Ruinasin Kartanonrouva Eliseltä keittiöhaasteen, jotta pääsisin kuvaamaan meidän keittiömme. Monissa blogeissa on menossa keittiösuunnittelua tai -remonttia, ja minustakin olisi ihanaa saada suunnitella keittiö alusta alkaen sellaiseksi kuin sen haluan. Mutta se ei ole ollut mahdollista. Niinpä meidän keittiömme remontti on tarkoittanut pelkkää maalaamista.
Keittiössämme kivointa on se, että siellä on väriä. Huone on pimeimmällä puolella taloa, joten olen valinnut sinne lämpimiä sävyjä ja iloisia värejä. Uusin hankinta on vahakangaspöytäliina, joka toistaa melkeinpä kaikki värit, joita keittiössä on muuallakin. Kangas löytyi Kodin Ykkösestä, ja oli jopa sieltä edullisimmasta päästä. Olin melko liekeissä löytäessäni sen. Tiedättehän, miten kamalia vahakankaat niin usein ovat? Mutta vaikka olen aina ollut kerniliiinojen vastustaja, olen minäkin joutunut toteamaan niiden kätevyyden. Tavallinen pöytäliina on meillä jo tunnin kuluttua saastaisessa jamassa.
Tältä keittiössä näytti melkolailla täsmälleen kaksi vuotta sitten, kun saavuimme muuttokuormamme kanssa. Kauheat lastulevykaapistot, kelmeää muovia välitilassa, ankeat lastulevyseinät ja kodinkoneet, jotka joutivat kierrätykseen. 13 vuotta käyttämättä ollut puuhella ei vetänyt millään.
Tältä näyttää nyt. Sama karmea kaapisto on paikoillaan, mutta minä olen maalannut sen oranssiksi. Uudet posliinivetimet kaappien oviin ostin Ikeasta. Sama vanha, kuvottava muovi on yhä välitilassa, mutta senkin minä olen maalannut. Lastulevyseinä on tapetoitu kirpputorilta ostetulla keltaruutuisella tapetilla. Uusi sähköliesi korvasi vanhan hyvinkin nopeasti muuton jälkeen, ja sitä ympäröineet muovit minä raavin irti seinästä. Tilalle laitoin vaneria, jonka maalasin samalla kiiltävällä lakkamaalilla kuin välitilan. Nuohoojat tekivät kolme käyntiä, ennenkuin saivat puuhellan vetämään.
Muuttopäivänä, syyskuun viimeisenä päivänä kaksi vuotta sitten muuttoapulaiset nauttivat välipalaa avarassa ja valoisassa keittiössä. Valkoiset lastulevyseinät ja kirkkaankeltaiset alaosat toivat kyllä valoa huoneeseen, mutta olivathan ne äärimmäisen kolkot. Lattian muovimatto inhotti minua yhtä paljon kuin lastulevyseinät. Boordimaalauksista en myöskään ollut kovin innoissani, vaikka ne olivatkin taidokkaasti maalattu.
Nyt keittiö on hämärä, ja usein jopa ihan liian pimeä. Se on voimakkaiden värien ystävän vaan pakko kestää. Maalasin seinät maaliskuussa 2011 vahvalla oranssilla. Ensin olimme tapetoineet lastulevyt kirpputorilta ostetulla halvalla tapetilla, jotta keittiön kaikuminen vähenisi edes hiukan. Upeaa olisi ollut voida ottaa kaikki lastulevyt ja lasivillat pois, mutta ehkä teetämme sen homman sitten, kun saamme lottovoiton. Myös muovimatot ovat yhä lattiassa.
Olen maalannut kaikki huonekalutkin, lukuunottamatta korkeaa sinistä kaappia.
Kun katson tätä parin vuoden takaista kuvaa, ihmettelen, miten hyvältä keittiö näyttikään. Mutta ei se näyttänyt oikeasti. Se oli kylmä ja kalsea, ja sen valkoisuus oli musertavaa. Siksi en usko, että sisustuslehtien valkoiset kodit voivat näyttää luonnossa yhtä hyviltä kuin ammattilaisten kuvissa. Jos tämäkin valkoseinäinen keittiö näyttää pokkarikameran kuvassa tältä, ne tyystin valkeat kodit ovat takuulla todellisuudessa ihan uskomattoman ankeita.
Voisin kuvata teille vielä kaikkia niitä pieniä yksityiskohtia, joita keittiömme on täynnänsä, mutta en jaksa alkaa tapella valonpuutteen kanssa. Pimeyden lisäksi keittiössämme on muitakin epäkohtia. Pöytätasoja on liian vähän, astianpesukoneelle ei ole paikkaa ja tiskiallas on minulle liian matalalla. Huone on hankala kalustaa, koska siellä ei ole yhtään ehjää seinää. Se on myös turhan pieni.
Mutta tällä pärjäillään. Varsinkin silloin, kun keittiö on siisti, minä pidän siitä mahdottoman paljon.
46 kommenttia:
Mä niin pidän siitä että jotkut ihmiset tohtii käyttää näin rohkeasti värejä. :) AIVAN IHANA ORANSSI!!!!
Mä olen oranssin (ja keltaisen) ystävä.
Me tehtiin suvilalla keittiön tiskipöydälle puujalat, jotta saatiin nostettua työkorkeutta. Kannatti tehdä.
Anu
Onpa hurmaavan kotoisa ja kutsuva köökki!!!
Kyllä vanhastakin saa todella hauskan näköistä suht pienellä rahalla. Todella viihtyisä värikäs keittiö mainitsemistasi puutteista huolimatta.
satunnainen lukija
Onkohan se sinun myötävaikutustasi, kun olen alkanut pitämään oranssista? :D Se on lämmin väri, joka sopii vanhaan taloon, jossa on usein vähän viileä... Mutta valkoinen, kun kuljen joka päivä villasukissa, on kyllä niin kalsea, että johan pelkästä väristä tulee kylmä! Ei tuo keittiön entinen keltainenkaan paha olisi. Pinkki tuoli sen edessä on makean näköinen :)
Oh, miten paljon VÄRIÄ! Meilläkin on oranssia keittiössä, mutta ei ihan noin intensiivistä. Eikös se sovikin hyvin keittiöön, se kun lisää ruokahalua, krhm... Ja sitten vihreää, vielä enemmän. (Minäkin osallistuin haasteeseen, käyhän tutkimassa meidän kyökki. :) ) Tuosta teidän oranssista tulee niin lapsuus mieleen, meillä oli lapsuudenkodissa 70-luvulla tismalleen saman väriset kaapinovet! Sen jälkeen ne maalattiin tylsän hailun mintunvihreiksi, ja sitten remontissa 80-luvulla tuli vieläkin tylsemmän vaaleat ruskeareunaiset beiget laminaattiovet.
Ihanat myöskin nuo viininpunaisella maalatut, erityisesti tuo kaappi sinisine lisäyksineen, ah! Se on niin paljon kauniimpi kuin tuollaisena persikanvärisenä. Vahakangas oli kyllä superlöytö tuohon keittiöön, en ihmettele että olit innoissasi siitä! Joskus sitä sattuu tekemään ihan ihmeellisiä löytöjä, ihan kuin joku olisi varta vasten suunnitellut sen "minua" varten.
Se on muuten jännä, miten kuvissa kaikki näyttää niin paljon paremmalta! En voi käsittää miten sisustuslehtien ja -blogien vaaleissa kodeissa voi asua... omalla tavallaan kauniita, mutta minua ainakin paleltaisi koko ajan. :)
Totta on tuo, että voimakkaiden värien ystävien on vaan totuttava valon vähyyteen. Mutta ei se haittaa, pitää olla hyviä työvaloja, ja sitten pitää osata nauttia siitä pesämäisestä tunnelmasta. Minä ainakin osaan. :)
On tosiaan värikästä! Asuin teininä n i i n värikylläisessä ympäristössä, että huomaan saavani lievää allergiaa. Keittiösi näyttää hyvin tutun oloiselta, viihtyisin kyllä tuolla. Oranssi on lempivärejäni (jos sellaisia voi olla). Bongasin tietysti maatuskat ja tuon ihanan leipälaatikon ekaksi. Minulla oli juuri samanlaiset keittiönkaapit, mutta tumman ruskeat. Uskomatonta, että olet saanut hirvityksistä noin kauniit.
Kaunis keittiö! Jos kaipaat valoa niin eiko sinne maatuskojen päälle voisi kattoon kiinnittää toisen valaisimen?
värien ystävä minäkin
Minä pidän myös sinun vahvoista väreistäsi. olen alkanut omaan kotiinkin hankkiä väriä ympärilleni, vaikka vaalea ja valoisuus tuntuu itsestä parhaalta. Olen selittänyt sen nykyään itselleni että kun ikänäkö sumentaa silmiä, täytyy olla valoisuutta että näen paremmin. Nytkin on tummat verhot ikkunassa ja tuntuu niin pimeältä, lasien lisäksi pitäis olla suurennuslasit että näkis jotain;))))mutta niinku sanoin, pidän väreistä yhä enemmän. tyystin valkoisuus ei enää nappaa, niinkuin muutama vuosi sitten tuntui ettei muuta haluakaan.
Sinulla om kyllä tuo värinäkäyttö hallussa, ihanan iloiselta näyttää kaikki :)
Ennen-kuva on kyllä niin ankea että ei uskoisi että tuo iloinen ja viihtyisä keittiö on saatu aikaan samoilla elementeillä!
Muistan muuten joskus lukeneeni jotain postausta, jossa suunnittelit keittiön paikan vaihtamista, olikohan työhuoneen kanssa. Onko suunnitelma hautomossa, hylätty vai jossain muussa suunnitelmien arkistossa? Minusta nämä suunnitelmat ovat kivoja ja yritän omiani aina muistaa kirjata myös blogiin, koska niitä on jälkikäteen itsekin kiva lueskella. Eihän ne yleensä ikinä mene niin kuin ajatteli...:)
Niin minäkin! ;-)
Minä olen ratkaissut ongelman niin, että tiskaan pesuvadissa.
Kiitos kovasti!
Niin saa. Jos sähköhellaa ja jääkaappia ei lasketa, niin keittiön uudistus maksoi alle satasen. Osa maaleistakin ostettiin kirpputorilta.
Heh, sehän olisi hauskaa, jos minun oranssiuteni olisi saanut sinutkin tykkäämään siitä.
Villasukissa ja hupatöppösissä pitää kyllä hiippailla täällä kaikesta oranssista huolimatta. :-)
En ole kerinnyt lukea muiden blogeja kokonaiseen viikkoon! Minulla on ihan hirvesäti luettavaa... pääsen vielä sinne sinunkin keittiöösi jossain vaiheessa. Ihan jännittää, millainen se on. Olin tosi iloinen kun Elise pani sinulle tämän haasteen. Minuakin nimittäin kiinnostaa kotisi.
Tuo violetti-sininen kaappi olikin melkoinen episodi silloin kun sitä maalasin. Meinasi mennä metsään ihan pahan kerran, mutta aika monen värinvaihdon jälkeen se on kyllä kiva näin.
Ei tosiaan ihan heti arvaisi samoiksi kaapeiksi. Mutta kun avaa oven, totuus paljastuu. Ovet ovat sisäpuolelta ihan entisellään!
Tarvittaisiin sähkömiehiä, ja meillä on remonttirahat käytetty jo loppuun. Kuskaan kirkasvalolamppuani nyt mukanani sinne, missä valoa tarvitaan. :-)
Minusta tuntuu, että siihen vaaleuteen kyllästyy takuulla jossain vaiheessa. Silloin, kun asuin nuorena pienissä asunnoissa, kyllästyin todella helposti niihin väreihin, joita minulla oli. Minun on vieläkin vaikeaa sietää vihreää, koska sain siitä yliannostuksen 15 vuotta sitten! Mutta nyt kun koti on täynnä kaikenlaista väriä, mihinkään ei voi kyllästyä.
Kiitos Kaisu!
Se suunnitelma on aivojeni siinä sopukassa, johon on jemmattu kaikki ongelmalliset haaveet. En tiedä, onko ajatus toteutuskelpoinen. Pahiten siinä tökkii puuhellan jääminen väärään huoneeseen. Kyllä keittiössä pitää puuliesi olla.
Jep. Tiedän tuon ongelmallisten haaveiden sopukan. Minulla siinä kohtaa sijaitsee muun muassa erittäin suuri osa pihaa...
Kodikasta! Rakastan värejä ja niitä löytyy omastakin kodistani.
Kyllä on karmeat nuo lastulevykaapistot ja välitilan muovi. Vaikea kuvitella, että ne olisivat kenenkään mielestä olleet koskaan hienot. Ja tuo muuttoapuri kuva näyttää jonkun perähikiän huoltoaseman kahviolta. Ja nyt taas näyttää kodikkaalta ja Susannamaisen värikkäältä! Huima muutos!
Kerropas vielä, millainen keittiöstä tulisi, jos rahasta ei olisi kiinni!
Kiitos! Mukavaa, että olet myös värien ystävä!
Ja ajattele, nuo kaapit eivät kuitenkaan ole alkuperäiset, koska talo on rakennettu 1935. Miten tuskallista onkaan ajatella, millaiset kaapit mahtoivat olla ne, jotka on heitetty pois noiden hirvitysten tieltä!
Hirittävän vaikea kysymys. Olen sitä miettinytkin, että jos keittiön saisi suunnitella ihan halujensa mukaan, olisi vaihtoehtojen määrä suorastaan pelottava.
Mutta muutama unelma minulla on:
Tiskiallas ikkunan eteen. Sellainen neliskanttinen valkoinen allas, ja koukeroinen hana.
Sähköhella nykyisen tiskialtaan paikalle, ja laskutilaa sen viereen.
Värillinen, retromuotoiltu jääkaappi, niinkuin Smegin, mutta ei tarvitse olla Smeg.
Astianpesukone, kahvinkeitin, mikro ym. koneet olisivat värillisiä ja hauskasti muotoiltuja eikä kuten meillä, halvimpia.
Talonpoikaiskaapistot, jollaiset tässäkin keittiössä varmasti on alkujaan ollut. Sellaisia kun saisi haalattua jostain, niistä saisi hienon kokonaisuuden kiertämään seinänvieriä.
Kunnollinen valaistus.
Haaveiden keittiö kuvailu yllä kuulostaa upealta :) Ja teidän nykyinen keittiö ennen kuvien kera on kyllä huikea muutos!! Niin totta ettei ikinä kyllä samaksi keittiöksi uskoisi 8)
Ah! Ihania värejä! Mahtava keittiö!
Meillähän yläkerran keittiön ensopahvit maalattiin harmaanvihertäviksi. Mutta niille kävi vähän hassusti.....avasin eilen punaviinipulloa veitsellä (korkkiruuvi on tottakai vieläkin jossain pakattuna) ja sitä viiniä purskahti pitkin seinää aina kolmen metrin korkeuteen ja kattoon saakka :D Eli voisi olla potentiaalinen värimuutoksen aika, luulen että tällä kertaa jotain värikkäämpää. Oranssi ei olisi yhtään hassumpi väri, noinkohan siippa olisi samaa mieltä..
Oma silmä kuitenkin tietää, mitä kaiken maalin alla piilee. Ehkä siksi nuo keittiöhaaveet pysyvät aina mielen sopukoissa.
Kiiiitos! :-)
Eih! :-D
Aika hyvin avattu viinipullo.
Nyt olisi tosi hyvä syy tarttua oranssiin maaliin. En suosittele ihan näin tummaa.. astetta vaaleampi oli meidän edellisessä kodissa, ja se oli parempi.
Kyllä pelkällä maalaamisellakin saa tosi paljon aikaan! Teidän keittiö näyttää mahdottoman energiseltä. Voin ihan sieluni silmällä nähdä kuinka tuossa tilassa aamukaffet virkistävät uuteen päivään :)
Kyllä ne värit tekevätkin paljon! Mahtava muutos entiseen!!!
Jotain tällaista arvelinkin!
Mä kyllä tykkään teidän kyökistä. En yleensä innostu tommoisesta porkkanaoranssista, mut sopii kyllä hyvin tuonne teidän keittiöön kaikkien muiden värien kaveriksi.
Monestihan vanhatkin keittiökaapit on ihan käyttökelpoisia, mut ihmiset eivät oo vielä tajunneet, että maali muuttaa karseimmankin kasarikaapiston tosi siistiksi. Mäkin oon maalaamassa meidän keittiön kaappeja, kunhan tulee se sopiva sauma. Jossain vaiheessa ne on kyllä pakko sit uusia, kun tulee sen aika, alkavat hajoilemaan jo, niitä on ruuvailtu pitkin vuotta :D
Jos sinne vielä paistaisi aamuaurinko, niin sitten se vasta energinen herättäjä olisikin!
Värissä on voimaa.
Monikaan ei haluaisi moista väriä omaan kotiinsa, mutta silti kaikki aina ihastuvat astuessaan meidän keittiöön.
Minustaakin vaikuttaa siltä, että ihmiset uusivat keittiönkaapistojaan ihan tarpeettomasti. Jos kaapisto on ehjä, niin sen voi kyllä tuunata silmää miellyttäväksi, vaikka se olisi kuinka epämuodikas ja kammottava. Meillähän nuo ovet repsottavat miten sattuu, eivätkä kaikki edes mene kiinni asti. Mutta kasassa pysyy silti vielä. :-D
Meillä ovet on puuta ja ne on ihan hyvässä kunnossa, mutta rungot on lastulevyä ja ne alkaa olemaan jo vähän entiset. Turvonneet läikkyneestä vedestä ja liimaukset on pettäneet jne.
Lastulevy on kyllä ihan karseeta tavaraa huonekaluissa. Olisipa sitten joskus varaa ihan kokopuisiin kaapistoihin, tekisi mieli tehdä itse ja eihän se varmaan kovin vaikeaa olisi, mutta hidasta ja vaatii vähän kärsivällisyyttä (mulla ei ole).
Oon yrittänyt etsiä vanhoja keittiökaapistoja, mutta taitavat mennä kaatopaikalle kaikilta purkutyömailta, kun ei ole löytynyt.
Aika surutta niitä kaappeja taidetaan tuhota, vaikka nykyisin talonpoikaiskaapeille olisi paljonkin ottajia meissä vanhojen talojen kunnostajissa.
Itse tehdyt kaapistot olisivat mahtava juttu, mutta en taitaisi minäkään pystyä siihen. Olisi vaan ovet vielä enemmän lenkallaan kuin nyt. :-D
Kiitos, kiitos! Meillä on piharakennuksen köökissä, siis mun työtilassani täsmälleen yhtä järkyt kaapit keittiössä. Oon haaveillut uusista, mutta nehän tosiaan voi maalata. otexiakin mahtaa pohjien tekoon löytyä :)
Mahtavaa, jos tästä tuli inspiraatio!
Minä en tehnyt edes mitään pohjatöitä ja maali on pysynyt ihmeen hyvin. En silti suosittele sinua toimimaan yhtä hutiloiden.
Lähetä kommentti