Imatrankoskella, melko lähellä koskea ja Valtionhotellia on ollut aikoinaan todella komea asemarakennus (klikkaa). Vaikka tienoon muut asemat ovat hyvin pelkistettyjä, "asemien rintamamiestaloja", on Imatrankosken vanha asema ollut koristeellinen ja hyvin upea. Se rakennettiinkin jo 1800-luvun puolella. Yllätys ei taida olla kenellekään se, että kaunis, arvokas asema purettiin vuonna 1974.
Vanhaa rakennuskantaa onneksi on säilynyt aseman liepeillä. Imatran steinerpäiväkoti toimii tässä kauniissa talossa, mutta en tiedä, onko se ollut koskaan rautateiden käytössä. Olisipa kaikilla päiväkodeilla yhtä hienot puitteet.
Hienojen lehtipuiden reunustaman tien varrella on kolme rautatieläisten asuinrakennusta. Senaattikiinteistöt myi ne Imatran kaupungille ja ilmeisesti kaikissa asuu vuokralaisia.
Haluatteko tietää, millaiselle asemalle nykypäivän junamatkailijat saapuvat, kun he matkustavat Imatralle? Mitään näin idyllistä ei kannata odottaa!
Imatran keskusasema on ruma möhkäle Vuoksen rannalla. Tämä näkymä kohtaa myös bussimatkailijoita, jotka saapuvat kaupunkiimme. En osaa sanoa, milloin rakennus on loihdittu pystyyn, tai kuka onneton sen on suunnitellut, mutta en oikeastaan välitäkään tietää.
Imatran asema on monessa mielessä hitusen erikoinen ja aiheutti minullekin tenkkapoon toisensa perään, kun ensimmäisen kerran tänne junalla tulin.
Junat pysähtyvät sillalle, joka ylittää nelikaistaisen tien. Minä en ymmärtänyt, että on aika poistua vaunusta, sillä ikkunasta näin, että olemme jollakin sillalla, emmekä asemapihalla. Vasta kun tajusin ihmisten todella menevän ulos asti junasta, ymmärsin itsekin syöksyä pystyyn.
Kun lähdin taapertamaan matkustajien perässä, koin seuraavan järkytyksen. Aseman ovesta mentiin sisälle ja jatkettiinkin portaita pitkin matkaa alaspäin! Junalaituri sijaitsikin asemalta katsoen toisessa kerroksessa.
Raiteita tällä kaupunkimme ainoalla asemalla on kokonaista yksi kappaletta. Minusta on huvittavaa, että siitä huolimatta kovaäänisistä kuulutetaan junan saapuvan raiteelle yksi. Radalla kasvaa jos jonkinlaista kukkasta, eikä siitä heti arvaisi, että junia kulkee joka päivä vaikka kuinka paljon molempiin suuntiin.
Kaksiraiteinen rautatie on kyllä suunnitteilla tällekin kohdalle.
Imatran nykyisten rajojen sisäpuolelle on aikoinaan mahtunut melkoinen määrä asemia. Yksi niistä sijaitsee Vuoksenniskalla. Paikkakuntalaisena Sulo on oppinut nimittämään tätä Rönkän asemaksi, mutta Vuoksenniskaksi se muuttui virallisesti jo sotien jälkeen. Tämän seudun lukuistenasemien nimet ovat vaihtuneet niin tiuhaan, että ei ole mikään ihme, että alkuperäiset nimet pysyvät paikkakuntalaisten suussa vielä vuosikymmenten jälkeenkin.
Vuoksenniskan aseman nimellä Senaattikiinteistötkin tätä asemaa myi jokin aika sitten. Ilmeisesti ostajakin löytyi, mutta mikään ei ole aseman suhteen näyttänyt muuttuneen kaupanteon jälkeen.
Ikkunat on yhä peitetty levyillä, ulkorakennuksen katto on yhä luhistunut ja sauna yhä vandaalien tuhoama. Ja villiintyneellä pihalla istuu AINA vähintään yksi humaltunut aikamies. Niin nytkin, kun kävin aseman kuvaamassa. Portailla virvokkeitaan nauttivat "Make ja Tomi", jotka kertoivat, että eilen oli "rakennusmiehiä" käynyt taloa katselemassa. Jäimme arvailemaan aseman tulevaa kohtaloa. Mahtaneeko jäädä varastoksi, vai tuleeko siihen asukkaita tai yritystoimintaa, vai siirretäänkö vankka hirsikehikko jonnekin muualle. Suojelua ei tälläkään asemalla ole, joten päätösvalta on omistajalla.
14 kommenttia:
Upeita rakennuksia ja tuo omituinen asema tuli minullekin tutuksi, kun helmikuussa kävin luennoimassa tuossa samaisessa talossa. Se oli todellakin omituista. Outoa oli myös se, että kun siinä oli luppoaikaa noin tunnin verran ja ajattelin mennä katsomaan nähtävyyksiä - niitäkin Imatralla on! - niin asemalta saavutaan suurten teiden risteykseen eikä keskustaa ole mailla eikä halmeilla. Vuoksi on, mutta purevassa pakkasessa viisi minuuttia sen rannalla riitti.
Niin että haluan edelleen tutustus Imatran keskustaan!
Jossakin vaiheessa on ollut vallalla tuo tuhoamisvimma, meilläkin oli lapsuuden kotipaikkakunnalla Kouvolassa vastaava tarina. Siellä oli valokuvien perusteella ollut ennen tosi kaunis puuasema, joka oli purettu ja rakennettu tilalle tuollainen Imatran aseman kaltainen matala lättähattuinen laatikkoasema. Jossakin määrin tykkäänkin kyllä 60- ja 70-lukujen pelkistetystä arkkitehtuurista, mutta en ehkä kauniiden puurakennusten kustannuksella...
Täälläkin oli kaunis asema. Se taisi olla viimeinen purkuvimman kohteeksi joutunut yksilö.. Harmittaa, kun tuossa radan varressa kulkee ja katselee nykysitä ankeutta. Mitään sen puretun tilalle kun ei ole tullut, on vain tyhjä, rikkaruohoa kasvav tontti. Älytöntä tuhlausta...
Uusi lukija ilmoittautuu! Kiva löytää näin ihana imatralainen blogi. Täällä Imatralla on purkuvimmasta huolimatta todella paljon ihania vanhoja taloja. Onneksi. Me ollaan juuri tekemässä kauppoja eräästä sellaisesta. Jos kaikki menee putkeen, on varmaan pakko laittaa oma remonttiblogi pystyyn :)
-InkeriPinkeri-
Kiitos näistä asema-/kotiseutupostauksista :)(olen nimittäin naapuripitäjästä kotoisin, mutta tie on vienyt myöhemmin muualle). Miulla on se mielikuva, että Imatran asema on ollut uusi omassa lapsuudessa 80-luvulla ja silloin sitä ihailtiin (vaikka et tätä ehkä halunnutkaan tietää). Se on tosiaan kyllä hieman hämmentävä rakennus, mitä itse muistan joskus sieltä ja junaan nousseeni.
Saila, onpa hyvä kuulla, että asemalle saapuminen oli outo kokemus sinullekin! Vika ei siis ole pelkästään minun omassa päässäni! Ja asema tosiaan sijaitsee hölmöllä paikalla keskellä ei mitään. Mansikkala, jossa asema sijaitsee on muutenkin yksi suunnittelun kukkanen. Se suunniteltiin kuulemma aikoinaan sillä silmällä, että Imatran asukasluku nousisi 100 000:een. No, ei taideta olla edes puolessa välissä siinä kasvussa vielä. Imatran keskustat ovat yhä hajallaan, kaukana toisistaan.
Lyde, Kouvola on tosiaan hieno esimerkki rumuuden vallasta. Kouvolan asema on yksi karmeimmista. Opiskelin Anjalankoskella vuoden ja asema ehti tulla erinomaisen hyvin tutuksi.
Kati, tuo vasta turhaa purkamista onkin, jos paikalle ei edes rakenneta mitään uutta ja "toimivampaa".
InkeriPinkeri, tervetuloa! Imatralla on ihan mahdottoman hienoja rakennuksia, ja erityisesti tykkään funkisleimasta, joka täällä monin paikoin vallitsee. Olen vähän miettinyt, rönsyilisinkö blogissani niinkin pitkälle, että näyttäisin lukijoille näitä omaleimaisia rakennuksia.
Onnea talonostoon! Jos laitat blogin, muista käydä vinkkaamassa!
Pirjo, niin se maailma tosiaan muuttuu ja kauneuskäsitykset sen mukana. Itsekin muistan, miten 80-luvulla ihailin koulukaverini kotia: se oli valkotiilinen, upouusi, matala talo. Olisin niin mielelläni asunut sellaisessa, enkä vanhanaikaisessa rintamamiestalossa!
Rönsyile vaan funkistaloihin! Ne ovat erityisen lähellä sydäntäni. :) -Kata
Se on minusta todella surullista, että tuo kaunis vanha historiallinen rautatieasema on purettu aikoinaan... Ja tämänhetkinen rautatieasema on SUSIRUMA!!! Meidän lapsemme käy kuvassa vilahtavaa Stainerpäiväkotia ja se on vanha asemapäällikön talo. Talo on suojeltu. Harmi kun vanha asema ei ollut silloin suojelukohde :(
Hanna, tosi iso kiitos tästä tiedosta! Yritin guuglettaa päiväkotia, mutta en löytänyt siitä mitään tietoa.
Kata, no hyvä on. Rönsyillään.
Imatralaista ilahduttaa tällaiset jutut, kiitos.
Eipä kestä. Lisää tulee jatkossa. :-)
Heippa!
Itse kävin n. 20 vuoden jälkeen eilen Imatralla. Valtionhotelli on kaunis mutta itse keskusta oli jotenkin...ruma...hienojen puutalojen sekaan oli rakennettu kamalia betonilaatikoita. Kurjaa.
Ihan samaa mieltä. Imatrankosken keskusta on ruma. Mansikkala on ruma. Vuoksenniska olisi melko kiva, jos se ei olisi täynnä tyhjiä kiinteistöjä. Imatrasta saa ankean kuvan, kun käy keskustoissa. Siksi olen ajatellut esitellä blogissa niitä Imatran ihania alueita, joita kukaan satunnainen kävijä ei koskaan näe.
Lähetä kommentti