lauantai 12. kesäkuuta 2010

To breath or not to breath


Maalasin Bilteman seinämaalilla toimistooni tulevan kaapin sekä pirtinpöydän, joka tulee päätymään Macin alle. Aamulla luin Aamulehdestä, kuinka Tikkurilan edustaja väitti lateksimaalien olevan hengittäviä vastoin yleistä luuloa. Vaikea uskoa, vai mitä? Jopa mahdotonta.

Olemme Sulon kanssa sitä mieltä, että uusi koti pitää maalata perinnemaaleilla. Minä sorrun latekseihin jatkuvasti, eikä ihme, sillä halvat lateksit maksavat vain murto-osan siitä, mitä hengittävät ja terveelliset perinnemaalit.


Toimistoon pitäisi saada keltaiset seinät - auringonkeltaiset, kirkkaankeltaiset, voikukankeltaiset. Koska huone on alkuperäiskunnossa, sen maalaaminen lateksilla olisi melkoinen synti, huolimatta Tikkurilan kannasta. On vaan pakko olla miettimättä hintaa. Omaa rakasta taloa pitää kohdella hyvin.


Olen kahlannut tämän aamupäivän Uulatuotteen ja Sateenkaarivärien sivuilla ja pääni on aivan pyörällä. Luulenpa, että helpointa olisi vaan suunnistaa suoraan jommankumman (tai kummankin) tehtaan myymälään kyselemään neuvoja. Maalilaatuja on niin hirmuisesti, etten minä ainakaan ymmärrä, mikä sopii mihinkin.

Olemme ajatelleet, että nyt kun vielä asumme Pirkanmaalla, voisimme ostaa kesän aikana ainakin lattiamaalit ja toimiston keltaisen maalin. Sitten kun talvella pääsemme lopulta maalaamaan, olemme liian kaukana perinnemaalin valmistajista.

11 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Joo, kyllä se taitaa niin olla, että mieltä maaleista on yhtä monta, kuin on niitä ihmisiä, jotka mielipiteensä sanoo...
Meillä on yritetty mennä diplomaattisesti, mutta valitettavasti hinta on kuitenkin aika usein se ohjenuora.
Ja maalikaupan ystävällisen tädin neuvot. Me asioimme yleensä samassa kaupassa, ja siellä on yksi täti, jonka aluetta onkin wanhat talot... hyviä neuvoja olemme saaneet. Mútta esim ovet olen maalannut Helmimaalilla, koska se ei haise, on vesiohenteinen ja hyvä värikartaa takaa oikeat värit.. huonekaluissa sama juttu :)
Sarkaa on! Tsemppiä vaan sinne.
Toi turkoosi ON IHANA! oikean wanhan turkoosin värinen :)
tuksu

Anonyymi kirjoitti...

Onpa räyhäkkä mäkinalunen :D
Muovi on kiva asia, mutta eikö vanha tupanen ansaitsekin oman aikansa maalia?

Heather

Katja kirjoitti...

Meillä on käytetty Uulaa. Toistaiseksi vain sisätiloissa. Seiniä on maalattu pellavaölymaalilla, kuten huonekalujakin. Karmeja ovi- ja ikkunamaalilla, lattiaa puulattiamaalilla ja myös uutta Intoa on kokeiltu. Kaikkiin olemme tyytyväisiä ja vaikka hinta on vähän tyyriimpi, se hengittävyys on tärkeintä.
Täällä Uulaa saa myös Terrasta ja Värisilmästä, toimittavat Starkiin tilauksesta.

Jutta kirjoitti...

Minäkin olen lukenut lehdestä Tikkurilan edustajan haastattelun ulkomaalauksesta, että lateksi- ja öljymaalit ovat yhtä hengittäviä. Ja että lateksimaalit ovat paljon helpompia ja halvempia ja siksi tuskin kukaan enää valitseekaan öljymaaleja... Mutta onhan noissa eri valmistajien öljymaaleissa eroja... Ja pellavaöljymaali on paljon riittoisampaa, mikä tasoittaa hintaeroa. Mutta kovasti sitä väittelyä käydään myös esim. rintamamiestalo.fin sivuilla.

Meillä on talon ulkoseinät maalattu lateksilla, mutta ajattelimme ne seuraavaksi kuitenkin maalata pellavaöljymaalilla, koska se on hengittävämpi ja perinteisempi. Ja vanhenee kauniimmin. Sama juttu sisäseinien kanssa, vaikka välillä tympii työn määrä.

Hanna kirjoitti...

Jos seinämaaleista puhutaan, niin suosittelen lämpimästi Uulan Into-sisämaalia!! Se ei haise ja kuivuu todella nopeasti. Sävytettävissä se on kaikkiin Tikkurilan värikarttoihin, toisin kuin Uulan muut maalit, jotka ovat sävytettävissä vain Uulan oman värikartan mukaan.

Mulle rautakaupan myyjä suositteli puulattiaan Betolux-maalia, ja täytyy sanoa, etten ihan heti viitsisi oman talon puulattioita sellaisella maalata. Ei niitä pintoja sentään niin usein tule maalattua, että raaskii sen pienen lisähinnan kunnollisesta maalista maksamaan, niin ainakin itse ajattelen =)

Kati kirjoitti...

Tuo vanhan maalin hengittävyys on vähän eri asia kuin mistä nuo maalitehtaiden edustajat puhuvat. Eihän lateksikaan toki ole mikään läpäisemätön kalvo, mutta kun sillä hengittävyydellä tarkoitetaan nimenomaan maalin kykyä sitoa ja luovuttaa kosteutta, ihan maalaisjärkikin varmaan sanoo, että ei muuten onnistu muovimaaleilta. ;)

Ja tuosta hinnasta. Juuri maalasin keittiön Uulan Into-maalilla ja oli älyttömän tyytyväinen. Lisäksi maali oli todella riittoisaa eli sitä kului lopulta varmasti vähemmän kuin montaa halvempaa lateksia. Maalipintakin on oikeasti ihan omaa luokkaansa ulkomuodoltaan, eikä muuten tosiaankaan haissut. Ei edes sen vertaa kuin lateksit. Loppujen lopuksi keittiön maalaus x 2 kustansi alle satasen. En pidä ihan mahdottomana.

Jotta kehotan rohkeuteen ja kyselemään. Esim Satenkaarivärien omistaja on todella ystävällinen ja avulias tyyppi. Suosittelen.

Muovimaalit ovat ehkä tällä sekunnilla se helpon ja hajuttoman maineessa oleva ratkaisu, mutta väittäisin, että pitkällä aikavälillä nuo perinnemaalit hakkaavat ne kestävyydessä ja korjattavuudessa.

Anteeksi punaposkinen paasaus. Tämä vain kuuluu lempiaiheisiin. ;) Odotan innolla remppakuulumisianne, kun joskus pääsette moista hommaa aloittelemaan.

Susanna kirjoitti...

Onpa kiva saada näin paljon kommentteja aiheesta!

Uulan Into-maalista luin aamulla pitkät pätkät, ja itsekin arvelin sen olevan kokeilemisen arvoinen sisäseiniin. Uulan sivuilta en ovh-hintoja löytänyt, mutta jos Katikin maalasi keittiönsä alle satasella, niin eihän se tosiaan ole lainkaan kohtuuton hinta!

Onko kukaan koittanut maalata Into-maalilla tapetin päälle?

Meidänkin tulevan kotimme ulkoseinät on vastikään vedelty lateksilla. Kun on aika maalata seuraavan kerran, joudummekin kovaan työhön... sehän on kaikki raavittava pois perinnemaalin tieltä.

Tuohon Betolux-maaliin törmää tosi usein sisustuslehtien sivuilla, ja olenkin vähän ihmetellyt, että mikä maali se semmoinen on, joka sopii sekä betonille että puulle.

Hanna kirjoitti...

Pakko vielä munkin lisätä (vaikka meneekin ehkä paasaamisen puolelle, mutta mullekin tämä aihe on hyvin lähellä sydäntä), että tuo maalin riittävyys on tosi huomionarvoinen seikka. Omakohtaisena kokemuksena Uulan Into on ihan oikeasti riittävää, tuntuu, että huokoisiin pinkopahveihinkaan sitä ei upahtanut paljon mitään, toisin kuin kotona keittiön lasikuitutapettiin laitettu halpis Cello-maali. Sitä sai lotrata ja lotrata, ja vaikka pinta oli sileä ja ennenkin maalattu, maalia tuntui hulahtavan pienelle alalle ihan älyttömästi. Ja silti jälki ei ollut edes tyydyttävää =/

Kodin Terralla on muuten nykyään hyvät nettisivut, missä näkee myös hinnat. Sävytyshän noissa Uulan maaleissa maksaa kai himppasen enemmän, kuin muilla maaleilla.

Myyntimiesten lateksin hengittävyyksiin en kyllä suostu uskomaan, minä uskon Panu Kailaa =))

Kirsi kirjoitti...

Joo, on hengittävyyttä ja hengittävyyttä... mä en vanhaan talooni sotke mitään muoveja, en höyrynsulkumuoveja tai lateksimaaleja. Hengittävyyden periaatteilla tehty seinä saadaan pienellä pilalle, kun maalataan se kuoliaaksi. Ja ne perinnemaalien värit, ah ne on jotain ihan muuta kuin latekseilla... väri vaihtelee kauniisti valon mukaan ja eri suunnista katsoessa.

Ja Intoa komppaan minäkin, meillä on sillä maalattu pinkopahvia (puukuitulevy alla) ja paneloituja seiniä ja kattoja. Muuten jos tapetit on paperitapetteja, niin nehän jäis jälkipolville löydettäväksi, jos laitatte uudet pinkopahvit siihen päälle? Pinkopahvia saatiin ihan Rautiasta tilaamalla. Uulan lattiamaaleja ja ovi-ja ikkunamaalia on myös käytetty, ne kieltämättä haisee aika kauan, mutta hyvää jälkeä saa aikaan. Tuosta puulle ja betonille sopivasta maalista... jos betoni ei kerää kosteutta jostain ja on normaalissa kuivassa tilassa, se ei vaadi kummoisia ominaisuuksia maalilta, kestävyyden takia tokikin lattiamaalia, mutta puu sen sijaan vaatii enemmän, siis sama maali joka käy puulle käy yleensä myös betonille.

Ja ihan varotuksen sana... harva myyjä tietää oikeasti näistä jutuista, maalien hengittävyydestä, paperitapettien muovittomuudesta, ilmansulkupahvien käytöstä jne. jne. olen tähän törmännyt monesti ja joka kerta myyjä on esittänyt tietävänsä asioista enemmän kuin todellisuudessa tietää.

Susanna kirjoitti...

Paasatkaa, hyvät ihmiset, niin punaposkisina kuin tahdotte! Nämä ovat arvokkaita kommentteja ja olen kaikista kiitollinen!

Pinkopahvituksen opetteleminen saattaa tosiaan tulla vielä eteen. Osassa talon huoneista on (ehkä 80-luvulla?) laitettu lastulevyt seiniin. Melko suurella todennäköisyydellä alta löytyy lasivillat. Poistamme ne ilman muuta.

Kirsi kirjoitti...

Ja vielä pinkopahveista... me laitettiin hirren päälle ensin puukuitulevyt (huokoleijonaa, josta ei tule hajua tms. kuin halvemmista) huopanauloilla ja sit liimattiin pinkopahvit reunoistaan puukuitulevyihin, levyt liisteröitiin ensin näistä reunoista etteivät ime liimaa, ja tuli hyvät pinnat, suorat ja helpot maalata (muutama pahvi sai naulauksen yläreunaan korkeilla seinillä ja paperipaikkojakin tais tulla) niin ja pinta kestää paremmin kuin pelkkä pehmeä levy. Vähänhän ne sillai pingottaa keskeltä, kun seinät ei ole suorat levyjenkään jälkeen, puukuitulevy kun sujuu aika hyvin hirsiseinän mukaan.