Toivelahjoja vai toivottomia?

Olen käyttänyt koko tämän viikon oikein hienon tuotekuvaston taittamiseen. Samalla kun olen latonut kuvia paikoilleen, tavaranpaljous on pannut minut mietteliääksi. Minulla kun on tämä ristiriita siinä, että toivoisin maailmaan vähemmän kuluttamista, vähemmän tavaraa ja erityisesti vähemmän tarpeetonta tavaraa. Mutta toisaalta itse pysyn leivänsyrjässä kiinni juuri sillä, että ihmiset ostavat tavaraa.

Siksi minulle on hyvin tärkeää se, että valmistan tuotteita, jotka ovat käyttöesineitä ja vieläpä tarpeellisia sellaisia. Bambutiskirätti puolustaa mielestäni olemassaoloaan sillä, että se on pitkäikäinen ja korvaa todella monta tavallista haisurättiä. Mutta sitten minulla on niitä keittiöpyyhkeitä ja tarjottimiakin... kuinka hyödyllisiä ne oikeasti ovat? Eikö maailma pärjäisi ihan hyvin ilman Susannan Työhuoneen pyyheliinaa tai tarjotinta?

Nousevan Myrskyn Liisa kirjoitti samoista ajatuksista. Se, että me vähentäisimme kuluttamista, ruokkisi lamaa entisestään. Ei hyvä siis sekään. Yhteiskunta on mikä on nykyisin, ja se pyörii rahalla, joka liikkuu.

Minun ajatukseni on se, että ostakaamme mitä ikinä haluammekin, jos se ilahduttaa meitä tai sitä ihmistä, jolle jotakin ostamme. Ainakin minusta on hirmuisen mukavaa saada lahjoja. Anteeksi, että sanon tämän ääneen, mutta minulle joulussa ihan parasta ovat lahjat: antaminen ja saaminen. Olen materialisti.

Mutta jos et tykkää etsiä lahjoja ihmisille tai se tuntuu sinusta jotenkin väärältä, tai tiedät, ettei lahjan saaja oikeasti halua mitään, niin älä ihmeessä hanki mitään. Pahintahan on velvollisuusjoululahjojen antaminen. Lahjojen, jotka ovat tarpeetonta krääsää ja joita annetaan vain antamisen vuoksi ilman ajatusta siitä, miksi ja kenelle.

Mutta palataanpas siihen kuvastoon, josta aluksi mainitsin. Se on Suomen käsityöyrittäjien Joulukuvasto. Virtuaalinen, muhkea paketti suomalaista käsityötä. Yli 60 sivua ihania tavaroita, joista toiset toki olennaisesti hyödyllisempiä ja tarpeellisempia kuin toiset. Kun tein kuvastoa ja ladoin paikoilleen lähemmäs 200 jouluhoukutusta, minulle tuli hetkittäin tuskainen olo kaikesta tavarasta, jota maailmaan mahtuu, mutta myös niitä oijoipakkosaatavapakko-olotiloja.

Yksi pakkohankinta oli Tikkerperin maatuskaheijastin. Miten voisin tulla toimeen ilman maatuskaheijastinta? En mitenkään! No, eipä tarvitsekaan enää tulla, sillä nyt minulla on sellainen.

Mietin, että pitäisiköhän tehdä joululahjalista? Kun joka joulu minultakin joku kysyy, mitä haluaisin lahjaksi, niin sanon aina, että villasukat. Yleensä onneksi saan villasukat, mutta lisäksi saan kaikenlaista sellaista, jota en tarvitse tai edes halua. Jos naimisiinmennessäkin on yleisesti hyväksyttävää tehdä lahjalistoja, niin miksei voisi tehdä joululahjatoivelistaakin? Minun listallani olisi voinut olla maatuskaheijastin, mutta menin mokoma jo ihan itse ostamaan sen. Ullakko-tuotteen Puikottimet voisivat olla toivelistallani tänä vuonna, vaikka jo viime jouluksi ostinkin sellaiset itselleni. Niitä kun tarvitaan niin monta, kuin on keskeneräisiä sukkia ja lapasia puikoilla.

PS. Ylimmän kuvan oranssien tiskirättien piti jo olla valmiina, mutta tämä viikko menikin oikeiden töiden kannalta ihan plörinäksi, kun tuo kuvasto vei kaiken aikani. Toivottavasti saan oransseja puotiin ensi viikolla.