No niin, minä sitten kuitenkin otin ja ilmoittauduin kansallispukukurssille! Näin siinä käy, kun hengailee liikaa kansallispukumestarin kanssa. Tavoitteenani on saada ensimmäisenä vuonna valmiiksi liivi, toisena paita ja kolmantena hame.
Kuinka mieletöntä hulluutta on syytää toistatuhatta euroa vaatteeseen, jota ehkä käyttää kerran vuodessa? No, sulaa hulluutta, jos niin ajattelee. Mutta niinhän ei kannata ajatella. Kansallispuku on upea linkki Suomen historiaan. Kun sen ompelee käsin kokonaan, tekee ihan täsmälleen samaa työtä, kuin ne entisten aikojen suomalaiset naiset. Minusta se on siinä hienointa. Itselleni sellainen suunnattoman hidas ja pikkutarkka työskentely tulee olemaan erityisen terapeuttista. Onkin pakko rauhoittua, ei saa kiirehtiä, eikä mennä siitä, missä aita on matalin. Plussana tietysti tulee se, että kun sen puvun joskus saa valmiiksi, ei tarvitse enää kieltäytyä juhliin menemisestä, kun aina onkin päällepantavaa.
 |
| Sääksmäen puku. |
Mutta se puvun valinta ei sitten ollut mikään helppo juttu. Onneksi minulla oli jonkinlaiset suuntaviivat ja oma henkilökohtainen kansallispukukonsultti käytettävissäni. Pohjanmaan puvut viehättävät minua ulkonäkönsä puolesta eniten, mutta minulla ei ole henkilökohtaista tunnesidetta sinnepäin Suomea. Minulla on tunneside vain Imatraan, Lohjan Mynterlän kylään, jossa elin lapsuuteni sekä jostain kumman syystä rajantakaiseen Karjalaan. Imatraa ei pukujen esikuvien aikaan ollut olemassakaan, vaan meidän seutumme kuului silloin Ruokolahteen. Ruokolahden puku ei kuitenkaan puhuttele minua. Lohjalla ei omaa pukua kai olekaan, joten suuntasin katseeni sinne karjalaisiin pukuihin.
 |
| Tuuterin puku. |
Kun tutkailin erilaisia pukuja, minulle alkoi hahmottua se, millainen puvun pitäisi olla. Siinä pitäisi olla muhkea hame, eikä vekitetty kapea, kuten näissä meidän lähialueemme puvuissa yleensä on. Siinä pitäisi olla iloiset värit ja mieluiten valkoinen essu. Liivin pitäisi olla vyötäröä korostava, eikä sitä piilottava. Siinä ei saisi olla kauhean vaikeaa kirjontaa, josta en omin käsin selviäisi.
 |
| Peräpohjolan ja Munsalan puvut. |
Ulkonäkönsä puolesta ihastuin eniten Munsalan pukuun (no siellä väärällä puolella Suomea), Peräpohjolan pukuun (myös väärällä puolella) ja Sääksmäen pukuun (aikalailla väärällä puolella sekin ja liiankin fiini).
 |
| Sortavalan puku. |
Mutta? No, tietysti se mutta, että puku ei ole TARKISTETTU. Ja koska minulla nyt on tuo Soja tuossa pukuprojektini suojelijana, niin se on ilmeisen suuri mutta. Jotta en puhuisi ihan läpiä päähäni siitä, mitä tarkistettu puku tarkoittaa, pyysin Sojaa kirjoittamaan aiheesta blogitekstin, jonka hän kuuliaisesti heti eilen illalla kirjoittikin. Lukekaa Sojan sanoin, mitä puvun tarkistaminen on ja miksi sitä tehdään. Kun asiaan perehtyy, jopa minä ymmärrän, miksi on parasta tehdä tarkistettu puku, eikä sinnepäinpukua, jos näin suureen urakkaan meinaa ryhtyä.
 |
| Vihdin puku. |
Sojan valtava tietomäärä pelasti pukumietintäni, sillä hänellä oli heti esittää pari tarkistettua vaihtoehtoa, joissa nuo ulkoasuvaatimukseni täyttyisivät. Päädyin Vihdin pukuun, joka on samalta pukualueelta, kuin lapsuuteni tärkeä Mynterlä. Iso ja ihana plussa Vihdin puvussa on se, että sen kankaat kutoo aina Soja itse. Pukua, sen materiaaleja ja ohjeita myy Taito Uusimaa. Ohjeet minulla ovat nyt valmiina ja kurssi alkaa syyskuussa. En oikein malta odottaa.
Mutta entä Ken, joka niin suloisesti tässä postauksessa on esitellyt minun lempipukujani? Millaisen puvun Ken valitsee? Hän todennäköisesti saa Immolan tyystin tarkistamattoman puvun, joka ottaa inspiraationsa vähän sieltä sun täältä. Kenin puku saattaa jopa olla valmis ensi kesän kansallispukujen tuuletuspiknikkiin mennessä. Minä esiinnyn siellä sitten pelkkä liivi päälläni!
PS. Muistattehan Käsityökortteli-sivuston avajaisviikon! Joka päivä uusi kysymys, johon vastaamalla voi voittaa upeita palkintoja.
51 kommenttia:
Ihan Sussun näköinen puku, hyvä valinta.
En kyllä nyt tiedä kumpaa odotan enemmän, sun liiviä vai Kenin pukua. :)
Ainoa, mikä tökkii, on se tykkimyssy!!!!! Oi kauhistus, miksi menin naimisiin! :D
Ken saa pitää nauhaa, se onnenpoika.
Ja sie et sais, vaikket naimisissa olekaan :P Aikuiset naiset käyttävät vaimon päähineitä ja aikuisia ollaan viimeistään parikymppisenä.
Miun on pakko tähän kohtaan lieventää, ennenkuin joku ampuu miut alas, että kyllä oisit saanut tehdä tarkistamattoman puvun ja saa kaikki muutkin. Päästään vain kaikki (= ope) helpommalla, kun teet tarkistetun, kun niihin on yleensä olemassa kunnolliset ohjeet ja kaavat :D
Aaaaaaaaaaaaaaaargh.
Entäs kengät? Saako ne olla korottomat? Meneekö balleriinatyyppiset avokkaista?
Joo, sovitaan, ettei kukaan ammu Sojaa, vaan ollaan kiitollisia siitä, että meillä on Soja, joka jakaa sitä tietotaitoaan meille.
Ihanan puvun valitsit :)
Miul on ainakin oman puvun kans semmoset ihan pienellä kannalla olevat mustat kengät, Soja tietää mitä ja mistä ne on.
Ja edelleen se tykkimyssy on ihan ok, kun muistaa ettei tartte kampausta väkertää. Hiukset (harmaantuvat+harventuvat, ainakin miula) on kauniisti piilossa.
Mä odotan, että hiukset harmaantuvat, se olisi ihanaa. Nyt niitä harmaita on vain pari. Tykkimyssyn ongelma on se, että siinä näyttää kaljulta. Ja minulla on mahdottoman pieni pää muutenkin.
Mutta muutenhan tykkimyssy on tosi sievä, varsinkin tuo Vihdin puvun violetti on ihana.
Joo, toki saa ja menee!
Oooh, onnee puvun tekkoon! Tosi miälenkiintonen toi Sojan kirjotus. Ja sulla taas mainiot kuvat. :-)
Hienoa, että päädyit kurssille! Kolmivuotissuunnitelma varmasti auttaa pistelemään kaikki ne pienet pistot huolella ja rauhassa. Kaunis tuo Sortavalan puku.
Mun äidillä on jostain kumman syystä äitinsä vanha Peräpohjolan puku, vaikka meillä ei sinne mitään sukusidettä olekaan. Käytin pukua 20 vuotta sitten mieheni veljen häissä. Pitäisi varmaan ulkoiluttaa pukua taas, sillä 20 vuotta yksin kaapin perällä tuntuu aika surulliselta ajatukselta.
Oi miksi, miksi me ei voida monistaa Sojaa pitämään kurssia myös täällä Tampereella!? Vihdin puku on kaunis. Se oli itsellänikin harkintalistalla, kun Lohjalta syntyisin olen. Nyt varmaan pitää vielä harkita uudemman kerran Hämeen ja Vihdin välillä. Vaikka Hämeen myssy on kyllä tosi sievä. Kirjoitin samaisesta aiheesta muuten omaan blogiini kirjoituksen: myrkytar.vuodatus.net, sieltä voit käydä halutessasi kurkkaamassa miten minä päädyin omaan valintaani, jota nyt harkitsen ehkä sittenkin uudestaan sinun valintasi myötä ;o)
Kiitos! Ja niin oli minustakin tosi mielenkiintoinen se Sojan postaus. Vaikka olen ne asiat suusanallisesti kuullut, niin tällä lailla yhteenpötköön kiteyttenynä ne menevät jotenkin paremmin tajuntaan.
Ja kun sen tekee pitkän ajan kuluessa, rahanmenokaan ei tunnu niin kauhealta. Ekan vuoden sijoitus on sitten vain liivikankaissa.
Tule meille piknikille ensi kesänä sen peräpohjalaisesi kanssa. Vaikka onhan niitä tuuletuksia ympäri Suomeakin, varmaan jossain teilläpäinkin on.
Minähän siis olen tuon sinun postauksesi lukenutkin, kun guuglaisiln eri pukuja! Varmaankin juuri sen Vihdin puvun johdattamana. :)
Tuo Munsalan puku on kyllä nätti, sinisen värin ja kukkahuivin vuoksi, mutta tosi nätti on myös Vihdin puku, johon päädyit. Ja ihana juttu tosiaan, että teet sen ystäväsi Sojan kutomista kankaista. :)
Jännä nähdä, millaisen Ken valitsee!
Onko muuten jotain sääntöjä tai ohjeistuksia, milloin ja missä kansallispukua saa käyttää? Saisitko pukeutua siihen myyntitapahtumissa yms.?
http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2014/05/missa-kansallispukua-saa-kayttaa.html
Ok, kiitos Soja! Kansallispuku on siis juhlapuku. Hyvä niin, pidetään ansaitsemassaan arvossaan.
Valitsemasi puku on kaunis. Minä kirjoitan pian myös pukupohdintaa blogiini, tilasin Sojalta nimittäin jotakin ihanaa... Katsotaan maltanko pitää suuni säpissä kunnes saan sen jonkin!! :D Tuskin, ehkä avaudun jo tänään.
Joko tilasit!!! Vaikka vasta päätit alkaa säästää! Vai tilasitko jotain ihan muuta? Avaudu, ihminen, avaudu!
*virn*
Hienoa, Susanna, että päätit mennä kurssille! Itse ajattelisin tuon rahanmenon myös siten, että se ei ole pelkästään hinta siitä vaatteesta vaan myös hinta harrastuksesta, jota sinulle on siis nyt tiedossa kolmeksi vuodeksi :) Ja jos ja kun mieleinen harrastus luo itselle hyvinvointia - henkistä ja/tai fyysistä - niin ei se ole turhuuteen mennyttä rahaa. Itse olen aika nuuka laittamaan rahaa mihinkään, mikä ei ole ihan välttämätöntä (sukuvika!) mutta yritän silti ainakin välillä panostaa harrastuksiin, vaikkakin valitsen jotain aika edullisia juttuja (mm. edullinen kuntosalijäsenyys ja satunnaisia muutamien kymppien käsityökursseja).
Ja minäkin odotan innolla Kenin pukuvalintaa, jännää! :) :)
Minuakin tuo Munsala viehättää justiinsa sinisyytensä vuoksi. Muutenhan se on aika simppeli puku. Tuollainen heleä sininen on aika harvinainen väri, ilmeisesti.
Nimenomaan noin. Harrastaminen yleensäkin on toimintaa, joka vie rahaa, eikä tuo sitä. Mutta tuo paljon kaikkea aineetonta hyvää. Tällä kertaa myös aineellista, sitten kun se puku valmistuu. :)
Minulle Munsalan puku on aina se joka tulee ensimmäisenä mieleen kun puhutaan kansallispuvuista. Ehkä se on ollut eniten esillä. Mutta vaikea olisi omaa valita, karjalais-, hämäläis ja savolaisjuurista. Täytyykin vähän guugletella ja tutkia mikä voisi olla oma puku.
Ja Susanna, harrastukset maksaa aina, siinä kohtaa ei kannata liikaa miettiä :)
Minulle taas tuo Munsala oli jotenkin ihan uusi tuttavuus. Ensimmäisenä mieleen tulee Paulig-tyttö. :D
On muuten vaikeaa etsiä ominta pukua, kun ei ole mitään kunnon hakemistoa olemassa. Ei nettisivustoa tai kirjaa, jossa olisi kaikki puvut yhdessä rytäkässä.
Olen aina ihaillut Munsalan pukua! Sukulaistädillä oli ja käytti aina kaikissa juhlissa. - Oma valinta olisi kuitenkin tietysti se kotiseudun oma kansallispuku: Dragsfjärdin puku. Myös siinä päävärinä sininen ja päähineseen, hartiahuiviin ja neuletakkiin on olemassa useampi värivaihtoehto mistä valita. Tykkään varsinkin puvun tarinasta; miten hameen raidoitus on paikkakunnalta löytyneestä vanhasta hevosen loimesta!
Avauduin. :D Kerään koko sarjan osissa, kallein osa tuli jo tilattua. Säästän sit jälkijunassa eli nurinpäin! ;) Keron vasta myöhemmin mikä juttu se tarkalleen on... Stay tuned!
Vau, hienon puvun valkkasit! Minustakin tuo Vihdin puku on kaunein. Varmasti tulee olemaan mielenkiintoista tehdä sitä.
Guugle ei kerro Dragsfjärdin puvusta mitään! Tämä oma blogisivu vain sieltä vain nousee esiin, kun tuota pukua guuglaa, myös kuvahaulla. Mitä ihmettä? Olisipa ollut kiva nähdä, miltä se näyttää.
Myös pelottavaa. Lueskelin äsken niitä ohjeita, ja olen ihan nolona jo etukäteen: minusta tulee kurssilla se rasittava oppilas, joka tarvitsee opettajan kädestä pitäen neuvomaan jokaista askelta. Voi ei.
Jänskättää!
Mulla on keskeneräinen tykkimyssy, koska *joku* hukkas silkkipalan, mikä oli tarkoitettu taakse tulevaan rusettiin.
*lymyilee tarkistamattoman pukunsa takana ihan hiljaa*
Mehän ei ammuta niitä tarkistamattomiakaan, vaan ollaan kiitollisia siitä, että kansallispukuja ylipäänsä käytetään. :D
Oi, olen hiukkasen kateellinen! Harmillista ettei Lappeenrannassa järjestetä näitä kursseja, toivottavasti vielä joskus kuitenkin. Miulla on mamman vanha kansallispuvun hame ja haaveena olisikin tehdä ne muut osat siihen. Toki pitäisi varmaan lähteä liikkeelle siitä että selvittäisi ensin minkähän alueen puku se mahtaa olla :D
Tuo kun on pääasiassa ruotsinkielistä aluetta, niin löytyy Bragen kautta eli sivulta http://draktbyra.brage.fi/brage/folkdrakter/ löytyy kaikki Suomen ruotsinkielisten alueiden kansallispuvut :)
Voi ei! Joutuuks ope oikee TEKEMÄÄN siellä jotain palkkansa eteen? Ihan kamalaa :(
Ti, unohda silkinpalat ja tee rusetti nauhasta :) Käviskö vaikka joku näistä (anteeks Susanna, että mainostan siun sivulla): http://www.kansallispuku.com/fi/ws/20/____leve%C3%A4t+kukkanauhat.html ?
Tai näistä: http://draktbyra.brage.fi/brage/brages_butik/tillbehor/ (selaa sivua alas)?
Apua! Tuliks tosta miun kirjotuksesta nyt sellanen olo, että vain tarkistettu on hyvä? Eieiei! Mie nyt vaan kerroin siinä, miksi pukuja tarkistetaan. Ei ne tarkistamattomat ole sen huonompia! Ne on erilaisia, aikansa tuotteita ja arvokkaita!
Hui! Aikamoisen haasteen oot ottanut. Hassua miten mulla on edelleen sellainen "vain hullut ompelee käsin" -asenne tuolla pinnan alla, vaikka olen itsekin löytänyt sen käsin ompelemisen ilon ja ihanuuden korsetteja tehdessä. Edelleen ompelen käsin kaikki reunakanttaukset ym nauhat, se on vaan niin kaunista.
No ei tullut sun kirjoituksesta sitä oloa. Minun tulkinta sun reaktiosta Sortavalan pukuun saattoi edesauttaa sellaista kuvaa. Muistakaa, lukijat, että siinä on MINUN tulkintani kyseessä. :D Kyllä minä olisin saanut sen puvun tehdä, jos olisin todella halunnut.
Musta tulee sellainen oppilas, jota kauhulla muistelet vielä vuosien päästä.
Eikö Lappeenrannassa ollenkaan? Mikset ajelisi Leprasta tänne Imatralle kurssille? Ei se matka mikään mahdoton ole. :)
:D
SIlloin, kun olin nukkekoulussa ja ompelin ne kaikki vaatekerrokset pikkuruisine pussisaumoineen käsin, viehätyin tosi paljon siitä käsinompelusta. Mutta nyt olen vieraantunut taas, kun en sellaista ole kymmeneen vuoteen harrastanut.
No jopas, siellähän on vaikka kuinka paljon hienoja pukuja yhdellä sivulla! Ja Lohjallakin on siis pukunsa: Lojo!
Voi ei täällä tosiaan ole! Ja eihän se Imatra kaukana ole, mutta auto mokoma puuttuu :) tosin joskus vielä tämän toteutan, vaikka sitten ajelemalla busikka viikottain Imatralle.
Julkisten varassa se on kyllä hankalaa. Ja mahdottoman kallista! Mokoman välimatkan hinta on pahimmillaan yli kympin. :(
Kannattaa kysellä kansalaisopistolta ja Taito Etelä-Karjalasta, olisiko kurssin järjestäminen mahdollista Lappeenrannassa.
Vapaasti saat mellastaa täällä, Soja!
Lähetä kommentti