Immolan puku

Sain eilen illalla valmiiksi Kenin kansallispuvun. Minullahan ei mikään koskaan pysy kohtuudessa, ja niinpä tämä puku on syrjäyttänyt kaiken muun elämän. Olen joutunut oikein pakottamaan itseni välillä tekemään jotain muutakin. Eilen minulta jäi sekä vesijumppa että iltalenkki väliin, kun ompelu-urakan loppu oli niin lähellä, etten vaan kyennyt lopettamaan.

Olen aika ylpeä tästä puvusta ja siksi joudutte nyt katsomaan miljoona kuvaa samasta aiheesta. Maistiaisia matkan varrelta olettekin jo nähneet sekä Kenin omassa instagramissa että facebookissa. Nimesin puvun Immolan puvuksi, koska se ei edes yritä olla minkään todellisen puvun minivastine. Pyrin kuitenkin tekemään sen mahdollisimman nätisti niinkuin oikea puku tehtäisiin. Ompelukonetta käytin vain hameen pystysaumoissa, mutta kaiken muun olen pistellyt käsin.

Puserossa on pussisaumat. Liivi on kauttaaltaan vuoritettu oikealla silkillä ja se on nurjalta puolelta ihan yhtä nätti kuin oikealtakin. Tekisinpä joskus omatkin vaatteeni samanlaisella kärsivällisyydellä ja huolellisuudella!

Sekä liivin että hameen kankaat ovat ihan oikeita kansallispukukankaita, joita Soja lahjoitti minulle pari tilkkua. Hamekangas on kuulemma Virolahden puvusta ja sen on kutonut Sojan isä.

Kun ommellaan vaatteita nukeille, on olemassa muutama aika perussääntö. Ensimmäinen on, että kankaiden tulee olla hyvin ohuita. Ihmisille tarkoitettu hamekangas on pääsääntöisesti liian paksua nukelle. Toinen sääntö on se, että kankaiden tulee olla luonnonkuituja: villaa, puuvillaa, pellavaa, oikeaa silkkiä. Luonnonmateriaaleja on helppo hallita ja ne laskeutuvat kauniisti. Jopa tuo liian paksu villakangas asettui pikku kikkailulla oikein kauniiksi hameeksi. Kolmas sääntö on, että vaikka ompelun voi tehdä ihan yhtä hyvin koneella tai käsin, niin varsinkin kaarevat ja ahtaat paikat saa kauniimmiksi käsipelillä.

Viime viikonloppuna olin ahdistumassa Sojan ronkkauskurssilla, jossa opeteltiin kansanomaista kirjontaa ja muita pieniä pistoja. Niitä oppeja sovelsin nyt Kenin taskuun ja esiliinaan.

Tykkimyssyn kanssa menin vähän siitä, mistä aita on matalin. Kokosin sen kindermunan sisuspallon päälle lähinnä liimaa käyttäen.

Tänään kävin valokuvaamassa Keniä Ruokolahden maisemissa. Kuvaussessio Ruokolahti-talolla ja hautuumaalla oli kaunis päätös tälle pikkuprojektille ja nyt minä pystyn ehkä keskittymään myös johonkin muuhun. Vaikkapa työntekoon. Tätä todellisuuspakoa on nyt jatkunut niin kauan, että sille pitää panna loppu.

Todellisessa kansallispukujen maailmassa julkistetaan tänään Jääsken tarkistettu puku Jyväskylässä kansallispuvun juhlapäivän yhteydessä. Sitä pukua Soja on tehnyt niin kauan kuin minä muistan ja olen vaikuttunut siitä valtavasta työstä, minkä hän on senkin puvun parissa tehnyt. Sain toissapäivänä valokuvata Sojaa kyseisessä puvussa ja niitä kuvia upeasta kokonaisuudesta saadaan toivottavasti nähdä Sojan blogissa sitten, kun hän palautuu juhlallisuuksista.