Tältä meillä oikeasti näyttää

Helmikuu on kulunut ihan kamalan hitaasti, sillä olen odottanut kärsimättömänä sisustuslehteä, joka ilmestyy kuun lopussa. Siinä on ilmeisesti meidän koti mukana. Kuvauksethan tehtiin loppukesällä (vai alkusyksyllä, en nyt kyllä muistakaan tarkasti), joten se, että juttu tulee nyt jo ulos, on kyllä merkillisen nopea tahti. Se jännittää erityisen paljon siksi, että en ole saanut lainkaan nähdä kuvia etukäteen.

Minä tietysti vähän siivosin silloin kuvauksia varten ja panin tavarat muutenkin ojennukseen. Samoin näitä oman blogin kuviakin ottaessani katson aina, että kaikki on nätisti ja suht siistiä. Monet sanovatkin blogin perusteella, että "teillähän on aina niin siistiä", mutta se ei tietenkään pidä paikkaansa. Usein meillä on karmea kaaos. Ja pahimmillaan se on aina silloin, kun joku Sulon sukulaisista tai työkavereista ilmestyy varoittamatta ovelle. Haluan vilauttaa teille nyt sitä meidän oikeaa todellisuuttamme. Sitä, millainen meidän kotimme on blogin ja sisustuslehtikuvien ulottumattomissa.

Sänkyä ei pedata juuri koskaan. Sehän on vain terveellistä, että peti tuulettuu hyvin päivän aikana, eikö?

Tänä aamuna makuuhuone oli kyllä tavanomaista siistimpi. Vain muutama minun vaatemyttyni lojui lattialla ja historiallisesti vain yksi Sulon vaatekappale roikkui kaapin oveen ripustettuna. Minähän pääsin jopa kulkemaan kompastelematta vessaan. Kun Sulo on kotona, tuossa keskellä lattiaa on ihan aina mielivaltainen määrä erilaisia maastokuosisia kasseja, joita hän joutuu raahaamaan edestakas työn ja kodin välillä. Yleensä siinä on lisäksi vielä pyykkikori, jossa puhtaat vaatteet kärsivällisesti odottavat kaappiin pääsyä.

Keittiö näytti tänä aamuna melko tyypilliseltä. Eilisaamun puurolautaset munankuorineen olivat yhä korjaamatta pois. Ja tottahan aina yksi pullollinen Lasolia kuuluu jokaiseen ruokapöytään.

Tiskit odottavat deadlinea. Se on se hetki, kun Sulo saapuu töistä kotiin kahden vuorokauden jälkeen. Yksin ollessani minä elän ihan pellossa ja hoitelen tiskit vasta pakon edessä viime hetkellä, koska en halua Sulon tulevan väsyneenä kotiin ja kohtaavan ensimmäisenä tiskivuorta, joka on vain kasvanut hänen poissaollessaan. Aika usein jopa onnistun tässä tehtävässä.

Ja siinähän se tiskirättikin huuhtelemattomana myttynä pönöttää kaiken ryönän keskellä. Ihana sisustuselementti, tosiaan.

Jatketaas matkaa olohuoneeseen.

Jahas, emäntä on taas kerran menettänyt hermonsa kiristäviin rintaliiveihin ja heittänyt ne ohimennessään lattialle. Nuo muut vaatteet ovat aiemmilta päiviltä, sillä tämäkään kasa ei ole tähän kertynyt yhdellä huitaisulla. 

Samainen emäntä on lohnottanut sohvalla kolmen torkkupeiton alla nyyhkimässä erityisen sydämeenkäyvälle Criminal Mindsin jaksolle hörppien samalla iltasmoothietaan. Aamulla smoothienjämät ovatkin oikein mukavasti jämähtäneet mukiin ja se tietysti ilahduttaa siinä vaiheessa aivan erityisesti, kun tiskien deadline lähenee.

Salin puolen synnit ovatkin vaihteeksi sitten Sulon harteilla. Metallinen kynttilänjalka on tietysti se ainoa oikea paikka kuivattaa hikistä hiihtopipoa. Sulon monot ja törkyiset pihahommarukkaset asuvat ihan vakituisesti uunin edessä.

Vaikka minua jostain kumman syystä ei lainkaan ärsytä omat lattioille viljellyt sukkahousuni ja rintaliivini, joita joudun päivittäin metsästämään ympäri taloa, minua ärsyttää aivan tolkuttomasti se, miten Sulo ripustelee hikivaatteitaan salin tuolien selkänojille. Olemme nikkaroineet noille vaatteille ihan ikioman kuivatuspaikan kylppäriin, mutta siitä huolimatta Sulo uskollisesti jaksaa peitellä niillä kauniit vanhat tuolimme.

Kurkistus toimistoon auttaa unohtamaan ärsytyksen, sillä siitä alkaa minun valtakuntani. Sen kaaoksesta en pääse syyttämään ketään muuta kuin itseäni.  Kaikki tavarat jäävät minulta juuri siihen kohtaan, mihin ne lasken käsistäni. Pari viikkoa sitten maalasin seinäkaapin, mutta maalipöntöt ovat yhä allastasolla ja pensseli huuhtelematta lavuaarissa.

Tässä Sottapyttymaan kuningatar istuu valtaistuimellaan ja nakkelee ympärilleen papereita, toimistotarvikkeita ja urheiluvälineitä. Jos hän joskus vaivautuu nousemaan ylös ja hakemaan jotakin kaapista, on hänen mahdotonta kuitenkaan vaivautua sulkemaan kaapin ovea.

Mutta työhuoneen puolella
vallitsee tänään kuitenkin
hyvä järjestys, sillä
siellä on rättilinjasto
juuri toiminnassa.
Turhaan siis käymme siellä
nyt ollenkaan.

(Psst...
turkoosejakin rättejä
on taas verkkopuodissa.
Jokaista kuosia edes
jonkin verran.)

Kierroksen kauniiksi lopuksi näytän vielä minun ehdottoman suosikkini. Kukahan punnitsi aamupalan pakastemarjat oikeaoppisesti dieetin mukaan, mutta unohtikin syödä ne?

Mutta nyt on raahauduttava niiden tiskien kimppuun. Sulo on täällä puolen tunnin kuluttua.