:D Taitolaji, ainakin mun mieheni mielestä. Raukkaparka repii hiuksiaan, kun katselee mun epätoivoisia rapsutteluherjoituksiani ja yrittää selittää, että haravoidessa ei voimaa tarvita mihinkään.
Kunnon välineillä se on pelkkä ilo. Minulla on kaikista periaatteistani poiketen kotimainen mustaoranssi harava, jonkinlaista muovia. Mutta se on kestänyt vuosikaudet, on kevyt ja osaa hommansa tosi hyvin. Jos lapa sattuisi menemään rikki, varteen voi vaihtaa uuden.
Mä en sano mitään. Haravoin viime keväänä yli 20h yhteensä meidän pihaa (kaksi vaahteraa + muut lehtipuut). Vanhat metalliset haravat kyllä kesti, mutta ne lihasjumit oli kyllä ihan tappavia :D Tänä vuonna ajattelin syksyllä rapsutella ne vaahteranlehdet pois ja loput jyrään ruohonleikkurilla.
hehehee! Mulla kans irtosi yhdestä haravasta teräosa, se ihan napsahti irti varren metallipidikkeestään, vaikka siinä oli juotos. Se oli kyllä selvästi sekundajuotos, ihan niin kuin noissa teidänkin haravoissa ;-)
Meidän vanha metallinen harava (tuli talon mukana) näyttää tällä hetkeltä samalta, kuin tuo teidän vihreä... Oli pakko jatkaa haravointia oranssi-mustalla lehtiharavalla ja huomasin sen olevan hämmästyttävän tehokas kapistus. :)
Minä en voi sietää niitä muovisia Fiskarseja! Todella kömpelöitä! Ja niistä jää lasikuitutikkuja sormiin! :-D
Ehdottomasti tuollainen perinteinen metalliharava pitää olla. Tuntuvat vaan olevan kovin heikkotekoisia nykyään, heh.
Minä olen jo kehittynyt hiukan haravoinnissa. Tänä syksynä en ole onnistunut lainkaan jumittamaan hartioitani, vaikka se on ollut aina se vakioseuraus.
Tuohon en osaa ottaa kantaa mutta ehdottomasti ennemmin rauta- ku muoviharavalla :)
VastaaPoistaTäytyiskin alkaa samaan hommaan, vaan ku ei millään viittis =P
:D Taitolaji, ainakin mun mieheni mielestä. Raukkaparka repii hiuksiaan, kun katselee mun epätoivoisia rapsutteluherjoituksiani ja yrittää selittää, että haravoidessa ei voimaa tarvita mihinkään.
VastaaPoistaVälinurheilua, se on :). Meillä aivan samanlaiset haravat toinen samassa jamassa kuin tuo sinun keskimmäinen.
VastaaPoistaKunnon välineillä se on pelkkä ilo. Minulla on kaikista periaatteistani poiketen kotimainen mustaoranssi harava, jonkinlaista muovia. Mutta se on kestänyt vuosikaudet, on kevyt ja osaa hommansa tosi hyvin. Jos lapa sattuisi menemään rikki, varteen voi vaihtaa uuden.
VastaaPoistaMä en sano mitään. Haravoin viime keväänä yli 20h yhteensä meidän pihaa (kaksi vaahteraa + muut lehtipuut). Vanhat metalliset haravat kyllä kesti, mutta ne lihasjumit oli kyllä ihan tappavia :D Tänä vuonna ajattelin syksyllä rapsutella ne vaahteranlehdet pois ja loput jyrään ruohonleikkurilla.
VastaaPoistataitolaji, mies saa kans haravat tuohon kuntoon ja sitä tyyliä on kamala katsella:)
VastaaPoistahehehee! Mulla kans irtosi yhdestä haravasta teräosa, se ihan napsahti irti varren metallipidikkeestään, vaikka siinä oli juotos. Se oli kyllä selvästi sekundajuotos, ihan niin kuin noissa teidänkin haravoissa ;-)
VastaaPoistaMeidän vanha metallinen harava (tuli talon mukana) näyttää tällä hetkeltä samalta, kuin tuo teidän vihreä... Oli pakko jatkaa haravointia oranssi-mustalla lehtiharavalla ja huomasin sen olevan hämmästyttävän tehokas kapistus. :)
VastaaPoistaMinä en voi sietää niitä muovisia Fiskarseja! Todella kömpelöitä! Ja niistä jää lasikuitutikkuja sormiin! :-D
VastaaPoistaEhdottomasti tuollainen perinteinen metalliharava pitää olla. Tuntuvat vaan olevan kovin heikkotekoisia nykyään, heh.
Minä olen jo kehittynyt hiukan haravoinnissa. Tänä syksynä en ole onnistunut lainkaan jumittamaan hartioitani, vaikka se on ollut aina se vakioseuraus.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHeips. Sattuuko tuo vasemmanpuoleinen vanha harava olemaan myynnissä? ^_^
VastaaPoistaEn osaa kyllä nyt sanoa, onko se vielä tallella vai menikö jo metallinkeräykseen.
Poista