Lämmön loimotus

Innostuin kertomaan, miten meillä säilytetään polttopuita, kun luin Villapullan upeasta uudesta halkolaatikosta. Meillähän on periaatteessa sisustukseen sopivat puulaatikot. Ja korostan, että periaatteessa.

Armeijan vanha laatikko vetää sisäänsä mukavasti klapeja, ja toimii samalla sohvapöytänä.

Toimistossa ja makuuhuoneessa on eleettömät, paneleista nikkaroidut arkut.

Vanhat perunalaatikot ovat lemppareitani. Näyttävätkin hyviltä silloin, kun ne ovat täynnä kauniita ja säännöllisen muotoisia klapeja.

Mutta näissä kaikissa säilyttimissä olevat puut ovat varavarastoa. Ne ovat siinä siltä varalta, että jonain kylmänä pakkasaamuna herään kuumeisena. Olen kokenut sen kerran. Kovassa kuumeessa on aivan helvetillistä herätä 13-asteisessa makuuhuoneessa ja lähteä kolmenkymmenen asteen pakkaseen hakemaan puita. Viisastuin kerrasta ja sen jälkeen olen pitänyt huolta siinä, että sisätiloissa on aina olemassa ainakin yhden päivän polttopuutarpeet.

Koska lämmityskaudella puita kuluu ihan hirveästi, me emme niitä kerkiä edes latoa kauniisiin laatikoihinsa. Siksi käytämme banaanilaatikoita. Banskulaatikossa puut kulkevat helposti liiteristä sisälle uunin viereen ja siitä ne sitten nakellaan pesään aamulla. Kun laatikko on tyhjä, haetaan liiteristä uudet puut lämpiämään seuraavaa aamua varten.

Pakkasilla kukin uuni vetää sisäänsä yhden laatikollisen puuta. Tämä tarkoittaa sitä, että koko talvikausi meillä katsellaan banaanilaatikoita jokaisen huoneen lattialla. Ihan koko ajan.

Mutta banaanilaatikot ovat siedettävämpiä kuin ne Ikean siniset kassit, joita käytimme aikaisemmin. Niitä minä vihasin, vaikka olivatkin hyvin käteviä.