Helsingin henki

Vielä jaksaa... Kampin Käsityökortteli oli minun osaltani todella hyvä menestys. Vaikka oli yllättävän hiljaista, eikä riepumyynti yltänyt tavoitteisiin, oli Tomppa pelastajani. Laitoin telttani "puoliksi" niin, että toisella puolella oli tuttu Riepukioskin asettelu ja toinen puoli oli varattu Tompalle. Se toimi ihmeen hyvin, vaikka pelkäsin, että en saa mitenkään kahta hyvin eri imagolla varustettua brändiä sopimaan yhteen.

Tompan vastaanotto on kaikkialla ollut todella positiivinen yllätys. Pridet tottakai ovat olleet otollista maaperää tälle hahmolle, mutta keskellä Helsinkiä sekalaisen kansanjoukon keskuudessakin Tomppa sai ihan yhtä lailla ihastuneita huudahduksia osakseen. Tähän saakka asiakkaita ovat olleet enimmäkseen naispuoliselta vaikuttavat henkilöt, mutta nyt myös miehet löysivät Tompan, mikä ilahdutti minua suuresti.

Tomppa taisi osua paikalle hyvään ajankohtaan, sillä Helsingissä on aika näkyvästi ollut esillä Aito avioliitto -kampanja, joka yrittää saada kerättyä allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen, jolla kumottaisiin tuleva tasa-arvoinen avioliittolaki. En kerinnyt itse käydä katsomassa heidän kojuaan, mutta minulle kerrottiin miten siellä möykätään kuusisataapäisistä hirviöistä ja nyitään ihmisiä hihoista allekirjoittamaan. Kuulostaa todella inhottavalta toiminnalta, ja jos se tosiaan sellaista on, niin ihmettelen, eikö sitä telttaa jo järjestyshäiriön perusteella voitaisi poistaa sieltä kadulta. Älämölöön kyllästyneet lähitalojen yrityksetkin ovat ripustaneet sateenkaarilippuja liehumaan ja AitoRakkaus-ryhmän aktiivit istuvat sateenkaarenväristen sateenvarjojen kanssa vieressä tuomassa esiin omaa hiljaista vastalausettaan.

Olisin mielelläni kipaissut kuvaamassa Tomppa-kylttiäni tuon porukan kojulla, mutta korttelissa oli kuitenkin sen verran asiakkaita kaiken aikaa, etten viitsinyt jättää paikkaani. Sitten paikalle sattui yksi noista Helsingin Setan tyypeistä, joka harmitteli, ettei hänelle tullut sateenkaarilippua mukaan. Kysyin, haluaisiko hän viedä Tompan mennessään. Niinpä Tomppa pääsi kuitenkin paikan päälle, mikä oli ihan huippujuttu!

Tuollainen kampanja tekee minut niin valtavan surulliseksi. Mikä saa nämä ihmiset ottamaan tavoitteekseen sen, että jollain muulla olisi paha olla ja että jonkun muun elämä hankaloittuisi asialla, joka ei tätä kampanjoijaa edes kosketa millään lailla? Se, että herrat A ja B saisivat omassa yksityiselämässään oikeuden mennä naimisiin keskenään, ei vaikuta suuntaan jos toisenkaan näiden kukkahattutätien ja -setien omaan elämään. Säälittävää, alhaista ja surullista työtä he minun mielestäni tuolla kadulla tekevät.

No, kiitokset teille kaikille, jotka poikkesitte Käsityökorttelissa vartavasten tai vahingossa!

Kuvat Instagramista @maxkottov ja @queeroffuckingeverything

Minä olen nyt yrittänyt tehdä näistä reissuista kannattavia minimoimalla kulut. Niinpä lähdin aamulla viiden aikaan ajamaan Helsinkiin, eväät mukanani kylmälaukussa ja illalla lähdin ajamaan takaisin. Ei hotelleita eikä ravintolassa ruokailua, mikä on erittäin hyvä asia. Huono puoli kuitenkin on se, että minä nukahdan rattiin, kun reissut ovat tällaisia.

Turku Pridesta tullessa minulla oli autossa peitto ja tyyny mukana ja nukuin yöni autossa, kun en jaksanut enää pysyä hereillä edes kahvihuumeen avulla. Ensin sippasin Pukaron paikkeilla, jossa nukuin hetken pellon laidalla ja sitten Utissa vedin melkein kuuden tunnin unet jollakin metsätiellä. Nyt Helsingistä tullessa en mahtunut nukkumaan autossa, kun tavaraa oli enemmän, joten minulla oli varuiksi mukanani makuualusta ja Tanskan armeijan vanha makuupussi. Nukuin jollakin levähdysalueella pöydän päällä makuupussissani. Oli pilkkopimeää, tähtitaivas kimmelsi yläpuolellani ja heinäsirkat konsertoivat. Vaikka mittari laski kuuteen asteeseen ja kaste kerääntyi makuupussini pinnalle, minulla oli mukavaa ja lämmintä. Se oli oikeasti aika kiva kokemus. Tajusin, etten ollut koskaan elämässäni nukkunut yötä taivasalla. Johan oli korkea aika kokeilla, eikö?

Vielä pitäisi jaksaa yksi keikka. Ensi viikonloppuna Loviisassa on siis Wanhat talot -tapahtuma. Käsityökortteli sijaitsee siellä Aleksanterinkadulla jollakin sisäpihalla hyvin idyllisessä ympäristössä. Siellä on myös korttelikahvila, josta voi ostaa suolaista ja makeaa hyvää sekä paikan päällä paistettuja munkkejakin! Loviisan korttelitiimi on tehnyt minusta ihan erityisen hienoa työtä, joten on mukavaa lähteä matkaan.

Loviisa on kaiken kaikkiaan tosi ihastuttava kaupunki, ja sinne kannattaa kyllä lähteä kauempaakin katsomaan taloja ja muita tapahtumia. Kouvolasta ja Lahdesta pääsee jopa höyryjunakyydillä paikan päälle! Toivottavasti kivat säät nyt jatkuvat sinne saakka.