Joskus on vaikea tietää, mitä blogissa sopii ja mitä ei sovi kirjoittaa. Minä nyt kuitenkin kirjoitan, että meidän isi kuoli lauantaina. Ihan yhtäkkiä.
Jos tässä blogissa milloinkaan oli muutama päivä hiljaista, isi aina soitti ja kysyi, onko meillä kaikki kunnossa, kun blogissa ei tapahdu mitään.
Nyt ei isi enää soita.
Blogissa tulee nyt olemaan hiljaista epämääräisen pitkän ajan. Palaan sitten, kun pystyn taas ajattelemaan jotain muuta. Nautittehan toisistanne ja kesästä.
Suurin osanottoni! Itsekin pelkään kovasti aikaa kun omia vanhempia pitää alkaa hyvästelemään...
VastaaPoistaosanottoni :/ isi soittaa sulle sitten unessa ja on aina sydämessä.
VastaaPoistaVoi Susanna! :*( En oikein tiedä mitä sanoa, vaikka olen kokenut saman äkillisyyden. Tiedän ettei mikään todellakaan auta. Ikävä ei koskaan katoa, mutta se helpottuu ajan kanssa. Lupaan.
VastaaPoistaIhan järkyttävän paljon voimia suruusi. Ja lämmin halaus. <3
Osanottoni.
VastaaPoistaOtan osaa suruusi. Minunkaan isi ei enää soittele, joten tiedän tuon tunteen.
VastaaPoistaVoi Susanna, osanottoni. Voimia sinulle jaksaa kaikki edessä oleva!
VastaaPoistaOtan osaa. Voimia näihin päiviin ja tulevaan.
VastaaPoistaOsanottoni suureen suruusi. Voimia sinulle ja muille läheisille!
VastaaPoistaVoi ku kurjaa, otan osaa! Kumpi mahtaa olla pahempaa, se että toinen lähtee yllättäen, vai se että sen tietää kohta tapahtuvan... Suru ja ikävä on kuitenkin aina sama, voimia nyt sulle, Susanna-kulta.
VastaaPoistaLämmin osanottoni sinulle Susanna.
VastaaPoistaOtan osaa.
VastaaPoistaOsanottoni Susanna ja voimia jaksaa surun keskellä.<3
VastaaPoistaOsanottoni - muuta en osaa sanoa. Voimia.
VastaaPoistaOtan osaa suruusi. Voimia tuleviin aikoihin.
VastaaPoistaLämmin osanotto
VastaaPoistaOtan osaa <3
VastaaPoistaOtan osaa. Kauniit muistot elävät ja toivo jälleennäkemisestä lohduttaa monia. Voimia!
VastaaPoistaOikein paljon voimia sinne!
VastaaPoistaOsanottoni ja voimia.
VastaaPoistaLämmin osanotto, Susanna.
VastaaPoistaOlen todella todella pahoillani...
VastaaPoistaOtan osaa. Voimia!
VastaaPoista<3
VastaaPoistaLämpimät osanotot!
VastaaPoistaOsanottoni, isit ovat tärkeitä.
VastaaPoistaAina sanat ei vaan riitä, mutta lämmin osanotto ja voimaa kaipuun hetkellä <3
VastaaPoistaKiitos kun kirjoitit, niin me täällä ruudun toisella puolen ymmärretään kunnioittaa blogihiljaisuutta.
VastaaPoistaJa koitahan pärjäillä siellä <3.
Pakko kirjoittaa jotain vaikken osaa sanoa muuta kuin että otan osaa. Toivon sinulle voimia.
VastaaPoistaLämmin osanotto suruunne, voimia.
VastaaPoistaLämmin osanottoni suruusi. Ja voimia surutyön tekemiseen. Äkillisen kuoleman kohtaaminen on shokki, kun itse jouduin tilanteeseen menetin makuaistini kolmeksi päiväksi.
VastaaPoistaMonelle, itsellenikin, varsinainen suru alkoi vasta hautajaisten jälkeen, kun siihen asti surun työstäminen oli konkreettista hautajaisten valmistelua. Se kuitenkin helpotti omalla kohdallani, kun huomasin ettei maailma mihinkään pysähtynyt, vaikka omani olikin. Konkreettinen, yksinkertainen tekeminen oli terapiaa -istutin sinä syksynä 500 kukkasipulia.
Ikävän kanssa oppii elämään ennen pitkää, vaikkei se tällä hetkellä lohduta minkään vertaa. Jossain vaiheessa huomaa, ettei arjensa keskellä ole ajatellut poismennyttä päivään tai kahteen. Toisaalta, isä saattaa tupsahtaa mieleen mitä yllättävimmissä asiayhteyksissä.
Kenenkään ei pitäisi joutua kohtaamaan lähiomaisen äkillistä kuolemaa. Se, ettei ole voinut jättää hyvästejä ja viimeisiä sanoja, on asia jota on hirvittävän vaikea hyväksyä.
Olen pahoillani puolestasi, voimia teille kaikille omaisille.
-kiikar
Kiitos R. En jaksanut silloin heti kommentoida, mutta nyt lueskelen näitä uudemman kerran. Olen huomannut, että ikkunaremontti sujuu nyt hyvin. Työtyöt taas eivät lainkaan. Kaikki, mikä vaatii keskittymistä, on aika mahdotonta. Ikkunoiden rapsuttaminen on mekaanista, varmaan vähän sama juttu kuin kukkasipuleiden istuttaminen.
PoistaMinun maailmani ei kaatunut, mutta äidin maailma kaatui. Se suru on minulla peittänyt oman suruni. Haluaisin hypätä kolme kuukautta eteenpäin ja katsoa, miten äidin käy.
Osanottoni.
VastaaPoistaVoi itku... suurensuuri osanotto suruusi. Minäkin tiedän millaista on menettää isi ihan yhtäkkiä, omani kuoli onnettomuudessa. Suru on yhä ihan mahdottoman suuri... Voimia sinulle ja kaikille muillekin, keitä asia koskettaa.
VastaaPoistaVoi Susanna! Otan osaa!
VastaaPoistaVoimia sinulle Susanna ja voimia perheellenne♥
VastaaPoistaOsanottoni suuressa surussasi ja voimia matkalle eteenpäin.
VastaaPoistaMe kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
VastaaPoistavaan elämme niiden ihmisten sydämissä,
jotka ovat meitä rakastaneet. (M.Lindgvist)
Voimia Sinulle ja perheellesi, t.Kirsi
Osanottoni. Oma äitini kuoli juhannusaattona, tosin hän sairasti jonkun aikaa joten lähtö oli tiedossa. Loppu oli silti niin nopea ettei ehtinyt valmistautumaan. Voimia! Niitä tulet tarvitsemaan.
VastaaPoistaVoi Susanna, lämmin osanottoni sinulle ja perheellesi!!
VastaaPoistaVoi ei, Susanna, en voi kuvitella (vai voinko, ehkä aavistaa?) miltä susta juuri nyt tuntuu. Voimia! Otan osaa surussasi...
VastaaPoistaOtan osaa. <3
VastaaPoistaOsanottoni <3
VastaaPoista"Jos voisi viimeisen tunnin
VastaaPoistajotenkin saada takaisin,
kiittää vai hyvästellä,
kuinka sen ajan jakaisin?"
Timo Rautiainen
Osanottoni.
Otan osaa suruusi.
VastaaPoistaLämmin osanotto sinulle ja perheellesi. Oma isäni kuoli myös äkillisesti muutama vuosi sitten, joten jotain voin kuvitella tunteistasi. Ikävä on edelleen, mutta ihanat muistot säilyvät ikuisesti.
VastaaPoistaOsanottoni ja voimia, oma isäni kuoli aika tarkalleen vuosi sitten, vieläkin on välillä vaikea muistaa ettei häntä enää ole.
VastaaPoistaLämmin osanotto ja voimia sinulle, Susanna, sekä koko perheellenne. ♥
VastaaPoistaosanottoni.
VastaaPoistaLämmin osanotto <3
VastaaPoista<3
VastaaPoistaOsanottoni, hyvä että kerroit tämän niin maltamme rauhassa odottaa paluutasi.
VastaaPoistaUskon että meillä jokaisella on oma ennalta määrätty aikamme joka jonain päivänä tulee täyteen. Jonka jälkeen elämämme jatkuu, mutta erilaisena, henkenä. Ilman ruumiimme rajoittavaa vaatetta.
VastaaPoistaIsäsi on nyt vapaa mennä ja tulla, osanottoni suruusi.
Osanottoni suruusi.
VastaaPoistaSeurasin läheisen hiipumista vajaan vuoden. Hän lähti sunnuntaina.
Sain hyvästellä hänet, se helpottaa.
Äkkilähtö ois kauhea ajatus.
Kaikkeen tottuu ajan kanssa, sen ajan pituutta ei vaan etukäteen tiedä.
Halaus, osanottoni suruusi.
VastaaPoistaVoi Susanna, olen niin pahoillani. Iso halaus ja voimia. Kiva kun kävit asiasta meille kertomassa ♡
VastaaPoistaToivotan paljon voimia ja jaksamista. Se ottaa aikansa aina.
VastaaPoistaOsanotto suureen suruusi. Minunkin isäni on kuollut äkillisesti, siitä on nyt jo yli 16 vuotta aikaa. Suru on raskas työ, voimia siihen. Elämä kuitenkin kantaa elämään jääneitä.
VastaaPoistaSuuri osanotto, Susanna!
VastaaPoistaPaljon voimia koko perheelle. Olet ajatuksissa. :/
Voimia suruusi! Itse olin samanlaisessa tilanteessa kaksi vuotta sitten.
VastaaPoistaLämmin halaus täältä, Susanna!
VastaaPoistaJa niitä voimia!
Päivikki
Lämmin osanotto sinulle ja läheisillesi.
VastaaPoistaVoimia tapahtuneen ymmärtämiseen ja hyväksymiseen.
Pysäyttävät hetket elämässä saa ihmisen näkemään kaiken ympärillään erilailla.
Sure loppunutta yhdessäoloa ja anna yhdessä koettujen asioiden täyttää mielesi.
Ajan kuluessa muistot kantavat eteenpäin.
Rakkaudella
Sirpa
Osanottoni suuressa surussa.
VastaaPoistaMarja
Otan osaa ja toivotan voimia koko perheelle.
VastaaPoistaOsanottoni ja jaksamista surun keskelle.
VastaaPoistaVoi ei. Otan osaa.
VastaaPoistaVoimia suureen suruun! Aurinko paistaa vielä aivan varmasti, välillä se vaan menee pilvien taakse odottamaan.
VastaaPoistaVoimia <3 Suruun, jota ei millään mittarilla voi mitata, Suruun jonka syvyyttä ei voi millään kuvata, siihen tyhjyyteen, jota mikään ei täytä. Ajatuksissa kanssasi!
VastaaPoistaSusanna <3 voimia. olet ajatuksissa.
VastaaPoistaLämmin osanotto!
VastaaPoistaKiitos. Jostain syystä mua lohduttaa paljon se, että te olette siellä. Tiedän, että ajan myötä kurkkua lakkaa kuristamasta, rintaa polttamasta. Viimeistään sitten joskus, kun voin luottaa siihen, että äiti varmasti selviytyy tästä.
VastaaPoistaVoi Sussu, lämmin osanotto. Ja voimia.
VastaaPoistaLämmin osanotto täältä myös! Voimia koko teidän perheelle.
VastaaPoistaVoimia suuren surun keskelle!
VastaaPoistaLämpimin osanottoni, tippa linssissä ♥
VastaaPoistaVoi Sussu rakas ystäväni <3 Paljon haleja ja voimia meiltä kaikilta <3
VastaaPoistaSusanna, olen niin pahoillani puolestasi. Oma isäni kuoli kymmenisen vuotta sitten yllättäen. Yht'äkkiä häntä ei vaan enää ollutkaan.
VastaaPoistaVaan oli sittenkin. Nyt kun poismenosta on jo tämän verran kulunut aikaa, muistelemme häntä kuin surua ei olisi ollutkaan tässä välissä. Vitsailemme hänestä. Ei ole joulua tai perhejuhlaa, jossa ei naureskeltaisi ja muisteltaisi mitä isäni milloinkin siihen tilanteeseen liittyen oli tokaissut tai tehnyt. Kuinka yhtenä jouluna Teneriffalta ostetut housut ottivat liekkiä kun isä peruutti peffa edellä tuikkukynttilöiden päälle kuvatessaan uudella videokameralla joulupöydässä syövää perhettä. Kuinka hän, kielitaidoton ja vähäsanainen mies aina matkoilla onnistui olemaan minkä tahansa seurueen keskipisteenä, jota pyydettiin mukaan jos mihin peleihin.
Juuri nyt joudut sen surun käymään läpi. Se ei tapahdu ihan hetkessä, mutta tulee vielä päivä, jolloin ei enää muistakaan sitä päivää, jolloin isäsi nukkui pois, vaan kaikkia niitä päiviä, joina hän oli läsnä.
Otan osaa suruusi ja toivon, että ne päivät tulisivat sinulle jo pian, vaikka suru viekin sen oman aikansa.
<3 Voi niin hyvin siellä, että jaksat surra <3
:D
PoistaLueskelin nyt uudestaan näitä tämän postauksen kommentteja, kun oma pääni alkaa jo olla vähemmän sumea. Kiitos nauruista. Ihana isäsi.
Voi ei, otan osaa. Voimia.
VastaaPoistaKiitos vielä teille viesteistänne! ♥ Olen tässä huomannut hankaluuden, joka syntyy siitä, kun melkein koko oma sosiaalinen elämä on täällä blogissa. Haluaisin kertoa teille kaikista niistä tuntemuksista ja muista asioista, mitä tässä joutuu kohtaamaan, koska tämä olisi minulle se ainoa luonteva tapa niitä ajatuksia purkaa. Mutta koska suru ei ole vain omaani, niin muun perheen vuoksi en voi täällä mitään jutella.
VastaaPoistaHiljainen halaus-rutistus. Olen kyllä sitä mieltä, että vaikka teitä surijoita siellä on varmasti monta, niin oma surusi on vain ja ainoastaan sinun surusi, ja jos sinulle paras tapa käsitellä suruasi olisi kirjoittamisen kautta (kuten itselläni), niin se ei ole keneltäkään muulta pois. Tiesihän isäsikin blogisi tärkeyden.. Voimia! <3
PoistaMinä kirjoitin, mutta kirjoitin sitten vain itseäni varten. Tähän liittyy niin paljon muutakin kuin vain isin menettäminen, että jos alan kirjoittaa tänne, kirjoitan kuitenkin liikaa.
PoistaVoi Susanna ♥ Osanotto suuressa surussasi, voimia ja lämpöinen halaus ♥ Kirjoita vaan, jos se tuntuu hyvältä. Niin mäkin tein, kun mummuni ja enoni kuolivat.
VastaaPoistaOlen pahoillani puolestasi. Kiitos, kun olit rohkea ja jaoit sen meidän kanssa.
VastaaPoistaLämmin osanotto.
VastaaPoistaOsanottoni suureen suruun ja paljon voimia Susanna, sinulle ja perheellesi.
VastaaPoistaLähetän täältä suuren ja lämpimän halauksen sinne suuntaan. ♥
VastaaPoistaOtan osaa.
VastaaPoistaVoi, ikävä kuulla. Voimia teille.
VastaaPoistaVoi Susanna :( Otan osaa suruusi ja lähetän virtuaalisen halauksen.
VastaaPoistaHuh, voimia. Itku on tärkiää...
VastaaPoistaOtan osaa.
VastaaPoista♥ Kiitos, kiltit.
VastaaPoistaOsanottoni!
VastaaPoistaLämmin halaus ja osanottoni.
VastaaPoista♥
VastaaPoistaOsanotto minultakin <3
VastaaPoistaOsanotto. <3
VastaaPoista