Vähän toisenlainen käsilaukku

Käsilaukut ja kengät ovat minulle vaikeita asioita. Ne eivät koskaan tunnu omilta. Käsilaukkuja olen itse ommellut sentuhatseitsemänsataa, mutta aina niissä on jotain "vikaa", eivätkä oikein istu minun luonteeseeni. Kenkiä ostelen jatkuvasti, mutta mikään ei tunnu jalassa oikealta, ja joudun viemään niitä kirpparille. Poikkeuksen ovat tehneet vain huopalapikkaat ja yhden sortin markettitennarit, joita minulla nyt on kolmet, kun kerrankin löysin hyvät.

Viikonloppuna oli Karjalaiset Kesäjuhlat Lappeenrannassa. Koska Soja oli myymässä omia tuotteitaan Karjalaisella torilla, halusin käydä katsomassa meininkiä. Yllätyin, kun väkeä oli niin paljon, ettei liikkumaan päässyt.

Sieltä torilta kuitenkin tein heräteostoksena kasilaukkuhankinnan, sillä niin erikoisen hauskoja olivat tuohesta valmistetut väskyt. Malleja oli vaikka kuinka paljon olkalaukusta reppuun ja pikkuisiin kirjekuorilaukkuihin. Pitkällisen mietinnän jälkeen valitsin tämän kuvissa näkyvän korimallin.

Sinne mahtuvat sopivasti puhelin, kukkaro, hätälääkearsenaali ja tiskirätti. Vesipullo ei mahdu, mikä on varsin valitettavaa, sillä minä en minnekään mene ilman vesipulloa. Mietin, mahtuisiko sellainen litteä lasten kerhopullo, muovinen taskumatti tuonne pystyyn, niin olisi hätävesi sentään matkassa.

Yhden ongelman havaitsin heti tuoreeltaan, kun menimme ostamaan lomalapsille lakua markkinamyyjältä. Mihin panen korin kannen siksi aikaa, kun otan laukusta rahat ja tarvitsen molempia käsiäni maksamisessa? Minun täytynee laittaa kansi ohuella nyörillä kiinni koriin, niin se jää vapaasti killumaan, kun sen avaa.