Yhteispelistä

Olin kolmannella luokalla, kun ostin elämäni ensimmäisen äänitteen ihan omilla rahoillani. Se oli Yön Varietee c-kasettina. Fanitin ala-asteikäisenä myös Dingoa, Sigiä ja Hanoi Rocksia. Dingo ja Yö olivat toistensa kilpailijoita. Minulle on jäänyt mieleen, miten he toivat sen julki haastatteluissaan, että kilpailivat toisiaan vastaan, olivat melkein toistensa vihollisia tavoitellessaan saman kohderyhmän suosiota. Tämä vähän hämmensi pientä fania, jonka mielestä molemmat bändit olivat tosi ihania. Samaa kilpailuasetelmaa oli Porin ja Tampereen välillä. Kun Yö ja Dingo olivat Porista ja Popeda ja Eput Tampereelta, oli vastakkainasettelu hyvin selkeää porirockin ja manserockin välillä.

Jotenkin minulla on ihan aikuiseksi saakka ollut sellainen käsitys, että saman alan ihmiset ovat toistensa kilpailijoita. Kilpailijalle toivotaan tietysti pahaa, ja itselle menestystä. Siksi minua on ihastuttanut ja jopa yllättänyt aika paljonkin se, miten muusikot nykyään tekevät yhteistyötä sen sijaan, että mollaisivat toisiaan tai toistensa kotikaupunkeja. He vierailevat toistensa levyillä ja konserttilavoilla, tekevät biisejä toisilleen ja puhuvat toisistaan arvostaen. 1980-luvussa ja 2000-luvussa on iso ero.

Kun aloitin käsityöyrittämisen, minulla oli porirock-asenne muita käsityöläisiä kohtaan. Kun jonkun käsityöläisen tuote oli päässyt lehteen, minä nyrpistelin nokkaani kateellisena. Eikä varmasti olisi tullut mieleenkään kertoa kenellekään toiselle yrittäjälle, mistä ostan kankaani, mutta samalla kiukuttelin itsekseni sitä, miten kaikki muut pimittävät tämänkaltaista tietoa.

Kun hain mukaan Otto Aanmaan perustamaan käsityöyrittäjien ryhmään Facebookissa, ajatuksenani oli vain saada hyötyä muista ja onkia tarpeellisia sisäpiiritietoja. Mutta nykyisin ajatukseni on täysin päinvastainen. Minustahan onkin ollut siellä hyötyä muille ihan siinä missä niistä muista minulle. Se on vertaistukea parhaimmillaan. Kun saa apua ja neuvoja toisilta, niitä haluaa myös itse jakaa muille.

Pikkuhiljaa jouduin vahingossa ylläpitotiimiin mukaan ja pian huomasin tekeväni tosi paljon hommia yhteisten asioiden eteen. Totta puhuen minulle tulee aina välillä hetkiä, jolloin se v*tuttaa minua aika kovasti. Mutta 90 prosenttia ajasta teen hirmuisen mielelläni käsityöyrittäjien yhteisiä "töitä" ja nautin niistä.

Me olemme tosi pieniä jokainen yksinämme. Meillä on kaikilla ihan täsmälleen sama kamppailu käynnissä koko ajan: miten pystyä elättämään itsensä ja perheensä? Miten tulla huomatuksi? Miten markkinoida itseään ilman rahaa? Miten pärjätä teollisen halpatuotannon keskellä? Ne ovat aika toivottomia teemoja, kyllä te sen tiedättekin. Mutta kun meitä on 500 pientä, yhdessä me olemme mahtava joukko. Sen takia haluan olla mukana ahkeroimassa näitä yhteisiä tempauksia, vaikka ne välillä syövät aikaani ja hermojani ihan mahdottomasti.

Monesti joku tuosta porukasta saa idean, jota lähdetään yhdessä miettimään ja lopulta toteuttamaankin. Yksi esimerkki on Kotimainen onkin kotimaista -kampanjamme, jonka jokunen viikko sitten polkaisimme alkuun. (En jaksa selittää sitä tässä tarkemmin, sillä se on tuossa linkin takana tutkittavissa.) Tuota kampanjaa yritimme tykittää eri medioihin ja sitten yksi ottikin kopin. Pääsimme mukaan MTV:n uutissivulla julkaistuun artikkeliin. Vaikka saavutus oli ehkä oikeasti aika pieni, se tuntui valtavan hyvältä. Yhteinen työmme noteerattiin.

Muita viime aikojen panostuksiamme yhteismarkkinoinnin alueella on ollut Kevätkuvaston julkaiseminen ja tulevan Käsityökorttelikiertueen järjestäminen. Minä uskon, että meidän pitää nyt puurtaa yhdessä toisiamme kannatellen tämän lamalamalaman yli ja sitten joskus vielä tulee se päivä, että uurastuksemme kantaa hedelmää.

Sen sijaan, että kammoksuisimme toinen toistamme, koska olemme muka kilpailijoita, olemmekin huomanneet, että meidän on syytä tukea toisiamme. Jos minä tykkään jonkun toisen yrittäjän tuotteista, minunhan kannattaa kehua niitä omille asiakkaille. Hyvässä lykyssä minun asiakkaani tykkääkin samasta kuin minä ja se toinen yrittäjä ehkä saa yhden uuden asiakkaan. Pienistä puroista isoja virtoja, eikö niin?