Sivut
▼
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Unelmien kaunotar
Jos olette tänään tiirailleet facebookiani tai instagramiani, tiedättekin jo, mitä Sulo meni tekemään. Osti minulle Vespan! Oikean Vespan!
Se on 40-vuotissyntymäpäivälahjani, vaikka ne synttärit ovat vasta kolmen kuukauden kuluttua. Mutta Sulo päätteli, että kesä ja mopokausi alkoivat jo, joten ei kannata odottaa heinäkuulle saakka.
Kun lauantaiaamuna yritin iloisena lähteä vanhalla mopollani kanakurssille, se ei tietenkään käynnistynyt. Minä paiskoin hanskoja, kiroilin kamalasti ja olin kaikin puolin hirviömäinen rynnätessäni kiukun vallassa autoon ja jättäessäni epäluotettavan kiinamopon niille sijoilleen. Aina niin hyväsydäminen Sulo oli silloin päättänyt, että nyt minulle hankitaan kunnon mopo, ja vietti seuraavat päivät netissä etsimässä käytettyjä Vespoja.
Tänään minun suunnitelmissani oli valmistautua Jyväskylän Käsityökortteliin, mutta suunnitelma muuttui, kun Sulo löysi ihanan Vespakaunottaren Haminasta. Lähdimme matkaan ja kyllä kannatti ajaa sinne saakka. Punainen Vespa on kuin upouusi, vaikka sillä on ikää jo viisi vuotta. Se on ollut vanhemman naisihmisen työmatkakäytössä. Hän on pessyt sen joka perjantai ja sen se on näköinenkin. Niin kaunis! Niin kiiltävä! Niin ihana! Ja sanoinko jo, että niin kaunis!
Ja miten ihanaa sillä onkaan ajaa. Ihan toista kuin pienellä hetkuvalla kiinalaisella skootterilla. Tällä minä uskalllan jopa kallistaa kaarteissa, niinkuin pitääkin!
Vespa on ollut haaveissani jo pitkään ja haaveeksi sen kuvittelin jäävänkin. Joskus ihmettelen, miksi Sulo hemmottelee minut ihan pilalle. En minä oikeasti ansaitse tällaisia lahjoja. En todellakaan.
Olen ajatellut, ettei minulla edes saisi olla mitään kunnollista skootteria, sillä minä aina kaatuilen. Olen ajanut kiinamopollani tallin seinään, olen kaatunut sillä vauhdissa molemmille kyljille ja sen katteet ovat ihan päreinä. Niitä ei ole edes kannattanut korjata, koska kaadun kuitenkin aina uudestaan ja korjaaminen menee hukkaan. Sulo arvelee, että kaatuilu johtuu huterasta ja kevyestä pikkumoposta, jonka ajettavuus ei ole ihan paras mahdollinen minunkokoiseni ihmisen alla.
Nyt pitäkää peukkuja, etten kaadu uudella Vespallani koskaan. En kestäisi naarmuja sen pinnassa, en lommoja kyljissä. Ja pidättehän peukkuja sillekin, että uusi ystävä on kaiken sen rahan arvoinen, mitä Sulo siihen upotti ja osoittautuu luotettavaksi peliksi. Ettei minun enää koskaan tarvitsisi jättää ajopeliäni kymmenen kilometrin päähän ja hälyttää Suloa lava-auton kanssa apuun. Eikä aiheuttaa vaaratilanteita, kun tarakka irtoaa ajossa ja säilytyslaukku lentelee pitkin katua. Enkä joutuisi näkemään, miten bensat lorottavat tankista maahan, kun joku letku on irronnut. Eikä minun enää ikinä tarvitsisi selvitä kotiin viittätoista kilometriä mopolla, jonka kaasu on juuttunut kiinni täysvauhtiasentoon.
Niin paljon iloa kuin harmaasta kiinamoposta minulle onkin ollut, niin aika karmeitakin hetkiä sen kanssa on koettu. Vespoilla pitäisi voida ajaa kymmeniä tuhansia kilometrejä. Tämä saattaa olla viimeinen mopo, jonka koskaan joudumme ostamaan. Ajattelin, että käytän sitä säännöllisesti huollossa, niinkuin autoja, jotta se varmasti saisi arvoisensa hoidon ja jaksaisi palvella mahdollisimman pitkään.
Hurjasti onnea! Minulla on ollut ihan samanlainen Vespa, väri oli vaaleanvihreä. On tosiaan tukeva ajaa, vaikkei minulta löydykään vertailukohtaa kiinanmopoon (voin tosin hyvin kuvitella). Olen ihan varma ettet kaadu tällä ikinä.
VastaaPoistaVaaleanvihreä Vespa oli takuulla ihastuttava!
PoistaUuuh, mikä kaunotar <3
VastaaPoistaOi voi mikä ihana Vespa! Ja miten ihana mies sinulla! Paljon onnea uudesta perheenjäsenestä, väittäisin, että olet taatusti lahjasi ansainnut :)
VastaaPoistaIhana. Peukut pystyssä :)
VastaaPoistaVau mikä menopeli! Tasaista ja naarmutonta menoa ihan takuulla :)
VastaaPoistalumoava. Olet sen arvoien.Kyllä Sulo tietää.
VastaaPoistaOi vau! Ihuna! Tuohon päälle sopii kyllä yks Susanna kuin nenä päähän.
VastaaPoistaEhkä ei pitäis, mut mua naurattaa ajatus susta kaatuilemassa kiinamopolla. Tuskin niissä tilanteissa oikeesti oli komiikkaa. Mut noin kauniilla vehkeellä ei voi ajaa muuta ko tyylikkäästi, joten varmasti et ennää kaatuile.
VastaaPoistaPakko kyllä myöntää, että niissä tilanteissa on ONNEKSI aina ollut komiikkaa. Se, kun ajoin tallin seinään, saa yhä Sulon nauramaan ihan hervottomasti, vaikka siitä on jo monta vuotta!
PoistaViime kesänä kaaduin metsätiellä matkalla uimaan. Menin ihan shokkiin. Makasin mopon alla ja ajattelin, että nyt taisi käydä huonosti. Jätin mopon siihen tien poskeen ja lähdin kävelemään rantaa kohti. Jalkoja pitkin valui lämmintä verta, mutten kyennyt katsomaan niitä. Vasta kun olin päässyt veteen ja uinut hetken, aloin taas onnistua ajattelemaan. :D
Ja yhtenä hellepäivänä, kun se mopo jätti minut tien poskeen ruokaostoksineni, kävelin muutaman kilometrin bussilinjalle, jossa odotin tunnin bussia. Mulla oli mukana vakuumipakattu kirjolohi, jonka pelkäsin pilaantuvan helteesä ja panin sen uiskentelemaan suihkulähteeseen bussia odotellessani. Sulo sanoi myöhemmin, että pultsarit aina pissaavat siihen lätäkköön.
Ihanaa! Etukäteisonnea!
VastaaPoistaKiitos onnitteluista. :D Olemme onnellisia, kaikki kolme.
VastaaPoistaMä olin kanssa kuolla nauruun - niin hyvin kirjoitettu! :D
VastaaPoistaMutta tosiaan! Mikä Vespa-kaunotar! Ja miten mahdottoman ihana mies sulla on ja varmasti olet itsekin, koska toinen sua noin hemmottelee.
Onnea menopelistä ja tulevista syttäreistä.
Onnea Vespasta ja kanakurssista, vaikka se pistikin sinut epäilemaan. Ja ihan suotta. Kanala pystyyn vaan. Kanat ovat erittäin kivoja ja simppeleitä hoitaa. Meillä se on lasten puuhaa pääasiassa, joten sinäkin varmasti pystyt. Ainoa riski siinä on, ettet malta olla pois niiden touhuja seurailemasta ja työt jää tekemättä. Nuo teidän pikkurakennuksethan aivan huutaa kanoja luokseen. Ja oikeita maatiaiskanoja, ovat tottuneempia Suomen olosuhteisiin.
VastaaPoistaTeidän lapset kuorivat hirsiäkin. "Lapsikin osaa" on joskus aika subjektiivinen käsite. :D
PoistaMikä kaunotar! Oooh! Vespat ovat vaan niin kertakaikkisen ihania ajopelejä.
VastaaPoistaTaidat siis olla rapu, jos juhlit heinäkuussa? Jos olet, niin terveisiä toiselta saksekkaalta täältä Jovelasta ;)
Täälläkin yksi rapu - ja kiinnitin myös heti huomiota, että ollaankin saman kuun tyttöjä...
PoistaJoo, rapu olen. Viides päivä syntynyt. Sulokin mahtuu nipinnapin ravuksi, synttärit 21. päivä. :)
PoistaNo jopas sattui, meinaan mekin ollaan rapuja molemmat :)
PoistaOsaat kyllä niin riemukkaasti kirjoittaa näitä tarinoitasi! Osaat hienon taidon: olla oma itsensä, ei turhan tärkeä, vaan osaat nauraa itsellesi ja samalla naurattaa meitä lukijoita.
VastaaPoistaOsaammekohan me kilttien, hyväsydämisten miesten vaimot ollenkaan antaa tarpeeksi kiitosta hyvästä kohtelusta. Samoin kuin sinä, minäkin usein tunnen, etten ole ansainnut sitä ja tätä....niin häijykin ollu...nauti lahjasta, jonka varmasti olet ansainnut! Aja kuitenkin varovasti ja turvallisesti Sulon kuva mielessäsi...
Emme me osaa. En ainakaan minä. Monesti olen tosi vittumainen Sulolle ihan ilman syytä. En tajua, miksi hän rakastaa minua.
PoistaVoi miten ihana Vespa! Ja ihana mies! Onnittelut, siis molemmista edellä mainituista :)
VastaaPoistaJa miten suloinen on ollut se edellinen omistaja, awwwww, se on pessyt sen aina perjantaisin <3 Mua jäi kiinnostamaan miksi tämä nainen myi kulkuneuvonsa pois? Alkoiko eläkepäivät vai mitä tapahtui? Luulen että on aika rakas vehje ollut hänellekin.
Ja kiitos taas nauruista jotka sain kun kuvittelin sun ajavan 15 km kaasu pohjassa kotiin :D Ei kyllä varmasti silloin naurattanut, eikä naurattais tositilanteessa itseäkään mutta tuollainen kohtaus vois ihan hyvin olla jossain leffassa vaikka.
Kyllä, eläkepäivät oli syynä. Vespa oli ollut tarpeettomana jo yli vuoden. Lupasin rakastaa sitä kuin omaa lastani. Tuntuu, että minun on myös nyt pestävä se joka perjantai.
PoistaSe oli ihan kauhea kotimatka, kun se kaasu jäi pohjaan. Ja päätyi komiaan kaatumiseen kotipihalla. Milläs sammutat hallitusti mopon, joka ampaisee täyttää laukkaa eteenpäin heti kun irrotat käden ja tavoittelet avainta... :D Itku tuli silloin, mutta nyt jo naurattaa.
Oi mikä namu! Onnellisia kilometrejä!
VastaaPoistaOn se ihana! ♥
VastaaPoistaPS. Mistä noita Suloja saa, jotka pitää naisistaan noin ihanasti huolta??
Netistä tämä yksilö löytyi.
PoistaEikun siis molemmat, sekä Sulo että Vespa. :D
=D
PoistaSiis unelma, ihana!! Minä olen haaveillut Vespasta jo kauan ja täällä Ranskassa se ei maksaisi edes paljon. Kaupungissa aivan verraton menopeli parkkeerauksen ja liikenneruuhkien takia, mutta millä hiivatilla me saatais se sitten takaisin Suomeen kun joskus muutetaan? Taidan olla ihan liian käytännöllinen...
VastaaPoistaAjat kotiin sen sieltä? ;)
PoistaOnnittelut uudesta menopelistä! Toivon nyt ihania ajelukelejä niin pääset/pääsette nauttimaan Vespasta!
VastaaPoistaNo onnea vaan, tosi upean näköinen mopo!
VastaaPoistaKiitoskiitos kaikille! :)
VastaaPoistaTänään pitää käydä katsastusasemalla ja varata aika huoltoon, että vaihtavat öljyt.
Ja Sulo laittaa uuden akun paikalleen, ettei tarvitse polkea enää käyntiin. :)
PoistaIhana!! Ja värikin just paras!!! Nauti!!! :)
VastaaPoistaNiin hieno!
VastaaPoistaNo onpa tosi kurjasti moposi sua kohdellut! Ja Sulolle kiitos kun puutuit asiaan!!
VastaaPoistaOnneks selvisit kaikista kommelluksista ja voin tunnustaa että hyvät naurut taas sain, kiitos! Tuli jotenkin mieleen eräs Piiparinen mopoineen eräästä maalaiskomediasta :D
Tuolla söpöläisellä on varmasti nautinto lähteä viemään tilauksia postiin :)
Itse en uskaltais edes kokeilla ajaa, olisin varmasti seinässä alta aikayksikön..
Raija
Ihana vespa! Mä oon haaveillu, että jos joskus mopon hommais ni joko vespa tai pappatunturi. Tuollainen punainen vespa ois kyllä aarre. Jos mies hankki nelikymppuslahjaksi itelleen bemarin, mä voisin hankkia vespan. Tai uuden tatskan. Mutta en oo koskaan ees mopolla ajanu ja tässä iässä se jo pelottaakin sen verran ettei ihan heti uskalla kokeilla. Että ehkä se tatska ois turvallisempi.
VastaaPoistaOnnea sulle uudesta punaisesta kulkuneuvosta, toivotaan paljon kilometrejä alle!
Mopoilu tuntuu turvallisemmalta kuin polkupyöräily. :D
PoistaJa minä en uskaltaisi sitä tatskaa. Sattuu takuulla ihan kuolettavan paljon.
Oi anteeksi, pääsi tahattomat hörönaurut kun ajattelin sua kaasuttelemassa kaasu juuttuneena täysvauhtiin! :D Ihanaa komiikkaa taas jutussasi. Mutta tuo Vespa... se on NIIIIIIIIN ihana! ♥ Onnea jo etukäteen synttärisankarittarelle!
VastaaPoistaOnpa hieno! En tiedä uskaltaisinko itse ajaa tuollaisella, mutta tyttö näki kaupan pihassa pinkin vespan, ja sellainen kuulemma tarvittaisiin sitten isona... :D
VastaaPoistaOnpa kaunis ja hyvin perusteltu hankinta,onnea uudelle yhteistyökumppanille!
VastaaPoistaUpea lahja todellakin. Tuntuu nyt, että oon jääny jostain hauskasta paitsi kun en ole koskaan ajanut mopolla... mutta ehkä parempi näin, oon aika tapaturmaherkkä :D
VastaaPoista"Niitä ei ole edes kannattanut korjata, koska kaadun kuitenkin aina uudestaan ja korjaaminen menee hukkaan." Voi ei... :D Koita nyt pysyä tuolla ihanalla Vespalla pystyssä, turvallista matkaa! :) Niin ja, hyvä Sulo!!
VastaaPoistaHieno!
VastaaPoistaOnkos tuo Vespa siis mopo vai moottoripyörä? Mieheni on joskus maininnut, että moottorintilavuus tms. vastaisi moottoripyörää.
Ihan se on mopo. Vespoja on erisortteja, on mopoksi luokiteltavia ja moottoripyöriksi luokiteltavia. Sulo on minulle opettanut, että ne, joiden nimessä lukee 50 ovat mopoja. Jos luku on 125 tai muu iso, niin on moottoripyörä.
PoistaKiitos taas yhteisesti kaikille kommenteista ja onnitteluista ja kehuista! Punainen kaunotar ristittiin tänään Kieloksi.
VastaaPoista