Muutoksia elämänmenoon

Niin kauan kuin olen tuntenut Sulon, hänellä on ollut aivan epäinhimilliset työajat. Päivystäminen ambulanssitallilla on vienyt hänen aikansa melkolailla kokonaan ja vähät vapaa-ajat kuluneet velvollisuuksien hoitamiseen tai nukkumiseen. Työajoissa ei ole ollut mitään logiikkaa eikä säännönmukaisuutta. Vapaapäiväksi lasketaan se, että Sulo tulee töistä illalla klo 16 ja lähtee aamukahdeksaksi takaisin. Tavallisin työvuoro kestää Sulolla 48 tuntia. Pahimmillaan hän on ollut töissä 4 vuorokautta yhteen pötköön.

Laskeskelin, että esimerkiksi tammikuussa Sulo teki 265 tuntia töitä. Se on aivan normaalia Sulon työpaikalla, eikä kyseessä todellakaan ole ylityöt. Mitä se normaalin ihmisen työviikon pituus olisi? 40 tuntia ehkä? Kuukaudessa siis 160 tuntia. Siitä saa vähän vertailukohdetta Sulon työtaakkaan.

Vaan enää ei tämä sairas rytmi jatku! Nyt maaliskuun alkaessa Sulon elämä kiepsahtaa aivan päälaelleen, kun hänenkin työaikansa muuttuivat noudattamaan yleistä ensihoitajien rytmiä: 1 vuorokausi töitä, kolme vapaata. Ihan säännölliseen tahtiin. Siitäkin kertyy yhteen kuukauteen vielä viisi tavallisen ihmisen työviikkoa, mutta ero entiseen on aivan mahtava.

Paitsi että Sulon elämä muttuu nyt aivan erilaiseksi, muutos vaikuttaa myös minuun. Olen niin tottunut olemaan yksin kotona, että on hyvin hassua kuvitella, että tästä eteenpäin Sulo onkin enemmän kotona kuin töissä.

Tästä lähtien minulla on täällä kaveri kantamassa puita sisälle, käymässä kaupassa ja tekemässä ruokaa. Minun ei tarvitsekaan itse tehdä enää aivan kaikkea. Voisi kuvitella, että meillä alkaa olla siistimpää ja ateriamme herkullisempia. Saattaisin saada paremmin töitä tehtyä, kun kotiaskareet eivät keskyttäisi hommia koko ajan. Kun Sulollakin on tästä eteenpäin ihan oikeaa vapaa-aikaa, me voisimme taas alkaa retkeillä yhdessä tai aloittaa jonkun yhteisen harrastuksen, lähteä vaikka lavatanssikurssille! Saatamme saada kaivoon vinssin lopultakin tänä keväänä, saatamme saada ikkunaremontin valmiiksi jo tänä vuonna. Ehkä jaksamme lämmittää välillä saunan. Voimme tehdä pieniä reissuja ja jopa suunnitella ne etukäteen.

Tai sitten käy niin, että minulla menee hermot, kun en voikaan kököttää netissä koko päivää ja teeskennellä tehneeni reippaasti töitä. Tai en jaksakaan kuunnella Sulon iloista itäsuomalaista pulputusta päivästä toiseen, kun olen tottunut kuuntelemaan vain Kertun satunnaisia rapsahduksia hiljaisessa kodissamme. Tai sitten en osaa tehdä töitä enää entisenkään vertaa, kun koko ajan tuntuu lomalta Sulon kotonaolemisen takia.

Aika näyttää, millaiseksi elämä asettuu, mutta parasta tässä kuitenkin on se, että Sulon järjetön työtaakka vähenee ja ihan takuulla väsymyskin sitä myöten. Olen niin onnellinen hänen puolestaan.