Päivän huumoriannos

Tehän tiedätte, että minä en kauhean usein hoksaa pukea vaatteita päälleni, kun täällä kotona touhuilen. Vaikka tekisin ihan oikeasti töitä tässä koneella, enkä vaan notkuisi blogeissa, minulla on monesti yöpuku päällä puoleenpäivään saakka. Niin nytkin.

Nuohooja tuli. Jahas, tervetuloa. Sisään vaan. Anteeksi, mulla on yöpaita päällä. Anteeksi, täällä on vähän sotkuista. Anteeksi, mä siirrän ne roinat siitä pois.

Ehkä hän on tottunut siihen, että kun yllättäen saapuu ihmisten koteihin, saattaa saapua kesken mitä tahansa. Meillä on mukava ja leppoisa nuohooja. En ota paineita yöpuvustani enkä puhkikuluneista polvistani.

Mutta kerran sattui vähän nolommin, tuossa ennen joulua. Nyt siitä on kulunut jo sen verran aikaa, että kykenen kertomaan siitä teillekin. Hävetys on jäänyt taakse ja nyt tapaus vain naurattaa.

Eräänä tällaisena yöpukupäivänä ovesta astui sisään puolivieras rouvaihminen. Paikallisten marttojen edustaja. Minullahan ei ole mitään myymälää täällä, enkä periaatteessa ota täällä asiakkaita vastaan, mutta hän halusi silti tulla ostamaan joululahjoiksi rättejä. En tohtinut häntä käännyttää ovelta pois, vaikka hetki oli kaikkea muuta kuin hyvä. Rouva sai rättinsä, minä muutaman kympin kassaani. Rahoja kirjatessani satuin katsomaan alaspäin ja näkemään karun totuuden. Riekaleiksi kuluneen bambuyöpaitani etumuksessa ollut reikä oli kasvanut huomaamattani niin suureksi, että nännini kurkisteli sieltä hyvin avoimesti ulos. Eikä edes oikeastaan kurkistellut, vaan oli aivan tarjottimella! Reikä oli sopivasti tissinkokoinen. Mitä mahtoi martta ajatella, en halua edes tietää.

Mietin, pitäisikö minun a) oppia pukemaan päälleni aamuisin, b) pitämään ovet lukossa vai c) ommella uusia yöpaitoja. Päädyin vaihtoehto ceehen. Nyt tissini pysyvät piilossa. Polvet näemmä eivät vielä, mutta ne eivät varmaan järkytä yhdenkään martan tai nuohoojan sielunrauhaa.

Pyydän, että teette silti riepuostoksenne verkkokaupan kautta.