Sain taannoin eräältä ihmiseltä kiitosta siitä, että google löytää aina vastaukset hänen kysymyksiinsä minun blogistani. Mutta yhtä vastausta täältäkään ei kuulemma ole löytynyt. Ja se kysymys liittyy käsityön hinnoitteluun. Korjataanpas epäkohta. Tässä seuraavassa esitän, miten minä lasken oman bambutiskirättini hinnan.
Yksi tuotantoerä on noin 1000 rättiä, jonka avulla teen laskelman. Tämä on minun tapani, mutta tapoja on muitakin.
ALIHANKKIJOIDEN TYÖKUSTANNUKSET ilman alvia
- kankaan painaminen
- rahtimaksut
- filmitulostus
- painoseulan valmistus
MATERIAALIKUSTANNUKSET ilman alvia
- kangas
- painovärit
- rahtimaksut
- postimerkit
- ompelulanka
- tuotelaput
= YHTEENSÄ KULUT ilman alvia
OMA TYÖ ilman alvia
- leikkaaminen
- ompelu
- prässääminen
- pakkaaminen
- tilausten käsittely
= YHTEENSÄ OMA PALKKA ilman alvia (*
KULUT + OMA PALKKA =
KAIKKI KUSTANNUKSET YHTEENSÄ ilman alvia
Tämä tulos sitten jaetaan sillä tuhannella kappaleella, jolloin saadaan yhden rätin kustannukset.
KATE
Katteen määrittely on hankala asia, jonka itse olen sen oppinut vasta tässä matkan varrella. Se riippuu tosi paljon siitä, millaisia muita menoja yrityksellä on. Kuten työtilan vuokra, messuillakäyminen, myyntipisteen vuokra, työntekijät jne... Mitä enemmän on menoja, sitä suurempi on katteen oltava. Jokainen yrittäjä huomaa kyllä käytännössä, onko kate liian pieni. Jos on, yritys ei toimi.
Jos tuotteita menee jälleenmyyjillekin, katteen on oltava niin suuri, että tuote voidaan myydä jälleenmyyjälle tukkuhintaan. Yleensä jälleenmyyjille myydään tuote puolella hinnalla siitä, mitä kuluttajat siitä maksavat.
(Minun räteissäni tukkualennus ei ole niin suuri, sillä äkkiarveltuna riepujeni liikevaihdosta 80-90% tapahtuu oman verkkokauppani kautta. Jälleenmyyjät eivät ole yritykselleni tärkeitä myynnillisesti, vaan lähinnä markkinoinnillisesti.)
KUSTANNUKSET + KATE = KULUTTAJAHINTA ilman alvia
ALVITON KULUTTAJAHINTA x 1,24 = OVH
Kuluttajahintaan lisätään lopuksi arvonlisäveroa 24%. Tämä on lopulta se hinta, jonka te näette hintalapussa. Minun riepuni maksaa 7,80 euroa. Mitä arvelette, paljonko yhdestä rievusta jää Susannan Työhuoneelle, jos te ostatte sellaisen verkkokaupastani? Entä jos ostatte sen jälleenmyyjältä?
Vastausta en tietenkään saisi kertoa, koska raha on tabu ja kukaan oikea yrittäjä ei julkisesti puhu omista rahoistaan. Mutta minäpä kerron silti.
Vastaus on, että verkkopuodissani myymästä rätistä minun yritykselleni jää 4,30 euroa. Tukkumyydystä rätistä 2,66 euroa. Ja tämä ei siis tietenkään ole minun palkkani, vaan siitä maksan tuloveron, yel-maksun (n. 23%), kaikki toimistotarvikkeet, laajakaistaliittymän ja puhelinlaskun, verkkokauppapalvelun maksupalveluineen, messujen ja muiden myyntitapahtumien paikkamaksut, matkakustannukset ja hotellit, kalusteet, mainokset, käyntikortit ja esitteet, työkalut ja koneet yms.
Ja vaikka lista on pitkä, minun menoni ovat huomattavan pienet verrattuna niihin, joilla on kivijalkakauppa tai jopa työntekijöitä.
Aina, kun teen näitä laskelmia, ihmettelen, miten oikeastaan olen hengissä.
*) Lisäys 7.10.
Huomaan nyt, että olen unohtanut mainita erään tärkeän seikan. Laskelmaan pitäisi oikeasti vielä sisällyttää oma palkkani siitä ajasta, minkä käytän markkinointiin, suunnittelutyöhön, kuosien piirtämiseen, verkkokaupan päivittämiseen ja tuotteiden valokuvaamiseen, kirjanpitoon ja myyntitapahtumissa seisomiseen, mutta olen niin pöljä, etten laske sellaiselle työlle tuntipalkkaa lainkaan. Se kun on niin kivaa, vähän kuin harrastamista.
Tämä on tuttua juttua minulle yrittäjävuosiltani. Ei kyllä tarvitsisi yhtään kadehtia käsityöyrittäjän elämää, kun ajattelee sinunkin ihanista tuotteistasi itselle palkaksi muodostuvan osan suuruutta! Kunnioitan ja arvostan suuresti käsityöyrittäjiä, joiden elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Onko se sitten se tekemisen ilo, joka saa jaksamaan? Kun minulta katosi se, lopetin yritykseni.
VastaaPoistaMinulle tekemisen ilo ei ole se kantavin voima, vaan itsenäisyys, yksinäisyys, oman elämän yksinmääräysoikeus. Koen olevani tosi etuoikeutettu, kun saan elää näin. :)
PoistaHyvä kirjoitus taas! Minua hirvittää, kun monet käsityöyrittäjät pitävät katteensa vielä paljon pienempinäkin. Omia tuotteitani en juurikaan jälleenmyyntiin anna, koska niiden kate ei yksinkertaisesti kestä sitä. Pitäisi oikein ottaa asiakseen ja testata muutamalla tuotteella ihan oikeaa bisneskatetta. Tosin mun tapauksessa tarkoitus ei ole pyrkiä suuriin määriin vaan rajattuun määrään ainutkertaisia tuotteita - joissa siis pitäisi sen katteen olla sen mukainen.
VastaaPoistaKyllä käsityöläiseltä tekemisen ilon tilalle tulee realismia väkisinkin. Iloa tulee varmaankin yrittämisen eri vaiheissa eri asioista: yrityksen kehittymisestä, yrittäjänä kehittymisestä, erilaisista yhteistyökuvioista. Ei ompelukoneen ääressä joka päivä istuminen niin ilahduttavaa ole, kuin harrastuksena ommellessa. Lopputulos kyllä yleensä ilon tuo, kättensä jäljen näkeminen. Ihan parasta on tapahtumissa, kun esim. lapsi ei suostu luopumaan sovittamastaan vaatteesta ja poistuu tanssien ja laulaen paikalta :)
Juuri viimeksi myyntitapahtumassa joku tyttö kysyi, että tympiikö minua koskaan tehdä näitä rättejä tuhansittain. Vastasin että kyllä tympii, mutta sitten muistan vaihtoehtoni: mennä "oikeisiin töihin" eikä tymmi enää.
PoistaMinullakaan ei ole muissa tuotteissa koskaan ollut tarpeeksi katetta jälleenmyyntiin paitsi räteissä.
Se mikä minua aina ärsyttää, ovat kysymykset siitä, että eikö ole paljousalennusta jos ostaa sata rättiä. Miksi haluaisin myydä isoja määriä halvalla - tehdä hulluna töitä vielä pienemmällä rahalla.
Ilmeisesti tuo edellinen kommenttini on nyt se, joka sai eräät lukijat näkemään tämän jälleenmyyjävastaisena postauksena. En ainakaan löydä mitään muuta negatiivista, mitä olisin tukkumyynnistä sanonut.
PoistaMinulla tukkumyynnin minimitilausmäärä on tosi pieni. Olen päätynyt siihen sekä itseni että jälleenmyyjien vuoksi. Vain suuremmat yritykset pystyvät tilaamaan satoja rättejä kerrallaan jälleenmyytäviksi, mutta minusta on mukavaa antaa myös pienille yrittäjille mahdollisuus.
Samalla säästän itseäni. Teen mielelläni kohtuullisesti töitä kuin niska limassa isoja tukkueriä.
Jollekin toiselle yrittäjälle taas tukkumyynti on pelastus: ei tarvitse itse hoitaa kaikkea myyntiä ja markkinointia. Se puoli kun ei kovin ole usein ole käsityöläisille se kaikkein rakkain osa-alue yrittämisessä.
No ei kyllä tuu helpolla leipä pöytään käsityöyrittäjällä. Tosin enpä sitä kuvitellutkaan, onhan itsellänikin taustalla sellaista.
VastaaPoistaKieltämättä halu tinkiä tiskirätin hinnasta hävisi kuin ***** saharaan. :)
Minun pitäisi varmaan laittaa hinnankoostumustaulukko esille myyntitapahtumiin, kun niissä niitä tinkijöitä aina riittää. :D
PoistaMinä en lakkaa ihmettelemästä, että miten käsityöläisellä voi olla kivijalkapuoti, josta vielä maksaa käypää vuokraa... Mutta toivon, että nämä puotilaisetkin elävät yrittämisellä, ts. jotain jää käteenkin.
VastaaPoistaJasmiina kiteytti tuossa yllä kyllä hienosti käsityöläisen aatoksia. Itsehän en itseäni käsityöläiseksi laske, kun en tällä juuri mitään tienaakaan.
En minäkään tajua, miten kivijalkakaupan voi saada kannattamaan. Ehkä siinä auttaa se toisten yrittäjien tuotteiden ottaminen jälleenmyyntiin. Niissähän se kate on kohdillaan.
PoistaHyvä Susanna, kiva kun uskallat sanoa summatkin ääneen! Oma hyvin pieni käsityö"pisnes" perustuu siihen, että yritän käyttää ilmaisia materiaaleja mahdollisimman pitkälle. Muuten tässä ei olis pienintäkään järkeä ja pelkästään tällä en kyllä eläis mitenkään. Suurin järki on siinä, että näitä on kiva tehdä silloin kun muita hommia ei oo, lähinnä näpertämisen ilosta :) Ja tosiaan se hetki, kun joku on ihan innoissaan tuotteista ja ostaakin jotain, se on ihanaa :)
VastaaPoistaItselläni tämä kösityön ja graafisen suunnittelun yhdistelmä on toiminut aika mukavasti. Rätit pitävät minut hengissä ja tuovat leivän pöytään. Graafisilla töillä saan joskus juustoa siihen leivälle. ;)
PoistaKiitos Susanna! Tämä oli erittäin tarpeellinen ja tervetullut postaus. Se pitäisi siirtää sellaisenaan esimerkiksi yhteiskuntaopin oppikirjoihin. Valitettavasti hyvin harvat tuntuvat tietävän, mistä muodostuu pienen tuotteen hinta ja yrittäjän tulo.
VastaaPoistaHieno, että jaksat työsi ohella paneutua tämäntyyppisiin asioihin blogissasi. Kiitos!
Eipä kestä kiitellä. :)
PoistaHuh miten paljon menoja vielä! En kyllä enää yhtään ihmettele miksi tuttu yrittäjä on niin paljon perillä verotuksesta ja siitä, mitä kaikkea sen kautta on vähennettävissä! Matkakulut on tietysti kaikille tuttuja, mutta onneksi teille yrittäjille löytyy paljon muutakin. :) Kyllä täytyy nostaa hattua teille yrittäjille, itsestäni ei kyllä olisi tuohon rumbaan. Papereiden pyörittely ja kaikki laskeminen ei ole mun juttu :D
VastaaPoistaTotta, vähennyksiin saa onneksi laittaa paljon menoja, ja ainakin minun veroni ovat varsin pienet verrattuna siihen, mitä maksoin vaikkapa työttömänä ollessani.
PoistaTähän kohtaan haluaisin vielä mainita yhdestä asiasta, mikä aika usein tuntuu olevan muille ihmisille epäselvää. Eli "firman piikkiin".
PoistaSe, että saamme tottakai laittaa melkein kaikki kulumme vähennyksiin, ei tarkoita sitä, että se raha jostain tulisi meille takaisinpäin. Kun "firma maksaa", niin firma todellakin maksaa, eli yrittäjä itse. :)
Joo, olen itse tullut siihen tulokseen että on parempi olla tekemättä laskelmia :-D Saa meinaan paremmat yöunet.
VastaaPoistaHyvä Susanna, tsemppiä!
:D Tapansa kaikilla. Tsemppiä sullekin!
PoistaTavallisena palkansaajana on joskus vaikea hahmottaa mistä ja miten yrittäjän kulut ja kate muodostuu. Täydet pisteet taas kerran asian esille tuomisesta ja rehellisyydestä! Minusta ei olisi yrittäjäksi, niinpä suurella katseella ihailen siihen työhän ryhtyviä.
VastaaPoistaJa minusta ei ole tavalliseksi työntekijäksi. :)
PoistaHyvä juttu, taas taisit nostaa kissan pöydälle, kiitos tästä. Ja erityinen kiitos vielä ihanista tiskiräteistä ja upeasta tarjottimella, paketti tuli nopeasti. Tarjotin olikin yllättävän iso, vaikka ne mitat tuolta löytyy, ei sitä jotenki osaa hahmottaa etukäteen. Mutta iso siis hyvä, mietin jo joululahjaksi itelle uutta ;)
VastaaPoistaHyvä, että tykkäät! Minusta se tarjotin saisi olla isompikin. :)
PoistaKiitos!
VastaaPoistaOlisin voinut laittaa tähän linkin siihen tekstiin, jonka joskus muinoin kurjoitit jansallusouvun hinnasta, mutta enhän minä sitä mistään osaa etsiä.
PoistaOhoh, auto pomppii ja sormi suihkii puhelimella minne sattuu. Tuo outo sana oli tietysti kansallispuku!
PoistaHinnoittelu on mun miälestä vaikeinta käsitöissä. Ihmettelen viäläkin, miten käsi- ja taideteollisessa ei opetettu hinnoittelua melkein ollenkaan. Oon tainnu keksiä koruilleni hinnat ihan sen mukaan mitä niistä itte suostuisin maksamaan. Mut mulla ei ookkaan ikinä ollu yritystä. Kiitos neuvoista, jos vaikka päädyn vielä joskus myymään jottain. :-)
VastaaPoistaSe on kyllä tosi järjetöntä, jos ei opetettu! Kuitenkin käsityöalalla iso osa työllistyy oman yrityksen kautta.
PoistaKiitos, täyttä asiaa!
VastaaPoistaEipä kestä. :)
PoistaOlen ennenkin pitänyt sinua rohkeana bloggaajana, mutta nyt tyhjensit pajatson. Kiitos rehellisyydestä! Ihmiset tietävät oikeasti ihan järkyttävän vähän näistä asioista.
VastaaPoistaNiin, mä en siis ole minkään alan yrittäjä, ja järkyttävän vähän tiedän itsekin. Työn puolesta tämä on kuitenkin tutuhkoa asiaa.
PoistaMinusta on niin tarpeetonta vaieta, jos asioista voi puhua avoimestikin. :)
PoistaTämä oli hyvä postaus! Kuluttajana ei aina tule pohtineeksi mistä se hinta muodostuu, vaikka kaikki sen tietää että kukin porras vetää välistä oman siivunsa. Käsityöläisillä on kuitenkin pienimmät katteet -lista tämän maan rikkaista käsityöläisistä olisi kovin lyhyt :-D.
VastaaPoistaOlen joskus päässäni pyöritellyt vaateketjujen tuotteiden hintoja; jos t-paidan alvillinen hinta on 4,95€ ja siitä on kaupan katetta 30-50%, niin mikä mahtaa olla hikipajalaisen palkka? Kun hinnassa on tehtaan kate, rahdit maailman toiselta laidalta jne.
Omat tuotteeni olen hinnoitellut niin, että ne kestävät myös tukkuhinnan. Ihan kaikki eivät sitä kestä, mutta ne jäävätkin sitten pyörimään oman verkkokaupan hyllyille :)
Ei niitä hikipajalaisia kestä ajatellakaan. :(
PoistaBangladeshilaisen ompelijan kuukausipalkka on 28€. :\
Poista:(
PoistaJuuri eräs käsityöyrittäjä, joka tekee työtä tuntitaksoitteluperiaatteella kivijalkaliikeessään, kertoi laskeneensa, että kun hän laskuttaa asiakkaalta 40 e/h, on käteen jäävä palkka 4 e/h.
Bangladeshilaiset yrittävät taistella ja saada kuukausipalkkansa 70euroon kuukaudessa. Toivottavasti onnistuvat.
PoistaJa se kivijalkayrittäjä myös.
Hienoa, että avaat asiaa avoimesti. Ei se nyt kuitenkaan mikään yllätys pitäisi olla se konkreettinen hintakaa. Outoja olemme, kun asioista ei puhuta suoraan. Suurin osa ihmisistä kuitenkin mieltää käsityön hinnan = palkka käteen. Voipi helposti rikastua tuolla tavalla. :)
VastaaPoistaOlen aina inhonnut sitä, että rahasta ei saisi puhua. Se on isompi hyshys kuin seksi ja ruumiineritteet. :P
PoistaKiitos Susanna kun vastasit haasteeseen. Ja millä perusteellisuudella! Sä oot loistava. Google tuo kaikki kyselijät sun luo vastaisuudessa.
VastaaPoistaKiitos sinulle, että kerroit tästä puutteesta. Meni vaan vähän pitkään, ennenkuin sain aikaiseksi. Tämä oli hyvä aihe kirjoittaa talteen ja julkaista ajastettuna silloin, kun olin itse ulkomaassa. :)
PoistaKyllä oli hyvä kirjoitus. Sopivaa lukemista tulevalle käsityöyrittäjälle.
VastaaPoistaMainiota, jos sain olla hyödyksi.
PoistaMaksoin mielelläni siivousrievuistasi pyydetyn hinnan, kiitos vain ne ovat aivan ihania. Tuskin tulevat olemaan viimeiset tilaamani!
VastaaPoistaKiitos sinulle! Sekin on tärkeä juttu, että hinta ja laatu kohtaavat.
PoistaTodella hyvä kirjoitus! Itsestäni ei ole yrittäjäksi, olen miettinyt asiaa nyt pari vuotta kun on tarjottu mahdollisuutta ja todennut ettei ole minun juttu. Tuo hinnoittelu on vaikeaa jo suuremmissakin yrityksissa, ja vielä vaikeampaa käsityöläiselle. Opiskelin aikoinaan artesaaniksi ja tuolloin laskin omien tuotteitteni hintaa ja tajusin että käsityöläisen palkka on todella pieni. Ja se paljon ihmiset on valmiita maksamaan tuotteesta minkä saa halpamarketista eurolla. Paljon voimia sinulle yrittämiseen ja jatka rehellisesti yrittämisestä kirjoittamista!
VastaaPoistaTiedätkö mitä? Yrittäjäperheen lapsena olin aina sitä meiltä, että ikinä en rupea yrittäjäksi. Vielä kun jouduin työvoimatoimiston pakottamana jollekin kurssille ja valitsin yrittäjäkurssin, tuo tunne vaan vahvistui niiden kurssilla tehtyjen kannattavuuslaskelmien myötä: ei ikinä yrittäjäksi. Ja sitten jotenkin kaikki palat vaan loksahtelivat yhteen myöhemmin ja tässä sitä nyt porskutellaan eteenpäin. :P
PoistaTosi hyvä kirjoitus. Aiheellinen ja täyttä asiaa. Ihmiset tosiaan ajattelevat, että asiakkaan hinta on se jonka yrittäjä saa käteen vaikka todellisuudessa siitä katoaa moniin kuluihin suuri osa.
VastaaPoistaSilloin, kun itse opiskelin verhoilijaksi ei koulussa puhuttu mitään yrittäjyydestä. Top secret osastoa oli kaikki mikä liittyi verhoilijan työn hinnoitteluun. Aika vaikea on lähteä yrittäjäksi ilman mitään pohjatietoa. Uusi yrittäjähän tarvitsee nimenomaan alussa tukea ja apua.
Kantapään kautta saa oppia kaikki.
Ankeaa. Ainakin kun itsekin aloitin yrittäjyystaipaleen, minulla oli suuria vaikeuksia löytää tietoa hinnoittelusta, kirjanpidosta ja tukkuliikkeistä. Tuntui, että kaikki muu info maailman asioista olisi tarjolla netissäkin, mutta noita ei sitten mitenkään.
PoistaKiitos Susanna, kiitos!
VastaaPoistaTästä kirjoituksesta inspiroituneen ja lauantaisesta myyntipäivän yhdestä tapahtumasta vihastuneena, sain kirjoitettua omaan blogiin myös ajatuksia myyntihinnoista ja nimenomaan alennuksen antamisesta. Uskalsin jopa esimerkistäsi antaa suoraan euromäärisen hintaesimerkin, mitä minulle olisi jäänyt käteen jos olisin antanut pyydetyn alennuksen.
(Tarkoituksena ei ole tosiaan plagioida sinun ideaa tästä kirjoituksesta, vaan koska olen myös sitä mieltä että raha on totaalisen iso tabu näissä bisneksissä, ajattelin että jos muutamakin kädentaitaja uskaltaa esimerkistäsi laittaa rahasummia esiin, ehkä joku muukin uskaltaa ja ehkä jonain päivänä uskallamme puhua rahasta!)
Kiitos Susanna ^_^
Kuulehan, jos joku haluaa "plagioida" tämän postauksen aiheen, niin olen pelkästään tyytyväinen. :)
PoistaNiin, toinen business malli on se että myy vain jälleenmyyjille ja silloin jää pois tilausten käsittelyt, pakkauskulut, mahdolliset verkkokauppakulut ja katetta jää itselle silloin enemmän ja voi keskittyä tuotantokulujen minimoimiseen. Yleensä mitä isompia määriä pystyy teetättämään niin sitä pienemmät kulut tuontantokulut ovat ja tämäkin taas lisää katetta. Jolloin pitäisi olla tyytyväinen jos joku haluaa tilata 100 kpl tai enemmän?! Ja tähän yleensä annetaan kannustimia esim. paljousalennuksia tai ilmaiset rahtikulut jne. Tietysti jos ei ole suunnitelmissa kasvaa isoksi vaan haluaa jatkaa itsekseen puuhastelua, niin se on sitten asia erikseen. Suosittelen katelaskennan / business suunnitelman kurssia kaikille aloittaville yrittäjille...TE-keskustesta saa myös asiantuntijoitten apua tähän. Jälleenmyyjien parjaamisella on aika lyhyet jäljet (hekin ovat yhtälailla yrittäjiä), yhteistyöllä saa parempia tuloksia aikaan!
VastaaPoistaKuka parjasi jälleenmyyjiä?
PoistaJälleenmyyjille myymisessä ei jää pois tilausten käsittelyt, pakkauskulut, koska kyllä ne jälleenmyyjätkin tekevät tilauksia ja kyllä nekin tilaukset täältä jotenkin on matkaan laitettava. Sen lisäksi tulee laskujen kirjoittaminen ja lähettäminen, maksamattomien laskujen karhuaminen, ja jos antaa tilimyyntiin, niin pitää vielä olla tarkkana siitä, miten paljon tuotteita on kenelläkin ja tuleeko niistä tilitykset ajallaan ja jos ei tule, niin sitten kysellään niiden perään. Verkkokauppakulutkaan eivät säästy, jos haluaa edes jollain tavalla automatisoida tukkumyyntiä, ja säästyä jatkuvalta ja työläältä sähköpostitilausten käsittelyltä.
Mutta aivan totta. On myös niitä käsityöläisiä, jotka myyvät pelkästään jälleenmyyjien kautta ilman omaa verkkokauppaa. Minulle sopii paremmin itsekseni puuhastelu, ja laskuesimerkki olikin nimenomaan minun yrityksestäni.
Kiteytettynä asiakkaan kannalta: jos haluat tukea kotimaista käsityöyrittäjää, osta suoraan yrittäjältä. Jos haluat tukea kahta suomalaista yrittäjää, osta jälleenmyyjältä. :)
PoistaEhkä ymmärsin sitten väärin, mutta kirjoituksestasi saa sen kuvan että jälleenmyyjät ovat lähinnä riesa ärsyttävine kysymyksineen...eikä kannata ostaa heiltä vaan suoraan sinulta.
VastaaPoistaToki jälleenmyyjille lähtetetään tilauksia jne, mutta koska määrät ovat huomattavasti suurempia kerralla ja niitä on paljon harvemmin kuin suoramyynnissä kuluttajille. Eli toki kuluja tulee molemmissa, muuta ei ole kukaan väittänytkään..pointti oli ehkä se että jos panostaa jälleemyyntiverkostoon ja saa täten isopia ja isompia tilauksia, saa myös ne tuotantokulut tippumaan, jolloin sitä katetta jää enemmän.
Joko sinä ymmärsit pieleen tai minun ulosantini on niin paskaa, etten ole onnistunut saamaan aikaan ymmärrettävää tekstiä.
PoistaJälleenmyyntiin antaminen tuo hyötyä sekä jämylle että käsityöläiselle. Näin minä sen näen.
Jokainen yrittäjä löytää oman tapansa myydä. Jollekin se on verkkokauppa, jollekin kivijalkapuoti, jollekin tukkumyynti, jollekin pelkkä myyntitapahtumissa käynti. Yksikään tapa ei ole muita parempi, vaan jokainen toimii kuten itselleen on luontevinta.
Ja vielä... jälleenmyynnin suurin hyöty MINULLE on markkinoinnillinen, kuten tuossa postauksessa kirjoitinkin. Tarkoitan sillä sitä, että jälleenmyyjien kautta tuotteeni tavoittavat myös sellaisia asiakkaita, joita en omalla markkinoinnillani pysty tavoittamaan.
PoistaSiinä on se säästö, ei tilausten käsittelyssä.
Kiitos rohkeasta kirjoituksesta. Hienoa, että halusit avata hieman omaa hintalogiikkaasi ja auttaa meitä muita aloittavia...tosin ehkä jälleenmyyjiesi liikesalaisuuksista jättäisin kirjoittamatta, sen luulisi kuuluvan jo liiketoimintaetikettiin ja hyviin tapoihin. Tulen itse yirtysmaailmasta ja tälläinen toiminta olisi siellä tullut näpeille aika nopeasti. Ihan vaan vinkkinä. Kuten totesit, niin halusit kertoa omista rahoistasi ja se on toki oma valintasi.
VastaaPoistaJälleenmyyjien liikesalaisuuksia? Miten te ihmiset oikein luette tätä kirjoitusta?
PoistaOn aivan yleinen käytäntö, että jälleenmyyjille myydään 40-60 prosentin alennuksella. Se ei ole liikesalaisuus.
Oho, onpas täällä kuohunut ja sangen anonyymisti. Eihän nuo nyt mitään liikesalaisuuksia ole, että eri myyjillä on erilaiset katteet. 30 % hikipajapaidan katteeksi on melko sinisilmäistä, niissä saattaa olla jopa 70-80 % kate. Olenpa törmännyt myös suomalaisten käsitöiden jälleenmyyjään, jonka osuus on 70 % tilimyynnissä.
PoistaNiin, itse olen sekä käsityöläinen että jälleenmyyjä. Ja mulla ei ollut tuo 70 % tilimyyntikate :D
Kiitos, Jasmiina! ❤
PoistaKirjotit hyvin ymmärrettävästi ja tosi hyvää tekstiä. Jämyissä on sellaisia joiden kanssa asiat toimivat ja sitten niitä joiden kanssa ei toimi. Valitettavasti!!!!!!!!!!!! Hinnoittelusta ei meillekkään opetettu aikanaan juuri mitään. Kantapään kautta on opeteltu. Käsityöläisenä ei ole helppoa, mut omana pomona olosta olen miekin valmis tinkimään "tilipussin" paksuudesta. T.eläinhattu Anne
VastaaPoistaItse olen pitänyt jämyjen suhteen samaa käytäntöä kuin muillekin asiakkaille: maksu ensin, tuotteet sitten. Ne kun eivät ole pelkästään kauniita tarinoita, mitä kuulee niiltä käsityöläisiltä, jotka myyvät laskulla.
PoistaTodella hyvä että nostit ns. kissan pöydälle! Ja nuo kulut, nehän on kaikilla yrittäjillä ja meillä pienyrittäjillä aivan älyttömät tänä päivänä. Yel niitä pahimpia... vaikka siinä itselle eläkettä maksetaankin. Viimeisenähän se oma palkka maksetaan jos jää jotain. Itse olen yrittäjänä pienellä paikkakunnalla, verkkokauppa on kyllä myös, mutta vaikka pääosa ei käsitöillä yrityksessä ole, niin katteita saisi nostaa, koska kustannukset ovat nousseet viimeisen 2 vuoden aikana aika hurjasti. Mutta, jos hintoja alkaa nostamaan, se vähentää myyntiä entisestään. Eletäänhän nyt taantumaa.... josta toivon mukaan noustaisiin mahdollisimman pian pois. Tsemppiä sinulle ja muillekin yrittäjille, sinnikkyyttä tarvitaan!
VastaaPoistaYel on sellainen asia, että minulla nousee näppylät heti paikalla. Pieninkin Yel-maksu on kohtuuttoman suuri todellisiin tienesteihin nähden. Ja tosiaan, vaikka siinä eläkettä itselle kerrytetäänkin, niin minun järjen mukaan en ikimaailmassa kerkiä saada takaisin niitä rahoja, jotka yeliä maksan. Yritänkin nähdä sen positiivisesti niin, että yeliä maksamalla olen kelpo kansalainen, joka omalta osaltaan auttaa yhteiskuntaa pyörimään. Itse kun olin 8 vuotta työttömänä, sain nauttia tämän yhteiskunnan huolenpidosta ja nyt on minun vuoroni antaa takaisinpäin.
PoistaTosi hyvä ja rohkea kirjoitus. Itsekin olin pohdiskellut vähän samaa aihetta omassa blogissani viime viikonloppuna. Taidan lisätä sinne vielä näin jälkikäteen linkin tähän sun kirjoitukseen.
VastaaPoistaKäväisin näin aamun aluksi lukemassa kirjoituksesi. Hyvin puhuttu. Ja niin ystävälliseen sävyyn vieläpä. Jos itse olisi kirjoittanut samasta aiheesta, olisin varmasti ollut kamalan hyökkäävä!
PoistaMä olenkin liian kiltti ja ymmärrän aina ihan liikaa asioita muiden kannalta. Omaksi vahingokseni. Ehkä vielä joskus opin.
PoistaMinusta se on tässä maailmassa hieno piirre ihmisessä. Kunhan ei tietysti niin paljon kiltteile, että joutuu jollain lailla hyväksikäytetyksi.
PoistaTodella hieno homma, että olet avannut näin tarkasti käsitöiden myyntiin liittyvät laskelmat. Tätä on ollut mukava jakaa asiasta kysyville tuttaville ja asiakkaille :).
VastaaPoistaMe kirjoitimme myös vähän aiheeseen liittyvän blogipostauksen: http://www.ukko.fi/7-vinkkia-oman-tyon-hinnoitteluun/
Hyvä kirjoitus! Kiitos tästä! :)
Poista