Kulmasohva tee-se-itse-tekniikalla

Kun sain päähäni, että nyt on aika saada kulmasohva, kävin ensimmäiseksi paikallisessa osto- ja myyntitiliikkeessä katsomassa, olisiko siellä sattumoisin samantyylistä laveria, kuin mikä meillä on sohvan virkaa hoitamassa.

No olihan siellä! Ei aivan yhtä kaunista ja sirosääristä yksilöä, mutta saman aikakauden (50-luvun?) kaluste kuitenkin. Hintaa sillä oli 30 euroa, mikä ei minusta vaikuttanut mitenkään kohtuuttomalta, varsinkin kun se vielä oli levitettävissä kahdennukuttavaksi.

Haimme laverin tänään kotiin.

Työhuoneeni komerossa on aarre: iso rulla armeijan sarkaa. Se on ollut varmasti elämäni paras kangasostos. Ostin näitä rullia kaksi kappaletta monta vuotta sitten armeijan ylijäämäkaupasta, vaikka siihen maailman aikaan ostos meinasi viedä minut, työttömän, aivan konkurssiin. Olen tehnyt tästä upeasta, vahvasta villakankaasta vaikka mitä muutakin kuin sohvanpäällysteet ja todennut monta kertaa, että kannatti tuhlata siihen parin viikon ruokarahat.

Sattumoisin meillä oli täsmälleen laveriin sopiva vanha vaahtomuovipatja, jonka raahasin pihalle ja harsin siellä sarkakankaan patjan päälle. Nämä pistot eivät taitaisi kelvata meriitiksi kansallispukupaljalta työpaikkaa hakiessa...

Mutta yhä on siis kesä, vaikka eilen jo uhkasi muuttua syksyksi! Meinasin ihan paistua auringossa, vaikka olin kesämekossa, paljain jaloin ja hartioin. Ihanaa!

Tyynyjen ompeleminen on minusta kauhean tylsää hommaa, mutta ennestään olin tehnyt sohvaan vain neljä harmaata selkätyynyä ja nyt niitä olisi tarvittu vielä kuusi lisää.

Yhtään ei huvittanut. Koska meillä on aika paljon iloisenvärisiä koristetyynyjä, päätin, että ne saavat kelvata.

Vaikka olohuoneen kalustemäärä kasvoi kokonaisen sängyn verran, huone tuntuu kuitenkin jotenkin oudon avaralta. Ehkä näin matala ja laakea kaluste leventää tunnelmaa?

Tässä kuvassa näette meidän telkkarinkin. Se on tuollainen ihan vanhanaikainen kuvaputkiteevee. Sulo aina välillä vihjailee, että eikö sellainen uusi litteä olisi hieno, mutta minusta ei olisi. Tuossa on hyvin kaunis kuva verrattuna niihin littunäyttöihin, mihin meillä voisi olla varaa. Ainoa ongelma on se, että Euroviisujen tulokset eivät erotu sohvalle asti, vaan pitää tiirailla aivan ruudussa kiinni. Ilmeisesti yleinen televisioruudun koko on merkittävästi suurempi, kun kerran tekstejä pannaan nykyisin niin pienellä.

Nyt, kun meillä on näin hienot oltavat telkkarin katseluun, meidän pitää varmaan alkaa harrastaakin sitä.

Tässä vielä kuva huoneen vastakkaisesta seinästä. En vieläkään ole päättänyt, onko kirjahyllyn paikka aivan idioottimainen vai ihan ok.