Olen kohta asunut Imatralla kolme vuotta. Suhtaudun tähän paikkaan sellaisella rakkaudella, kuin olisin täällä syntynyt ja kasvanut, vaikka juureni ovat aivan muualla. Imatrasta on tullut minulle ihmeellisen tärkeä paikka. Tänne minä kuulun.
Kun käyn uimassa lähimmällä rannallamme, minut valtaa aina ihan suunnaton onnellisuuden tunne. Olen etuoikeutettu, kun saan asua täällä. Ei tällaista rantaa ole kaikille tarjolla. Satoja metrejä kuumaa, hienoa hiekkaa ja vesi, jonka kirkkaus on ihan uskomaton.
Ja mikä parasta: autiutta. Ei beach volley -pimuja, ei tatuoituja rantaleijonia, ei humalaisia nuorukaisia, ei kiljuvia lapsia, ei lasinsirpaleita, ei löyhkääviä aurinkorasvoja, tupakoitsevia äijiä eikä poppikoneita raahaavia teinejä. Vain rauhaa.
Huijasin vähän. Eilinen helle oli houkutellut väkeä myös "minun" rannalleni. Yksi nainen kahden kiljuvan pikkulapsen kanssa ja kaksi teinityttöä ilman poppikonetta. Mikä tungos.
Aahhahaa tunnistan itseni ihan täysin! Uimarannat, pubit, kahvilat, kirjastot, kirppikset - kaikki paikat olisivat täydellisiä ilman muita ihmisiä. :D Mutta VARSINKIN uimarannat. Onneksi tuolla teidän rannallannekin taitaa olla sen verran pituutta, että voi vetäytyä mahdollisimman kauas muista rannankäyttäjistä, jos sellaisia jostain kumman syystä paikalle eksyy.
VastaaPoistaSitten sinä varmasti ihmettelet sitä, mitä minäkin: jos rannalla on pituutta 400 metriä ja se on ihan tyhjä lukuunottamaatta yhtä köllöttelijää, niin miksi kummassa se seuraava paikalle saapuja valitsee paikan aivan sen ekan vierestä? :D
PoistaOi mikä ranta. Täällä ei tosiaankaan moisia ole tuossa mittakaavassa ja noin rauhallisina tarjolla. Jos olisi, toimittaisin kiljuvat kakarani uimaan oitis. ;)
VastaaPoistaJa kakarat kyllä ansaitsisivat sen. :)
PoistaIhana postaus! Kotiseuturakkaus rulettaa <3
VastaaPoistaMinä en ole koskaan oikein mihinkään näin hyvin asettunut kuin tänne. On kiva tunne, kun ei kaipaa muualle.
PoistaSaako tuolla varuskunnan rannalla siis nykyään käydä ulkopuolisetkin? siinäpä taitaa kuule olla syy rannan autiudelle, että paikalliset tietää, että sinne on kiellettyä mennä muiden kuin varuskunnan henkilökunnan...Näin oli ainakin vielä muutama vuosi sitten.
VastaaPoistaSiitäpä oli kuule ihan paikallislehdessä juttua, että jokamiehen oikeudella uimassa saa siellä käydä.
PoistaLeiriytyä ei saa, eikä tehdä nuotiota.
PoistaMoikat kulmilta! Myö käytiin "siun" rannalla sunnuntaina ja oli nii ihanaa, varmaa tytön kans kiljuttiinkin vähä ;D Ehdottomasti paras ranta täälläpäin. Harmitti ihan kun ei otettu vilttiä ja eväitä mukaan. Seuraaval kerral tullaa koko päiväks eli toivotaan et rantakelit jatkuu. terkkuja Sanna
VastaaPoistaMokoma ilmatieteenlaitos uhkaa pisarankuvilla. En ole minä ainakaan vielä valmis luopumaan kesästä.
PoistaJuu Imatra vaikutti mukavalta asuttavan pieneltä paikalta. Käytiin pienellä Itä-Suomi -kierroksella viime viikonloppuna ja oltiin Imatralla yötä. Tietenkään mikään ei ollut auki lauantai-iltana, mutta ajeltiin ympäriinsä ja kosken kuohuja tietenkiin katsottiin. Olispa tiennyt että siellä on noin ihana ranta!
VastaaPoistaTäällä on hirmuisesti ihania rantoja. Ja Imatra on kyllä aika sopivan kokoinen. Ei liikaa ihmisiä, mutta kuitenkin tarpeeksi palveluita.
PoistaOi kun ihana kirjoitus <3 Olen itse imatralainen paluumuuttaja, 11 vuotta asuin muualla ja kolmisen vuotta sitten palasimme takaisin tänne Imatralle. Ja täytyy sanoa, että kyllä täällä on oikeasti ihana asua, on luontoa ja aivan mahtavat harrastusmahdollisuudet. Ihania rantoja tosiaan ja upeita ulkoilureittejä. Talvella pääsee hiihtämään kotiovelta ja kesällä on ihan valinnanvaikeus, että mihin suuntaan lähtisi lenkille kun on niin paljon hyviä vaihtoehtoja. Lähellä on hyvät pyörätiet rullaluistella ja polkupyörälläkin pääsee hyvin liikkumaan. Eilen justiinsa ajeltiin Karhumäellä, Niskalammella ja Mustalammella. Aivan ihanaa idyllistä omakotitaloaluetta, jossa vanhat talot on ripoteltu suloiseen sekamelskaan sinne tänne. Vanha asuntomesualua on päässyt vähän villiintymään ja rehottamaan ja se on minusta vaan mukavaa, ettei kaikki ole niin totista ja viivasuoraa. Minusta on mukavaa ajella pyörällä pitkin kaupunkia ja tutustua erilaisiin asuinalueisiin, niitä on niin monenlaisia, vanhoja ja uusia ja jotain siltä väliltä. Maisemat ovat paikoin kovasti muuttuneet sitten lapsuuden, mutta osa on säilynyt ihan ennallaan.
VastaaPoistaKiva kuulla, että sinäkin olet viihtynyt täällä!
Kaikki idylliset auinalueet ovat minustakin sitä Imatran parhautta. Tykkään kulkea talvi-iltaisin iltalenkin Lättälän kautta.
PoistaMeilläkin tulee syksyllä 3 vuotta, kun ollaan asuttu täällä maalla. Vois sanoa, että minusta puolet on kotiutunut tänne, mutta toinen puoli vielä jollain tasolla "roikkuu" kiinni entisessä kotiseudussa, jossa asuin yli 20 vuotta pitkälti. No eipähän täältä sinne ole kuin 30 km, joten useinhan siellä tulee käytyä.Tuo työmatkojen hankaluus vaan harmittaa täällä.
VastaaPoistaEhkä se puolikas jää aina roikkumaan sinne entiseen paikkaan. 20 vuotta on pitkä aika.
PoistaWau, tuommonen ranta mullekin. sais melkein itsekseen olla nauttia ilman hälinää :)
VastaaPoistaSaimaalta niitä löytyy vaikka kuinka paljon. On ihmeellistä, miten paljon tästä maasta vielä löytyykään arkentamattomia rantoja.
PoistaSie oot paaaaljon nopeemmin lämmennyt kuin mie :) Mie vasta tuossa vuosi sitten tajusin, että on vaan alettava tykkäämään, koska minnee en ole menossa. Mutta tää siun postaus auttaa kyllä minuukin!
VastaaPoistaMistäs sinä sitten tänne tulit? Olen ollut automaattisesti siinä luulossa, että olet jostain näiltä seuduilta miesiekielinesi. :)
PoistaNo miä olen Kotkast.
PoistaMutta tultiin Imatralle jo vuonna 1988 (!!) ja kieli tarttui varmaan jo ekalla viikolla. Paitsi paljastun muutamasta: "jonnee", "minnee", "pohrata" ja aina välillä kahdentuu ännät. Siis kun imatralainen on ottanu, ni kotkalainen on ottannu. Tai imatralainen on löytäny, ni kotkalainen on löytänny. Mutta se kumpaa käytän riippuu vähän skarppiuden asteesta ja siitä, minkä verran olen ollut tekemisissä kotkalaisten kanssa :D
Tunsin joskus pari kotkalaista. Ne sanoivat aina "poissa", silloin kun tarkoittivat "pois". Ja kun tarkoittivat "pois", sanoivat "poissa".
PoistaMennään poissa. Höh.
Ne on kyllä olleet ihan viallisia kotkalaisia :P En mie ainakaa tunnusta, että oisin sillee puhunnu ;)
Poistajos olisi noin rauhaisa ranta, kävisin uimassa useammin.
VastaaPoistaMinulle järvessä uiminen on tosi tärkeä asia. Siinä rentoutuu niin mieli kuin kehokin. Onneksi tänä kesänä olen päässyt uimaan melkien joka päivä.
PoistaImatra on kyllä ihan ihmeen hyvä <3
VastaaPoistaOn se kyllä. :)
PoistaMie love kans Imatra vaikka muualle olenkin karannut. Mutta ihanaa aina käyvä, kuten esim. tulevana viikonloppuna. Törmäillään ;)
VastaaPoistaTörmäilläänpä! Toivottavasti ei ihan konkreettisesti kuitenkaan. :D
PoistaMielummin tatuoituja rantaleijonia kun kiljuvia kakaroita, omat riittää kyllä :D
VastaaPoistaErehdyimme eksymään Lappeenrantaan Myllysaaren uimarannalle. Olin pudottaa silmäni tautoitujen rantaleijonien ja povekkaiden lentopallopimujen määrästä. Hämmentävä kokemus. Kestän jopa kiljuvat lapset paremmin.
PoistaPitääkin muistaa tuo ranta, kun taas joskus kotiseudulle matkaan. :) Hossukassa, Lempukassa ja Ukoskassa tuntuu aina olevan tunkua, ihan sama mihin aikaan vuorokaudesta sinne menee.
VastaaPoistaOma suhtautumiseni Imatraan on vähän kaksijakoinen. Vietin siellä siis elämäni ensimmäiset 20 vuotta ja silloinhan se tuntui ikävältä ja tylsältä paikalta. Nyt kun on ollut poissa pitempään, alkaa se ihanuus hahmottua ihan eri tavalla. En kylläkään tiedä, pystyisinkö sinne enää takaisin muuttamaan.
Minä niin tykkään noista rantojen nimistä täällä! Hossukka ja Lempukka. Ukoska on kyllä pahin - siellä on niitä misuja ja leijonia ja kaljaväkeä ja kakaroita niin kauheasti.
PoistaSulokin asui täällä lapsena ja naapurikunnassa sitten aikuisena. Hänelle tänne muuttaminen oli ehkä hankalampaa kuin minulle, vaikka kuvittelimme että käy juuri toisinpäin.
Mekin ollaan asuttu täällä kolmisen vuotta. Sitä ennen asuimme mm. Joensuussa ja täytyy sanoa, että minun tekee mieli takaisin sinne suunnalle Suomea, vaikka asuin sielläkin vain kolme vuotta. Täällä Imatran lähellä ei oikein ole hienoja kansallispuistoja, vanhoja metsiä ja suot puuttuvat täysin. Joensuussa (no ainakin vähän matkan päässä kaupungista) tuoksuu suopursu. Imatrassa on toki paljon hyvääkin, eikä minulla ole mikään kiire muuttaa pois. Sitten joskus kun muutamme, jään kaipaamaan ainakin viinimäkikotiloita ja Saimaan rannan venevajoja :)
VastaaPoistaJuu, tuosta olen kyllä samoilla linjoilla, että maisemallisesti tämä seutu ei ole sitä kauneinta. Ei tarvitse kuin lähteä ajamaan kohti Mikkeliä, niin saa jo haukkoa henkeään niiden kallioiden äärellä. Toisaalta lapsuus Uudellamaalla on jättänyt minuun rakkauden reheviin lehtipuihin ja runsaaseen, kosteaan vihreyteen, jota täällä ei myöskään niin kauheasti ole tarjolla. Varsinkin juuri tämä meidän kodin ympäristö on rehellisesti sanottuna tosi ankeaa. On vaan moottoritie ja voimalinjat ja kärisevät katajat, risukkoa ja kuivaa tannerta. Mutta kyllä tämä Pohjois-Pohjanmaan voittaa... sielläkin tuli asuttua kymmenisen vuotta.
PoistaKalliot! Se on jännä juttu, että miten niitä voi ikävöidä, kun niissä ei ollut mitään ihmeellistä silloin kun asui kallioisella saarella. Tajusin vasta muutama vuosi sitten, että nehän täältä puuttuvat.
PoistaSusanna, oletko koskaan käynyt retkellä täällä: http://www.suomenvesiputoukset.fi/vesiputoukset/suomen-vesiputoukset-luettelossa/kemppilaen-myllykoski/ ? Eihän se ihan hirveän lähellä Imatraa ole, mutta minusta oikein kiva paikka. Metsä, joka tosin hieman kärsi taannoisessa myrskyssä, on rehevän lehtomaista (siellä kasvaa jopa näsiää) ja putouksessa on mukava allas, jossa on kiva lillua helteisenä päivänä :)
PoistaOlen käynyt. Sulo on siellä retkeillyt poikamiesvuosinaan yksikseen ja nyt me käymme siell yhdessä. Minäkin tykkään siitä paljon, varsinkin syksyisille retkille se on tosi mukava kohde.
PoistaOlen ollut pois Imatralta 45 vuotta. Lapsuuden uimarantaa olen niin kaivannut ja se on Lempukka.....Terv.pieni tyttö Karhunkadulta
VastaaPoistaSinun pitää tulla tänne visiitille, Lempukkan veteen pulahtamaan auringon laskiessa. Nostalgiamatkailu on mukavaa.
PoistaVoi sie Susanna, mie olen siulle vähän kade. No ihan pikkuriikkisesti vain, sillä ite en ole kuuden täällä asumani vuoden jälkeen tänne kotiutunut. Ite olen Savonlinnasta kotoisin, enkä täällä tavoita sitä samaa kauneutta kuin kotiseudullani. Imatra ja Ruokolahti lähinnä ahdistaa (tehtaan hajut, moottoritien meteli, ihmisten murre..), mutta minkäs teen, jos meinaan mieheni kuvioissa pyöriä.
VastaaPoistaNyt lapin reissun heitettyämme, veri vetää pohjoiseen. En näkisi lainkaan ihmeenä asuvani vielä jonain päivänä tunturien taikamaassa.
Ymmärrän kyllä, ettei Imatra viehätä, jos Savonlinnasta tänne olet tullut. Siellä on myös hienot vedet ja kauniimmat maisemat. Minuakin pelotti etukäteen erityisesti tehdas, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan ole suuremmin rassannut. Kuitenkin ihan sama löyhklä Oulussa oli minulle suurta tuskaa. Mutta siellä minun elämässäni olikin muutenkin kaikki ihan pielessä.
PoistaToinen, mitä pelkäsin etukäteen, oli ihmisten puheliaisuus ja seurallisuus. Minä uusmaalaisine juurineni ja pirkanmaalaisine historioineni tykkäsin, että kukin hoitaa omat asiansa ja silmiin ei tarvitse katsoa. Hämmästyttävää kyllä, olenkin sittemmin aivan ihastunut täkäläiseen välittömyyteen ja siihen, että kenelle tahansa voi jutella kuin vanhalle tutulle. Olen täällä lakannut pelkäämästä ihmisiä.