Pitsiä ja petipuuhia

Patjalähetystä odotellessani ompelin eilen illalla koristetyynyt sänkyyn. Ostin Tiimarista tabletteja (-70% ale) ja kaasutin ompelukoneella aina kaksi tablettia reunoistaan yhteen. Koristeeksi lätkäisin kirpparipitsiä ja täytteeksi tungin bamburättien saumuroinnista syntyvää silppua.

Sulon mummon virkkaama kaunis päiväpeitto sai vuorikseen vanhan aluslakanan, jotta riemunkirjavat pussilakanamme eivät vilkkuisi rei´istä ja pilaisi kaunista pitsikuviota. Tuo lakana on ollut räiskyvän limenvihreä, mutta nyt havaitsin sen haalistuneen huomattavan paljon käytössä.

Ja kun oikein pitsittelyjen makuun pääsin, niin liimasin vielä hyllynreunukseenkin kaistaleen.

Ja sitten ne patjat...

Sulo kävi koemakaamassa patjoja jo maanantaina ja osti hyväksi tuntemansa yksilön. Se on sellaista sorttia, joka muotoutuu ihmisen alla ja palautuu hitaasti. Ja minä tilasin itselleni futonin netistä, koska en löytänyt mistään tietoa, saako sellaisia paikallisista liikkeistä.

 Minun patjani saapui tänään kotiovelle. Se on pilvenpehmoinen. Olen aivan hämmentynyt ja hitusen ahdistunutkin. Pitääkö futonin olla uutena pehmeä? Olen nukkunut vain vanhoilla, ja ne ovat aina olleet ihanan kivikovia. Mutta tähän tunnen hautautuvani. Minulla on vähän tyhmä olo, kun odotin kovaa ja syntisen painavaa patjaa, ja sainkin pehmeän ja yllättävän kevyen.

Nyt meistä se, joka kaipasi kovaa patjaa, sai pehmeän, ja se, joka tykkää pehmeämmistä, osti kovan. Ihmeen sujuvasti tämänkertainen sänkyshow onkin edennyt, joten olihan sen takaiskun aikakin jo tulla. Nyt pitää vaan toivoa, että me molemmat miellymme patjoihimme sitten käytössä, vaikka juuri nyt hiukan epäilyttääkin.

No, pääasia, että näyttää hyvältä?


PS. Jos et vielä huomannut, niin aamulla käynnistyi äänestysarvonta. Kliks.