Marenkikakkukestejä odotellessa

Edistystä pihahommissa. Siitä huolimatta, että minua varoiteltiin vanhojen tiilien murentumisesta, ladoin kuitenkin niitä maahan puutarhakaluston pohjaksi.  En oikein suostu uskomaan, että tiilet, jotka ovat kestäneet ehjinä 70 talvea meidän pihalla, yhtäkkiä rupeaisivat murenemaan vain siksi, että ne on aseteltu riviin.

Mutta siltä varalta, että ne kuitenkin tuhoutuvat ensi talven aikana, en viitsinyt vaivautua tekemään minkään maailman pohjatöitä. Sain aivan tarpeekseni jo viime kesänä maan kaivamisesta, kun tein pohjat kesäkeittiölle.

Ladoin siis tiilet nyt suoraan mullan/sammalen/ruohikon päälle.

Ainoastaan reunoihin kaivoin urat reunalautoja varten, jotta tiilet pysyvät paikoillaan.

Alueen keskelle jouduin laittamaan myös valkoisia ja harmaita tiiliä, mutta muuten punaiset riittivät melko hienosti koko tarvittavalle alalle. Pöydän valkoiset pukkijalat luovat häiritsevän hässäkän tunnun, ja ne minä aion vielä maalata ruskeiksi.

Sitten puuttuvatkin enää penkit. Ja yrittiviljelmät vanhoihin sankoihin.

Päivän Kertut.