Eilen aloitin ylimääräisen tavaran karsimisen. Kuinka ollakaan, muutamien lehtien lajittelu ja kirjahyllyn läpikäyminen johtivat tietenkin mööpleeraamiseen! En osannut arvata sitä, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli täysin odotettavissa. Jos kodista katoaa iso pino sisustuslehtiä ja monta sylillistä kirjoja, jää jäljelle paljon vapaata hyllytilaa. Ja se taas johtaa siihen, että niitä tyhjiä hyllyjä pitää sijoitella uudelleen, ja se tietysti tarkoittaa sitä, että lähes kaikki kalusteet saavat vaihtaa paikkaa! Ihanaa!
Sulo oli tietysti töissä. Mööpleeraushan alkaa aina salaa. Illalla kerroin puhelimessa Sulolle: "Mä oon mööpleerannut olkkarin, älä naputa miulle!" Sulo totesi siihen, että ilmeisesti kevät on alkanut tehdä taas tuloaan.
Sain kolmesta kirjahyllystä yhden tyhjäksi vain karsimalla kiertoon omat kirjani ja viemällä valokuva-albumit toimiston puolelle. Vapautuneen kirjahyllyn raahaan vinttiin, jossa tarvitaan kipeästi hyllyjä.
Sijoitin sohvan sille paikalle, jossa aiemmin oli kirjahyllymuuri. Koska huoneesta vapautui runsaasti tyhjää seinää, sommittelin siihen voimauttavan valokuva-asetelman. Osa kehyksistä on vielä tyhjiä, jotta Sulo voisi myös osallistua kuvien valintaan.
Vein vinttiin myös massiiviset puulaatikot, sillä ne eivät olleet täysin välttämättömiä. Meillähän polttopuut kulkevat ja säilyvät nyt banaanilaatikoissa. Puulaatikon tilalle laitoin lipaston, jonka päälle asetin rakkausesineitä.
Sohva siirtyi ikkunan alta nurkkaan, ja siinä on mukavaa loikoilla katsomassa elokuvia. Huoneen keskilattialle tuli nyt enemmän tilaa, eikä siellä enää tarvitse puikkelehtia kalusteiden seassa varoen kompastumista, kuten tähän asti.
Vaan mites ne kirjahyllyt?
Ne ovat nyt hiukan ahtaasti oven ja ikkunan välissä. Vaikka Sulo ei jaksaisikaan karsia omia turhia kirjojaan, se ei haittaa, sillä minulla on hetkellinen rauha tämän näyn kanssa. Kunhan saan kirjat vain järjestykseen. Parasta tietysti olisi, jos tuossa olisi vain yksi hylly, mutta onhan tämäkin jo iso askel parempaan.
Täällä sama homma.. Ylimääräinen pois ja vain "tarpeellinen" takaisin. Onhan kuitenkin niin että esimerkiksi askartelutarvikkeista ei osaa sanoa tarviiko niitä mutta kirjahyllyt ja vaate puoli hoituu helposti. :) Kauan siinä voi mennä mutta hyvä mielihän siitä tulee. :) Zemppii.
VastaaPoistaHidasta hommaa on, tosiaan. Nyt olen raivannut vinttiä viimeisen tunnin ajan, mutta en ole saanut mitään näkyvää aikaan.
PoistaVäljyys. Se on se sana.
VastaaPoistaOleskelunurkkaus näyttää hyvältä :)
Tämän talon kaikki huoneet on ihan tosi vaikeita kalustaa väljästi. Tuossakin on telkkarin ja pystyuunin välissä toinen ovi, eli puolet huoneesta rajautuu väkisin läpikululle. Jäljelle jää puolikas, jonne kalusteet pitää tunkea. Sama juttu ihan joka huoneessa.
PoistaSohvanurkkauksesta tuli ainakin väljä ja jos toisen kirjahyllyn saa johonkin, niin kaikkien huonekalujen ympärillä on vähän ilmaa.
PoistaSilmäilin tässä tätä meidän huoneistoa. Missään ei ole tyhjää kohtaa. Joka paikassa on vieri vieressä huonekaluja. Pakkotilanne.
Meillä on ollut ihan samanlaista. Huonekalut on tungettu niin tiukkaan, että välillä on ihan milleistä kiinni, saako jonkun jutun mahtumaan johonkin. Joulukuusenkin sain mahtumaan vasta, kun siirsin liinavaatearkun ruokapöydän alle piiloon...
PoistaTuossahan on tosi vähän kirjoja! Minusta kirjat toisaalta lisäävät viihtyisyyttä, kirjoja pursuvat kirjahyllyt tuovat sellaista ihanaa tunnelmaa, ehkä siksi että niissä on tuhansia mielikuvitusmatkoja ja maailmoja, seikkailuja ja elämänkohtaloita.
VastaaPoistaTuolta hyllystä pilkistää sama peruskoulun kartasto kuin minullakin on, ha ha!
Kivan näköistä, mutta kirjoista minulla on toinen näkemys. Vaikka muuten tykkään karsia, niin kirjahylly pysyy lähes koskemattomana (mitä nyt pitää laittaa uudet kirjat hyllyyn :)). Kuten edellinen kommentoija, niin minäkin olen sitä mieltä, että kirjat tuovat viihtyisyyttä, ne myös mukavasti avaavat taloudessa asuvien henkilöiden mieltymyksiä, antavat jutun juurta, vievät uusiin maailmoihin.
VastaaPoistaMinusta pursuavat kirjahyllyt eivät tuo tunnelmaa, vaan ovat ruma ja hallitsematon kaaos. Olen karsinut omani nyt sillä periaatteella, että jätän ne, mitkä uskon lukevani toiseenkin kertaan ja ne, joita voi käyttää hakuteoksina, kuten remonttikirjat ja sensellaiset.
VastaaPoistaKoskaan kukaan meidän vieraista ei käy tutkimassa kirjoja, ja onneksi ei... siellä on kaikkea niin outoa, ettei se antaisi mitenkään todenmukaista kuvaa meistä. :-)
Kylläpäs on keväinen ja kaunis olkkari!
VastaaPoistaMööpleeraminen virkistää!
tuksu
Niin virkistää! Ihan huimasti! Ja samalla tulee siivottua ne pölynkerääjänurkatkin.
PoistaJännä huomata miten muillakin on tässä ihan vähälle aikaa ollut samanlaisia tavara-ahdistuksen tunteita kuin itsellänikin, se taitaa olla tällä hetkellä aika yleinen ilmiö.
VastaaPoistaItselläni on aika ristiriitaiset tunteet tavaran karsimisen suhteen, sillä haluaisin oikeasti pärjätä vähemmällä kamalla mutta kun olen toivoton kirja- ja cd-hamsteri (ja on minussa vähän askartelijankin vikaa!) Levyistä taidan tehdä rankkaa karsintaa tässä lähiaikoina, mutta kirjoihin suhtaudun niin irrationaalisen tunteikkaasti että niiden karsiminen voi olla haastavaa. Kuten Jaana tuossa aiemmin jo mainitsi, kirjat avaavat niiden omistajan mieltymyksiä ja itselleni niiden omistaminen onkin kai jonkinlainen egon pönkittämisen keino. Olenhan sentään kirjallisuuden opiskelija, joten se tuntuu kuuluvan asiaan. Mutta kyllä niidenkin suhteen taidan tehdä vähän raakkaamista, ei ne kaikki siellä hyllyssä sentään mitään hyperlemppareita ole joten maaillmalle vaan!
Tästä taitaisi näköjään syntyä ihan kokonainen postaus omaankin blogiini, sen verran pitkäksi kommentti taisi venähtää. :)
Eihän kirjallisuusalan ihmisellä voi olla vaatimatonta kirjastoa kotona! Sinullehan on täysin perusteltua omistaa älytön määrä kirjoja! :)
PoistaEn minäkään meinaa luopua Playmobileistani, vaikka ne vasta järjettömiä ovatkin...
Näyttääpä kivalta, etenkin sohva on hyvin kutsuvan näköinen. :) Meillä kaapsta eivät aiheuta kirjat, ne saan (lastenkirjaosastoa lukuunottamatta) pysymään siististi, vaan se kaikki muu ryönä, joka kerty hyllyyn. Sitä sieltä meillä pitäisi karsia... Kyllä hyllyssä silti löytyisi karsittavaa kirjapuoleltakin, esim rumat pokkarit voisi suurelta osin laittaa kiertoon. Toisaalta meillä toimii suvussa varsin tehokas kijojen lainaustoiminta ja minä ihan oikeadti luen kirjojani uusiksi. :) Mutta tilaa kirjahylly vie ihan tuhottomasti, se on totta.
VastaaPoistaPahoittelen kirjoitusvirheitä. Padilla ei saa muuta kuin kirjoitettua suoraan. Virheiden korjaaminen on jälkeenpäin jostain syystä mahdotonta. Jos yrittää, loppuu koko kommentointimahdollisuus siihen. Mystistä.
VastaaPoistaIPhonessa on sama ongelma. Se on ylettömän rasittavaa, varsinkin kun "näppäimistö" on niin onneton, että niitä virheitä tulee koko ajan.
PoistaIhanaa ja lohdullista , että joku muukin möbleeraa salaa puolisoltaan tai ainakin aloittaa sen niin, että toinen ei ole paikalla. Itselle tulee aina tavaroiden siirtely myrskyn saapuessa ihan mielenvikainen olo kun raahaa painavia kaappeja ym. räsymattojen avulla paikasta toiseen.
VastaaPoistaLopputulos on kyllä aina loistava. Mieli puhdistuu kun saa energiat järjestykseen!
Itse pääsin kirjojen ostamis vimmasta eroon kun aloin aina uuden kivan kirjan satuttua kohdalle varata sen heti netin kautta kirjastosta. Euron varaus ja saa taas lukea ihanan kirjan ja palauttaa sen uudelleen käyttöön lukemisen jälkeen.
Totta puhut, kyllä mööpleeraus vaan tekee ihmeitä mielelle. Ensin se hulluus, kun kaikki on kesken ja sitten se ihana onnellisuus, kun kaikki on valmista!
PoistaMinä en voisi harkitakaan huonekalushakkia Sulon ollessa paikalla. Joskus olen erehtynyt yrittämään ja heikostihan se sujuu.
Nytkin sain ihan yksinäni vietyä kirjahyllyn vinttiin asti kapeita, kääntyviä portaita pitkin. Tiesin nimittäin varsin hyvin, mikä olisi Sulon reaktio, kun töistä tullessaan täällä odottaisi kalustekuorma kantajaa. :-D
Minustakin on oikein kätevää varata kirjastosta haluamani kirjat. Ei se varausmaksu ole kovin kummoinen uuden kirjan hintaan verrattuna. Tosin onneksi on ihmisiä, jotka haluavat myös omistaa kirjoja: onhan kirjailijoidenkin palkkansa saatava.
Näyttääpä kivalta! Ihanan värikästä!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKaunista! Mutta postauksen otsikko on kyllä pahimman luokan paradoksi ;). Ilman kirjoja ei voi olla viihtyisää.
VastaaPoistaSe vähän oli ketunhäntä kainalossa kirjoitettukin se otiskko. :-P
PoistaVoi että miten ihanan värikästä - en osaa omaa kotia ajatella värikkääksi, mutta tykkään katella näitä värikkäitä kuvia. :)
VastaaPoistaKiva, jos tykkäät. :)
PoistaOletpa reipas ja ripeä! Tuo läpikulkuongelma on yksi vanhojen talojen vitsauksista, täällä on painittu saman väljyyspulman kanssa... Hetken väljyyden jälkeen minusta alkaa tuntua autiolta ja taas raahaan olkkariin lisää mööpeleitä ;)
VastaaPoistaSe on niin hankala juttu! Toimisto on ihan pahin, minä olen nyt 2,5 vuotta siirrellyt täällä kalusteita paikasta toiseen ja mikään ei toimi.
PoistaHyvä mööbleeraus! Nuorempana omassa huoneessani minä rakastin mööbleerata. Aina sitä ihmetteli, miten paljon avarammalta ja paremmalta uusi järjestys tuntui.
VastaaPoistaVaikka olen sitä mieltä, että kirjat ovat tärkeä osa viihtyisää kotia, niin kyllä niistä pitää osata luopuakin. Ainakin niistä, joita ei koe itselleen millään tavalla merkityksillisiksi.
Nuorna vitsa väännettävä. Siskon kanssa yhteistä huonetta me mööpleerasimme jo ala-asteikäisinä. Minulla oli teininä sitten pieni oma huone, neliöitä siinä taisi olla alle 5, mutta sielläkin kalusteet siirtyivät jatkuvasti ja aina huone tuntui siirtelyn jälkeen ihan uudelta.
PoistaOih, mööpleeraus on niin mukavaa puuhaa! Harmi että tämä kalustepaljous ei asetu millään muulla tavalla järkevästi tähän yksiöön! Nuo värikkäät sohvatyynynne ovat niin kauniita!
VastaaPoistaYksiön kanssa joutuu kyllä käyttämään kaiken mielikuvituksensa. :-)
PoistaHeippa! Tässäpä linkki yhteen hauskaan juttuun, liittyy kyllä Susanna sun edelliseen juttuun enemmänkin! Tarttis varmaan tehdä itsekin niin joskus.
VastaaPoistaKaunis koti sulla möbleerauksen jälkeen (ja ennenkin sitä!). Voisin muuten kuvitella teidän tunnelmalliseen pihapiiriin ja kotiin sopivan pihakirppiksenkin kesällä, jos haluaa nimittäin päästä ylimääräisestä eroon ; )
http://www.hs.fi/sunnuntai/Vuosi+ilman+tavaraa/a1305637194190?jako=9975f6a58af62313d128015ab8da9d96&ref=fb-share
Tuo onkin juuri se juttu, josta mainitsin edellisessä postauksessa. Luin sen itse paperiversiosta, mutta nytpä saan linkin paikalleen tuohon postaukseeni. Kiitos!
PoistaMä olen taistellut juuri tämän saman ongelman kanssa, oikeastaan aina. Muuttaessani nykyiseen asuntoon kolmisen vuotta sitten, olin onnellinen. Mukanani pienestä yksiöstä puolet isompaan kämppään muutti: 120 cm leveä patja, ruokapöytä 4 tuolin kera, tietokonepöytä ja lipasto. 60 neliön kaksiossa oli ruhtaallisesti tilaa. Tänä päivänä kun katson, niin ei ole yhtään seinustaa ilman tavaraa ja tuntuu että kaikkialla on koko ajan liikaa tavaraa ja se ahdistaa. Kerään joitain tavaroita, mutta en kuitenkaan halua tätä tavaraähkyä! Inhoan sitä ja aina silloin tällöin mietin, kuinka ihanaa olisi saada myytyä esim. Mattelin Barbie -tavarakokoelma, mutta kuitenkin unelmissani siintää se unelmien talo, jossa niilläkin olisi tilaa olla esillä...
VastaaPoistaMööpelivalssi on täälläkin tuttu, tein sen juuri muutama päivä sitten ja olen tällä hetkellä suhteellisen tyytyväinen, mutta kyllä sitä joskus miettii että pitäisikö vain repäistä ja luopua esim. ihanasta nojatuolista, kun kerta se sohvakin on missä voi olla möllöttää? (No nojatuolin pystyn perustelemaan sillä, että se ei ole paras vaihtoehto selälleni, toisin kuin nojatuoli, jossa saan nojattua, ettei selkä kipeydy ja pystyn samalla esim. ompelemaan käsin, synnynnäinen selkävaiva siis joka oireilee pahiten istuessa...).
Keräily on kauhea kirous! Minäkin haaveilen siitä, että minulla olisi kokonainen huone, johon voisi rakentaa kaupungin Barbeille! Se haave ei koskaan toteudu, ja nyt olenkin alkanut karsia Barbeja.
PoistaKiitos postauksestasi - on niin ajan hermolla! Sama tyhjennys on käynnissä minunkin kodissani. Kuukausiliitteen juttu kannusti jatkamaan. Uskon, että olen onnellisempi mitä vähemmän omistan.
VastaaPoistaLuonnolista rajoitusta uuden hamstraamiselle asettaa onneksi kotimme pieni koko. Tänne ei yksinkertaisesti mahdu enää mitään lisää.
Kirjojen ostokielto minulla oli koko syksyn voimassa ja hainkin paljon uutuuksia kirjastosta. Ihmisen, jonka ainoa suuri unelma on omistaa jonakin päivänä oma kirjasto, on kuitenkin jossakin määrin hankittava kirjoja toteuttaakseen unelmansa...
Minusta on ihanaa tutkia ihmisten kirjahyllyjä, ne tekevät kodista kiinnostavan, kuten täällä moni onkin jo kommentoinut. Minusta etikettiin kuuluu kuitenkin kohteliaasti pyytää lupa: "saanko tutkia kirjahyllyäsi?" - niin kovin henkilökohtaisesta ja paljastavasta alueesta kun on kuitenkin kyse.
Muistan, miten joskus nuorena minulla kävi vieraita, jotka aina tutkivat levyhyllyni. Minusta se oli hirveää. Musiikki ei koskaan ole merkinnyt minulle juuri mitään, ja levynikin olivat melko satunnaisia hankintoja. Olin tosi kiusaantunut, kun joku yritti väittää, että levyt kertovat siitä, millainen olen. :)
PoistaLuuraako tuon taulun päällä Kinder-Barbapapa-rivistö? Mun oli pakko metsästää netin kautta puuttuvat pari, kun en viitsinyt koko ajan olla ostamassa munia. Nyt ne napottaa omassa hyllyssään seinällä
VastaaPoistaEt arvaa, miten paljon munia me söimme viime keväänä! Oikeasti 50 ei edes riitä. Barbojen keräämisestä tuli pakkomielle. Yritin ehdottaa Sulolle, että ostetaan puuttuvat huutiksesta, mutta hän ei suostunut. Piti kerätä munista. Mutta kun meille kertyi ylimääräisiä, niin niille löytyi onneksi ottajia täältä blogin kautta.
PoistaLoistavaa! Muistelen Kinder-ständin kyljessä lukeneen, että joka kuudennessa munassa on Barba, ja eihän se 9 x 6 edes riitä, kun sama voi tulla monta kertaa. Onneksi perhe on koossa!
PoistaNiin, ja todennäköisyys sille, että se joka kuudes edes osuu kohdalle on aika pieni. Minulla oli uskomattoman huono tuuri valita munia. En saanut keraättyä muita kuin keltaisia poikia. Sulon munista taisi tulla kaikki muut.
PoistaTeillä on kyllä niin kivan näköistä. Kodikasta ja persoonallista, leikkisääkin.
VastaaPoistaMeillä on epäviihtyisää ja sotkuista, eikä se tässä koneella istumisella ainakaan muuksi muutu.
:-D
PoistaOnpa mielenkiintoinen postaus! Oon ajatellu samaa jo jonkin aikaa. Ennen rohmusin kaikkea, nyt tavarapaljous on ruvennu ahdistamaan. Oon jo suunnitellu ottavani naapurin kanssa kirppispöydän ja mielessäni poistan tavaraa ronskilla kädellä. Mutta mutta. Mieheni ei ole ollenkaan päässyt vielä tähän ahdistusvaiheeseen, vaan kotiimme valuu mm anoppilasta tavaraa (joka ei todellakaan oikeen stemmaa makuni kanssa tai tyylimme kanssa) nyt kun anoppi on jäänyt leskeksi.
VastaaPoistaPoistamisesta kyllä ollaan puhuttu jo vuosia, mutta kun tulee poiston hetki niin mistään mieheni ei voi luopua. Ihan kuin niissä hamstraaja-ohjelmissa. Tosin meillä ei ole vielä aivan niiin paha tilanne! Itselleni hankalia on lahjaksi saadut esineet. Todella hankalaa! Oikea omatunnon taistelu.
Joku kommentoi että on alkanut haaveilla askeettisesta kodista, että funkis olis kiva. Ajatella; en olis koskaan voinu kuvitella sanovani tätä; minäkin haaveilen nykyään funkiksesta ja siitä että vain "helmet" on jäljellä ja esillä kauniisti. Nyt mikään ei tule hyvin esiin kun kaikki pursuaa.
Mutta kirjoja haluan omistaa! Toisaalta niissäkin on karsimisvaraa. Mitä järkeä on täyttää hyllyjä kirjoilla joista tietää, ettei niitä koskaan lue? Kun kerran on lukenut, niin toista kertaa ei tule. Sellaisia taidan alkaa poistamaan. Mutta meillä on paljon tietokirjallisuutta joita käytetään lähteenä, joten niistä ei voi luopua. Ja jotkut ikivanhat kirjat on vaan niin kauniita ja tuoksuu hyvälle...
Tämä on vaikeaa! Mutta pidän peukkuja teille, että saatte ehkä kesäksi väljemmän ja rauhallisemman fiiliksen itsellenne! Olen varma että siitä tulee hyvä olo. Se on kuin vuorelle kiipeäminen, vaikeaa mutta lopulta on hieno tunne saavutuksesta. :)
Yhdessä eteenpäin!
PoistaVein tänään aikamoisen satsin tavaraa kirpparille. Panin hinnat ihan naurettavan alhaisiksi, jotta mahdollisimman paljon kamaa menisi kaupaksi.
Saisinpa vielä Sulon mukaan tähän talkooseen. :)
Voi vietävä kun teillä on IHANA koti!!!!!!!!! IHANA; IHANA; IHANA!!!!! Ja niin ihanan epäsuomalainen! MItkä värit, mitkä esineet!!!!!
VastaaPoistaTurhasta kannattaa tosiaan luopua, sillä turhat tavarat painavat mieltä enemmän kun ne omistaa, kun sen jälkeen kun niistä luopuu.
Voimia rutistukseen ja uuteen diettiinne myös! Täällä pitäsi tehdä samaa!