Uusi kaappi ja sen valtavat vaikutukset

 

Tämä enkelikiiltokuva ei liity uuteen työhuoneen kaappiin mitenkään, mutta se on tässä alussa siksi, että haluan aina laittaa jonkun kauniin kuvan postauksen alkuun.

Uusi kaappi on nyt pystyssä ja täytetty. Minulla meni kaksi kokonaista päivää kaikkeen siihen, mitä jouduin tekemään työhuoneessa vain siksi, että toin sinne yhden uuden huonekalun, jonka piti ratkaista kaikki säilytysongelmat.

Osan säilytysongelmista se toki ratkaisikin.

Sain sinne isot kangaspakat pystyyn vaatetankopuolelle. Se on erittäin tärkeä asia. Ja hyllyille sain mahtumaan muut kankaat.

Mutta silti kaikki muut roinat jäivät yhä kodittomiksi. Niitä oli pahvilaatikoissa pöytien alla ja lipastojen päällä röykkiöinä. Nukkejen tekoon tarvittavia kipsimuotteja, nukkejen osia, päitä, jalkoja, hiuksia, kirjansidonnan välineitä, askartelutarviketta, kangassilppua, pakkausmateriaalia... kauhea määrä tavaraa. Yritin saada työhuonetta tyhjenemään, mutta se tuntui vain täyttyvän entisestään.

Aloin olla aivan epätoivoinen. Istuin voimattomana vanhan arkun päällä ja ihmettelin, mitä olinkaan mennyt tekemään. Tavarantuhoamisvimmassani olin halvaannuttanut työhuoneeni jo pariksi viikoksi. Ei tässä kaaoksessa voinut töitä tehdä. Kaikki oli pakko saada järjestykseen. Pureskelin proteiinipatukkaa ja otin uuden katselutavan. Ymmärsin, että työhuoneessa mennään nyt työn ehdoilla. Lelunäyttelyt pois! 

Pakkasin kaikki Playmobilit laatikkoon ja kuskasin ne pois huoneesta. Tässä vaiheessa päätin tehdä toimivia ratkaisuja välittämättä visuaalisuudesta. Arvelin, että uusi kaapinmöhkälekin saisi jäädä sellaisekseen, enkä sitä alkaisi tuunailla nyt tässä hässäkässä.

Vaihtoehtoja kun oli liikaa. Tapetoisinko sen? Maalaisinko? Päällystäisinkö kankaalla? Vai jollain muulla? Kaikki oli kokeiltu jo muissa kohteissa.  Oli parasta unohtaa kaappi kokonaan ja keskittyä järjestämään huone kuntoon.

Sain kerättyä taas uuden vuoren roskaa kaatopaikkakuormaankin. Ja sain kuin sainkin huoneessa hyvän järjestyksen aikaan! Sitä on mahdotonta valokuvata. Tästä kuvasta te ette voi saada käsitystä siitä, että oikeasti nuo kaikki kalusteet ovat tarkkaan harkituilla paikoilla.

 Keskellä huonetta on nyt rättitehtaan liukuhihna. Tuotanto alkaa tuosta vasemmalta.

Painajalta tulleet kankaat minä leikkaan ensin leikkuupöydälläni. Ja jos painan itse, painaminen tapahtuu tällä samalla pöydällä.

Leikatut rievut siirrän sivupöydälle, joka on näppärästi käden ulottuvilla. Kuvitelkaa tähän pinoon pari-kolmesataa riepua.

 

Tästä askel oikealle päin ja saavumme ompelimoon. Leikatut rätit minä saumuroin tässä. Otan vasemmalta puoleltani, saumuroin ja siirrän oikealle puolelleni. Ei tarvitse nousta ylös.

Saumurin ja prässin väliin muodostuu pino. Kuvitelkaa taas joitakin satoja kappaleita. Ne minä prässään, jotta väri kiinnittyy. (Kuvassa muuten on kakkoslaatuisia epämuodostuneita yksilöitä.)

Prässistä tulleet, kauniin sileät ja ihanan tulikuumat rievut siirrän takaisin leikkuupöydälle, jossa viikkaan ne ja pannoitan.

Ja siitä minä siirrän ne varastoon, joka on se ensimmäisen kuvan vihreä, vanha sairaalakaappi, jonka kyljessä on se kaunis enkelikiiltokuva.

Toimivaa! Turhien askelten minimointia!

Mutta entä se uusi kaappi, niinkö?

No eihän se tietenkään enää ole luonnollisessa tilassaan. Samalla, kun nakkelin ryönää roskapussiin, somistelin kaappiakin. Miettimättä yhtään mitään etukäteen. Siitä nyt vain tuli tällainen. Ihan itsekseen.

 

Vähän vanhaa maalia, yksi peili, jolle ei riittänyt seinätilaa ja pari kerää pompulalankaa.

Sekä tärkeimpänä yleisilmeenmuuttajana tietysti kattolistanpätkät, jotka nikkaroin kaapin kruunuksi. Ovat ne nimittäin kovin kaljun oloisia nämä nykyajan kaapit.

Yksi muutos siihen vielä tulee. Kun joskus törmään jossain hyvännäköisiin vetimiin, vaihdan ne tuohon. Nyt tein helmistä vetimet, mutta ne eivät oikein sovi tyyliin.

Minun järkeni ei meinannut millään riittää noiden listojen kulmien saahaamiseen. Kaapin julkisivun pitkä listakin on nyt koottu kolmesta palasta, kun olin tarpeeksi montaa kertaa sahannut nurkat miten sattuu, ja kokonainen lista lyheni lopulta ihan nysäksi. Mutta siihen nähden, etten yhtään tiennyt, mitä olin tekemässä, on lopputulos aika kelvollinen. Varsinkin kulmat!