Kirkkaassa valossa

Kaunis syyspäivä, pihakeinu, villavaatteet, viltti, kirja ja kuuma kaakao. Itse itselle annettu lupa lorvailla keskellä päivää. Voi mitä onnea!

Minulla on ollut kirkasvalolamppu nyt kolmisen viikkoa käytössä. Lupasin kertoa teille sen vaikutuksista.

Myönnän, että olin skeptinen. Lamppu oli törkeän hintainen, ja jos se olisikin humpuukia, moisen rahan tuhlaaminen olisi ollut kauheaa. Mutta minun oli tartuttava siihen viimeiseen oljenkorteen, sillä totta puhuakseni pelkäsin syksyä ja talvea. En olisi jaksanut olla taas matalapainemasentunut.

Näiden viikkojen jälkeen voin todeta, että lampun hankkiminen kannatti. En ole ollut alakuloinen lainkaan, enkä ole kärsinyt edes niistä fyysisistä hankaluuksista, jotka matalapaine minulle normaalisti aiheuttaa. Paras todiste lampun tehokkuudesta on se, että en edes tiedä, miten monta sadepäivää on ollut perätysten, tai milloin aurinko on viimeksi näyttäytynyt. Tavallisestihan minä lasken sadepäiviä epätoivoisesti ja raivoan säätiedotuksia katsoessani. Nyt sää ei ole ollut mitenkään merkittävässä roolissa.

Olen aloittanut jokaisen päiväni lampun valossa tietokoneen ääressä. Ainoastaan kuvankäsittelyä tehdessäni sen kirkkaus häiritsee ja lamppu on sammutettava, mutta muuten sen valossa on ihan mukava tehdä töitä. Olen kuskannut sen mukanani saumurin viereen ja nyt ihmettelen, miten yleensäkään olen nähnyt tehdä tässä talossa yhtään mitään pelkkien tavallisten hehkulamppujemme varassa.

Käyttöohjeen mukaan kahden tunnin loimotus on maksimi, jonka jälkeen valon saannilla ei ole merkitystä. Olen kuitenkin ottanut muutaman kerran "yliannostuksen" myös iltapäivällä, jos olo on alkanut tuntua nyytyneeltä, ja sen jälkeen olen jaksanut taas touhustella.

Talvi ei pelota enää.