Aarteita takavuosilta

Meidän pihassamme on aitta/makasiini/eläinsuoja/puuliiteri... mikä nyt onkaan, jossa on kiva vinttikerros. Kun ensimmäisen kerran kiipesin nuo jyrkät ja kapeat portaat ylös, näin heti, että vintille kuuluu teinityttö haaveilemaan ja kirjeitä tai päiväkirjaansa kirjoittelemaan.

Koska meillä ei ole omasta takaa teinityttöjä, toivoin siskontyttöni muutaman vuoden kuluttua olevan se teini, joka aitan vintiltä löytää itselleen salaisen, rauhallisen kesäsopen.

Ehkä olen lukenut liikaa tyttökirjoja nuoruudessani?

Viime kesänä tapasimme ihanan rouvan, joka on asunut täällä 1930-40-luvuilla. Hän sitten meille kertoi, miten nuorena tyttönä vietti öitään tuolla vintillä. Sinne oli hyvä hipsiä yön tunteina tanssilavalta tullessa, ilman että tarvitsi herättää nukkuvia vanhempia.

Minä hykertelin mielessäni. Ihan niinkuin olin kuvitellutkin.

Tänään aloin vähän siivota vinttiä. Se ei ole miellyttävä tehtävä, sillä siellä on kuollut orava ja hiirenraato aivan näkyvillä, ja voin vain kuvitella, mitä siellä sitten on vielä näkymättömissä.

Sain kuitenkin uutta puhtia ja raatopelot pois mielestäni, kun käteeni osui ensimmäinen päivän hienoista löydöistä.

Löysin seinään piilotetun kesken jääneen, lähettämättömän kirjeen vuodelta 1956 ja sen keralla nostalgisia valokuvia. Kun jatkoin kaivelua, löysin runon, jonka on kirjoittanut Irma. Löysin 60-luvulle päivättyjä piirustuksia hedelmäasetelmista.  Löysin vanhan tupakka-askin, jota en osaa ajoittaa. Löysin myös poikamaisia asioita, kuten muovisen leikkisotilaan ja militaristissävytteisen piirroksen, jota hiiret olivat nakerrelleet.

Vintti on selvästi ollut vuosikymmen toisensa perään teini-ikäisten ja lasten lempipaikka. Eivät ne tyttökirjat ihan tuulesta temmattuja olekaan.


* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

PS. Kiitos Heatherille, joka jaksoi kaivaa tietoa Fennia-tupakasta. Löytämäni rasian mukaista tupakkaa on valmistettu Pietarsaaressa ainakin vuosina 1926-42. Tästä linkistä voitte ihailla lisää suomalaista tupakka-askitaidetta.