Messuamista

Olen menossa ensi kuussa messuille ensimmäistä kertaa oman yritykseni kanssa. Helsingissä on messukeskuksessa Kädentaitotapahtuma huhtikuun lopussa.

Olen noita messuillemenemisiä miettinyt paljon ihan yrittämisen alusta asti, mutta en ole tohtinut ryhtyä toimeen, koska messuista tulee niin paljon kuluja, että olen pitänyt sitä liian isona riskinä. Kuitenkin todella monet käsityöläiset käyvät säännöllisesti suurilla messuilla, joten pakko kai niistä on heille jotain käteenkin jäädä.

Myönnän, että minua hermostuttaa varsin paljon. Kolme messupäivää on raskas rutistus, varsinkin kun siellä on yksinään seisomassa. Toivon, että Sulo saa vapaata töistä ja pääsee minun mukaani edes ensimmäiseksi päiväksi.

On vaikeaa arvioida, miten paljon tiskirättejä minun pitää valmistaa tuota reissua varten. Sata? Kolmesataa? Tuhat? Ei mitään käsitystä.

Kulut ovat myös pelottavan suuret. Valitsin nämä messut siksi, että minulla on koulupäivä Helsingissä juuri sopivasti messuja edeltävänä päivänä, eli joudun joka tapauksessa matkustamaan sinne. Siispä ylimääräisiä matkakuluja ei tule.

Yöpyminen Helsingissä on aina ongelma tällaiselle kuin minä, joka ahdistuu toisten ihmisten nurkissa. Oma hotellihuone on välttämättömyys, josta en voi tinkiä. Mutta kun hotellihuoneen varaa todella hyvissä ajoin, sen voi saada edulliseen hintaan.

Isoilla messuilla on tietysti isot paikkahinnat. Näin ensimmäisellä kerralla päädyin ottamaan kaikkein halvimman paikan, eli pienen läntin, jossa on seinät ja pöytä jo valmiina. Sekin huolestuttaa minua. Pienellä paikalla on vaikeampaa tulla huomatuksi. Minun paikassani on vielä sellainenkin hankaluus, että olen ison Sinellin ja kahden helmimyyjän välissä. Helmityöt ovat nykyisin niin suurta muotia, että sinnehän kaikki "minä osaan" -ihmiset rynnivät silmät sumeina. Miten saan heidät innostumaan tiskiräteistäni, kun vieressä on blingblingiä ja säihkettä?

Oman osaston pitäisi siis olla huomiotaherättävä. Tai sitten siellä pitäisi jakaa ilmaiseksi karkkia...