Matkalla isolle kirkolle

Pakkailen kamoja Helsingin-reissua varten. Keskiviikkona on Kampin kyläpäivät Narinkkatorilla. Samana päivänä vietetään myös Helsinki-päivää, joten pääkaupaungissa taitaa olla silloin vaikka mitä kivaa meneillään.

Minä olen aika mahdottoman monta kertaa täällä blogissakin jo kiukutellut sitä, miten kannattamattomia myyntitapahtumat ovat. Pahimmillaan jää miinuksille, parhaimmillaan muutaman euron plussalle. Saatatte ihmetellä, miksi silti taas olen menossa myyjäisiin.

Siksi, että en halua uskoa, ettei sellaista myyntitapahtumaa ole olemassakaan, jossa minun kannattaisi käydä. Haluan siis käydä kokeilemassa erilaisia tapahtumia, jotta saisin tarpeeksi kattavan käsityksen asiasta. Ja haluan löytää ne tapahtumat, joihin minun on syytä osallistua.

Nyt ilmoittaudun tähän Kampin tapahtumaan sen takia, että se sijaitsee niin keskellä maamme napaa kuin olla ja saattaa. Narinkkatorin halki kulkee tuhansia ihmisiä joka päivä. Messuissa ja myyjäisissä on se vika, että ne sijaitsevat aina jossain syrjässä, jonne on lähdettävä varta vasten ja yleensä maksettava pääsymaksukin.

Tällainen keskelle Helsingin vilkkainta pistettä nouseva tapahtuma saattaa tavoittaa niitäkin ihmisiä, joita minä en muuten tavoittaisi. Niitä, jotka eivät käy käsityömyyjäisissä, messuilla tai lue blogeja.

 Minua hermostuttaa lähteminen ihan aina. Tällä kertaa se hermostuttaa vieläpä erityisen paljon, sillä järjestävän tahon toiminnassa on ollut huomauttamisen varaa jo etukäteen niin paljon, että pelkään, ettei paikan päälläkään mikään suju. Toivottavasti sujuu. Toivottavasti tulee hieno päivä. Toivottavasti myynti on fenomenaalista.

Yleensähän jos lähtee matkaan oikein pessimistisellä asenteella, joutuukin palaamaan yltiötyytyväisenä, kun kaikki odotukset on ylitetty.

En muista, milloin olen viimeksi pystyttänyt toritelttaani mihinkään tapahtumaan. Olisiko se ollut pari vuotta sitten. Telttaparkani ei ole mikään toritelttojen kaunein prinsessa, mutta tykkään siitä silti. Oma äitini on sen kanssa toreilla kulkenut aikoinaan. Eikä se äidillekään uutena tullut. Kelpo kapine siis.