tiistai 5. maaliskuuta 2024

Huonojen kokemusten sensurointi


(Tätä postausta olen päivittänyt viimeksi 24.3.)

Majiksen ystävät alkoivat ilmiantaa Vauvan keskusteluketjusta viestejä, kunnes ne poistettiin kokonaan. Ensin sieltä katosi minun koko tarinani siitä, miten Majiksen koin. Vaikka olin yrittänyt kirjoittaa kuvaukseni kiihkottomasti, sen katsottiin ylittäneen jonkun sallitun rajan. Samoin kävi muutaman muun asiallisesti kirjoittaneen vertaisen kommenteille. Jäljelle oli - outoa kyllä - jätetty taloa tuntemattomien näppiksistä lähtenyttä vatvomista, spekulointia, ilkeilyä ja mutuilua. 

Vaikka se keskustelu Majiksen nurjista puolista äityikin paikoin kuvottavaksi öyhötykseksi, jossa keittiöpsykologisoitiin ihmisiä ja vedettiin mukaan asiaan liittymättömiä perheenjäseniä, olisin silti suonut meidän kokemusasiantuntijoiden tarinoiden pysyvän olemassa.

Olin varautunut siihen, että kertoessani tuolla oman tarinani, Majiksen puolustajat hyökkäisivät minun kimppuuni. Olin varautunut siihen, että mielenterveyttäni kyseenalaistetaan ja minut tuomitaan häiriköksi tai valehtelijaksi. En kuitenkaan ollut lainkaan varautunut siihen, että ilkeily, pilkka ja ikävä lynkkausmieliala kohdistuisivatkin Danieliin ja Soileen. Se tuntui minusta pahalta ja tunsin siitä syyllisyyttä. Vaikken ole vastuussa toisten ilkeistä puheista, minähän ne silti laukaisin.

Minua alettiin nimitellä hulluksi vasta myöhemmin. Sekin on tuntunut tosi pahalta ja jopa pelottavalta siitä huolimatta, että osasin sitä odottaa.

Tässä sain kouriintuntuvasti selityksen sille, miksi Majiksesta ei mitenkään löydy netin syövereistä mitään negatiivista, vaikka talosta on lähtenyt suuri määrä huonosti kohdeltuja ihmisiä pois. Nekin vähät puheenvuorot, joita Suoli24:lla olen joskus vuosien varrella huomannut, ovat sittemmin kadonneet. Majiksen fanit ja Danielin opetuslapset ovat ilmeisen ahkeria ilmiantamaan vääräuskoisia! Pahoittelen, jos tämä ilmaisuni nyt loukkaa jotakin, mutta se on olevinaan vitsi. Minusta kaikilla kuitenkin täytyisi olla oikeus saada äänensä kuuluviin. Meidän Majista vähemmän fanittavien sanat ovat aivan yhtä tärkeitä kuin ne ylistyssanatkin, joita löytyy runsaasti.

Koska ketjua ei kokonaan poistettu, siitä näki yhä sen karun faktan, että kritiikki Majista kohtaan katoaa netistä vauhdilla. Sekään ei ihan hirveästi luottamusta herätä, vaan juuri päinvastoin. Ihmisethän sitten oikein riehaantuvat siitä, että asiallinen palaute sensuroidaan tai että Daniel vastaa sellaiseen harkitsemattomasti sammakoilla, kuten oheiseen Google Mapsissa olevaan palautteeseen. Siinähän sitten kulttiteoriat käyvät kuumana.

Mutta sitten ketju hävisi kokonaan. Se oli minulle lopulta helpotus. Ketjun kyttääminen alkoi olla jo neuroottista ja aiheutti minulle tosi huonoa oloa. Se aiheutti ihan takuulla huonoa oloa myös Majatalon väelle. Tämä minun bloginikin takuulla tekee niin, mutta en silti täältä ala kirjoituksiani poistaa. Minä kyllä stilisoin niitä jälkeenpäin uudelleen ja uudelleen, korvailen liian värikkäitä, monitulkintaisia ja tarpeettoman ilkeitä lauseitani korrektimmiksi. Haluan pysyä tässä asiassa mahdollisimman asiallisena ja pitää omat sammakkoni kurissa. Jokaisella lukukerralla löydään aina jonkin liian provosoivan sanamuodon, jonka joudun korjaamaan. Tarkoitukseni ei ole kaataa Majista tai lietsoa lynkkaysmielialaa, vaan tuoda esiin myös toisenlainen "toipumiskokemus".

Ajattelen, että täällä minun blogissani Majiksesta saavat kertoa vapaasti kokemuksiaan nekin, jotka eivät paikkaa sokeasti ihaile ja jotka muualla hiljennetään. Tämä ei tietenkään ponnahtele hakukoneille yhtä tehokkaasti kuin isot keskustelupalstat, joten tänne eivät ehkä edes löydä tietään ne, jotka toisten kokemuksia kaipaavat tai ne, jotka jopa haluaisivat jakaa omia kokemuksiaan. Toiveajattelua on ylipäätään varmasti sekin, että joku edes haluaisi niitä jakaa. Edes ne, joiden kanssa olen yksityisesti jutellut vaikeista kokemuksistamme, eivät halua julkisesti arvostella Majiksen toimintaa. 

Majisfanaatikot, jotka ilmiantavat keskustelupalstoilla asiallisenkin kritiikin, löytänevät fooruminsa muualta kuin täältä. Majis on yritystoimija ja yritysten toimintaa on lupa kritisoida. Majista johtavat ihmiset ovat omasta valinnastaan julkisia henkilöitä ja heidän toimintaansa saa arvioida ja heistä saa puhua nimillä. Heidän perheenjäsenistään tai yksityisasioistaan sen sijaan ei sovi puhua, eikä valheita saa keksiä!

En halua tästä paikkaa, jossa saa huutaa mitä tahansa anonyyminä, mutta haluan antaa muillekin Majiksen entisille asukkaille mahdollisuuden avata suunsa omista kokemuksistaan tai havainnoistaan ilman pelkoa tulla sensuroiduksi. Koska Bloggerin kommentointi on osoittautunut joillain laitteilla toimimattomaksi, vertaiskokemuksia voi lähettää myös tämän lomakkeen kautta (kliks). Jos niitä sinne joskus ilmestyy, julkaisen niitä sitten tässä blogissani nimettömänä tai nimellisenä kirjoittajan toiveen mukaan. Kirjoittajan oikea henkilöllisyys ei minulle tuosta lomakkeesta paljastu. Tiedän kyllä hyvin, ettei näistä asioista uskalleta tai haluta puhua omilla nimillä.

Muitakin kommentteja voi lomakkeen kautta lähettää. Minulta saa myös kysyä omista kokemuksistani ystävällisesti ja asiallisesti. 

Muutamasta Vauvasta tuhotusta vertaisviestistä kerkesin napata kuvakaappauksen. Nämä minä tulkitsen sisältönsä perusteella aidoiksi kokemuksiksi:

 
 
 
 
 
 ° ° °

(Tästä pääset seuraavaan Majista käsittelevään kirjoitukseeni, jossa kerron kirjeenvaihdostani Danielin kanssa)

Ja tästä linkistä pääset lukemaan kaikki aiemmatkin Ystävyyden Majataloon liittyvät kirjoitukseni.

° ° °

6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Peukutus tälle. Onpa ikävää, että keskusteluja poistetaan keskustelupalstoilta!

Susanna kirjoitti...

Minä olen tosi naiivi, kun en tajunnut miten nuo palstat toimivat. Ihmisiä saa haukkua ja diagnosoida, mutta omista todellisista kokemuksista ei saa rauhallisesti kertoa.

Susanna kirjoitti...

Lomakkeen kautta tullut kommentti:

-----

Heippa. En saanut osallistuttua keskusteluun aiemmin, koska kommenttibugi. Tekee mieli oman psykoterapeuttiammattikunnan puolesta sanoa, että Majatalon toimintaa pidetään yleisesti ottaen alalla ja alueella huolestuttavana, eikä toiminta täytä ammattieettisen toiminnan kriteereitä. Itseäni mietityttää onko Majatalolla rahankeräyslupaa, laillistettuja terveydenhuollon ammattilaista siellä ei toimi. Asian voi tarkistaa itsekin osoitteesta julkiterhikki.fi. On laitonta esiintyä psykoterapeuttina ilman Valviran myöntämää ammattinimikettä.

Nimimerkki E

-----

Rahankeräyslupa on. Se on myönnetty hoitotyöhön, mutta ihmettelen, millä perusteella.

Tuosta psykoterapeutti-nimityksen laillisuudesta Majiksella ilmeisesti ollaan tietoisia, koska sivulla käytetään nykyisin vain suojaamattomia termejä "terapia" ja "terapeutti" ilman psyko-alku.

Eila kirjoitti...

En ihan kaikilla adjektiiveilla kuvaa noita Danielin vastauksia. Totean vain, että aika mielenkiintoisia tekstejä hän on väsännyt.

Susanna kirjoitti...

Hän on mielenkiintoinen hahmo.

Susanna kirjoitti...

Lomakkeen kautta tullut viesti nimimerkiltä Maria:

-------------

Kuulostaa, että Ystävyyden Majatalo on muuttunut siitä, mikä se oli alkuaikoina 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Tulee 40 vuotta siitä, kun ensimmäistä kertaa törmäsin Kristityn kasvuun ja Danieliin, joka oli puhumassa yhteiskristillisessä tilaisuudessa, jossa oli myös myytävänä Kristityn kasvun/Danielin kirjoja. Danielin puheet ja kirjat olivat minulle tärkeitä silloin, tarjosivat sellaisia älyllisiä näkökulmia ja pohdintoja, joita silloisessa kristillisessä opiskelijajärjestössä ei niin harrastettu. Sieltä kuitenkin kävi porukkaa Hyvinkäällä Danielin silloisessa paikassa, minä porukan mukana.

Kun tuli muutto Kruusilaan (eli Kriisilään miten sitä myös kutsuttiin), asuin varsin lähellä paikkaa ja elämäni sotkuisessa käännekohdassa vietin pariin otteeseen siellä muutamia päiviä, jotta sain vähän vedettyä henkeä. Kävin myös yhden Danielin vetämän itsetuntemuskurssin, osallistuin joihinkin juhannusjuhliin ja talkoisiin. Silloin Danielin aisaparina oli hänen ensimmäinen vaimonsa ja lapset olivat vielä pieniä, muistelen lukeneeni heille iltasatuja - tai he olivat jonkun muun asukkaan lapsia. Daniel osallistui silloin yhteisön elämään, paikat olivat siistejä muuton ja remontin jäljiltä, keittiöstä vastasi vakiasukas, jolla oli keittiökokemusta, vaikka muutkin siellä avustimme. Mitään terapiaa siellä ei tarjottu, enemmän vertaistuki- ja keskustelupaikka. Ajan mittaan tuli ilmi, että avioliitto rakoili, mutta Daniel veti kursseja ja keskusteli meidän kanssamme. Kun Daniel ja ensimmäinen vaimo erosivat virallisesti, minun elämääni olivat jo tulleet muut kuviot ja sitä myöten olin etääntynyt Kruusilasta. Ystäväkirje minulle tuli, mutta Danielin ajatuksen juoksu ei enää puhutellut minua niin kuin aikaisemmin.

En ole vuosikymmeniin käynyt Kruusilassa, joskus tilasin ystäväkirjeen sähköpostiini ja olen lukenut jos on sattunut huvittamaan. Satunnaisesti olen kuullut jotain ja olin siinä uskossa, että Danielin tytär pyöritti paikkaa ja Daniel oli jo eläkkeellä. Minulta oli mennyt kokonaan ohi toinen avioero ja kolmas avioliitto. Jokunen vuosi sitten olin taas sellaisessa käännekohdassa, jossa harkitsin Ystävyyden majataloon menemistä, mutta kun lueskelin sääntöjä ja ehtoja kaikkine tarmotuolihaastatteluineen, totesin, ettei minusta enää ole tuollaiseen. Paikka on muuttunut, minä olen muuttunut, minua varten ovat toiset paikat. Olihan silloin ennenkin värikästä porukkaa ja yhteenottoja, joku lähti suuttuneena, mutta ei mitään sääntökirjaa, talokokouksia, hampaiden pesuja muuten kuin itse yksin vessassa. Nyt kun katselin sivuja, Soile näyttäisi pyörittävän touhua käytännössä itsekseen, joten se on ilmeisesti hänen näköistään. Ihmettelen miten hän jaksaa.

-------

Majatalo tosiaan on käynyt läpi vuosikymmenten aikana tosi erilaisia vaiheita. Noista säännöistä olen Danielin kanssa nyt jutellutkin ja kerron niistä parilla lauseella täällä blogissani toisessa postauksessani. Danielin tytär oli Danielin omien sanojen mukaan se, joka säännöt taloon toi, ja hän luotsasi paikkaa joitain vuosia. Hänen tilalleen tuli sittemmin ihan ulkopuolelta palkattu ihminen, joka oli siellä minun aikanani. Tämä yhteisökoordinaattori ei siis johtanut mitään, vaan toimi Danielin ja Soilen alaisena ja vaan huolehti käytännön asioista ja arjen elämän pyörimisestä. En tiedä, milloin ryhmät ja terapia olivat tulleet pakollisiksi. Ilmeisesti Daniel onkin nyt siirtänyt vastuuta koko talosta paljon Soilelle, kun itse pitää itseään eläkeläisenä.