Kansallispukua tekemään!

No niin, minä sitten kuitenkin otin ja ilmoittauduin kansallispukukurssille! Näin siinä käy, kun hengailee liikaa kansallispukumestarin kanssa. Tavoitteenani on saada ensimmäisenä vuonna valmiiksi liivi, toisena paita ja kolmantena hame.

Kuinka mieletöntä hulluutta on syytää toistatuhatta euroa vaatteeseen, jota ehkä käyttää kerran vuodessa? No, sulaa hulluutta, jos niin ajattelee. Mutta niinhän ei kannata ajatella. Kansallispuku on upea linkki Suomen historiaan. Kun sen ompelee käsin kokonaan, tekee ihan täsmälleen samaa työtä, kuin ne entisten aikojen suomalaiset naiset. Minusta se on siinä hienointa. Itselleni sellainen suunnattoman hidas ja pikkutarkka työskentely tulee olemaan erityisen terapeuttista. Onkin pakko rauhoittua, ei saa kiirehtiä, eikä mennä siitä, missä aita on matalin. Plussana tietysti tulee se, että kun sen puvun joskus saa valmiiksi, ei tarvitse enää kieltäytyä juhliin menemisestä, kun aina onkin päällepantavaa.

Sääksmäen puku.

Mutta se puvun valinta ei sitten ollut mikään helppo juttu. Onneksi minulla oli jonkinlaiset suuntaviivat ja oma henkilökohtainen kansallispukukonsultti käytettävissäni. Pohjanmaan puvut viehättävät minua ulkonäkönsä puolesta eniten, mutta minulla ei ole henkilökohtaista tunnesidetta sinnepäin Suomea. Minulla on tunneside vain Imatraan,  Lohjan Mynterlän kylään, jossa elin lapsuuteni sekä jostain kumman syystä rajantakaiseen Karjalaan. Imatraa ei pukujen esikuvien aikaan ollut olemassakaan, vaan meidän seutumme kuului silloin Ruokolahteen. Ruokolahden puku ei kuitenkaan puhuttele minua. Lohjalla ei omaa pukua kai olekaan, joten suuntasin katseeni sinne karjalaisiin pukuihin.

Tuuterin puku.

Kun tutkailin erilaisia pukuja, minulle alkoi hahmottua se, millainen puvun pitäisi olla. Siinä pitäisi olla muhkea hame, eikä vekitetty kapea, kuten näissä meidän lähialueemme puvuissa yleensä on. Siinä pitäisi olla iloiset värit ja mieluiten valkoinen essu. Liivin pitäisi olla vyötäröä korostava, eikä sitä piilottava. Siinä ei saisi olla kauhean vaikeaa kirjontaa, josta en omin käsin selviäisi.

Peräpohjolan ja Munsalan puvut.

Ulkonäkönsä puolesta ihastuin eniten Munsalan pukuun (no siellä väärällä puolella Suomea), Peräpohjolan pukuun (myös väärällä puolella) ja Sääksmäen pukuun (aikalailla väärällä puolella sekin ja liiankin fiini).

Sortavalan puku.

Karjalaisista puvuista minua viehätti eniten Sortavalan puku. Se täytti kaikki ulkoasuvaatimukseni ja lisäksi joku nano-osa juuristani on oikeasti Sortavalan suunnilta. Kun esitin innoissani tämän Sojalle, sain hyväksynnän suunnilleen tässä muodossa: "Noooooooo.... kyllä sie sen voit tehdä.... ooon se ihan kelvollinen...."

Mutta? No, tietysti se mutta, että puku ei ole TARKISTETTU. Ja koska minulla nyt on tuo Soja tuossa pukuprojektini suojelijana, niin se on ilmeisen suuri mutta. Jotta en puhuisi ihan läpiä päähäni siitä, mitä tarkistettu puku tarkoittaa, pyysin Sojaa kirjoittamaan aiheesta blogitekstin, jonka hän kuuliaisesti heti eilen illalla kirjoittikin. Lukekaa Sojan sanoin, mitä puvun tarkistaminen on ja miksi sitä tehdään.  Kun asiaan perehtyy, jopa minä ymmärrän, miksi on parasta tehdä tarkistettu puku, eikä sinnepäinpukua, jos näin suureen urakkaan meinaa ryhtyä.

Vihdin puku.

Sojan valtava tietomäärä pelasti pukumietintäni, sillä hänellä oli heti esittää pari tarkistettua vaihtoehtoa, joissa nuo ulkoasuvaatimukseni täyttyisivät. Päädyin Vihdin pukuun, joka on samalta pukualueelta, kuin lapsuuteni tärkeä Mynterlä. Iso ja ihana plussa Vihdin puvussa on se, että sen kankaat kutoo aina Soja itse. Pukua, sen materiaaleja ja ohjeita myy Taito Uusimaa. Ohjeet minulla ovat nyt valmiina ja kurssi alkaa syyskuussa. En oikein malta odottaa.

Mutta entä Ken, joka niin suloisesti tässä postauksessa on esitellyt minun lempipukujani? Millaisen puvun Ken valitsee? Hän todennäköisesti saa Immolan tyystin tarkistamattoman puvun, joka ottaa inspiraationsa vähän sieltä sun täältä. Kenin puku saattaa jopa olla valmis ensi kesän kansallispukujen tuuletuspiknikkiin mennessä. Minä esiinnyn siellä sitten pelkkä liivi päälläni!

PS. Muistattehan Käsityökortteli-sivuston avajaisviikon! Joka päivä uusi kysymys, johon vastaamalla voi voittaa upeita palkintoja.