Kanankakkaa ja vanhaa pitsiä

Pitsiverhot ovat asia, jota en omaan kotiini ole koskaan halunnut. Mutta nyt meilläkin on sellaisia ikkunoissa, tavallaan.

Löysin vinttiä raivatessani monta vanhaa hyttysverkkokehikkoa, joiden verkko oli aika karussa kunnossa. Irrotin verkot ja laitoin tilalle pitsiverhoa, jonka olin joskus ostanut kirpparilta ja tehnyt siitä naamiaisiin enkelimekon. Onneksi mekko oli käytännössä vain suora pötkö, joten sain kankaan hyödynnettyä tarkkaan.

Tässä roolissa pitsiverhot näyttävät hyviltä jopa minun silmissäni.

Kesäenergian ansioista olen päässyt lopultakin alkuun tämän vuoden ikkunaremontin kanssa. On hassua, miten se taito on talven aikana hautunut, sillä en ole rikkonut vielä yhtäkään lasia, enkä ole tehnyt rumia naarmuja raapoilla pokiin. Tuntuu siltä, että työ sujuu joka kesä aina taitavammin. Ensi kesänä olisin varmasti jo ihan pro, mutta toivon silti, ettei yhtäkään pokaa ole enää vuoden kuluttua tekemättä.

Olen ollut nämä hellepäivät kaiken kaikkiaan todellinen tehotyttö. Ikkunoita en jaksa raapustella tuntikausia yhtä kyytiä, mutta muuten on virtaa riittänyt vaikka mihin. Jos meillä olisi aina näin suotuisa ilmasto, elämäni olisi äärimmäisen onnellista ja tehokasta.

Tänään sain päähäni tehdä kesäkeittiön katoksesta puutarhavajan ja siirsin kaikki puutarhanhoitoon liittyvät välineet pois tallista. Katos kaunistui huomattavasti, kun sieltä hävisi sekalaista ryönää ja tilalle tuli nättejä kukkaruukkuja ja sen sata kukkalapiota ja haraa. Mistä niitä on siunaantunut niin paljon? En muista koskaan ostaneeni yhtäkään. Suureen, puiseen laatikkoon piilotin rumat muovikukkaruukut, kanankakkapussit ja sensellaiset vähemmän silmiä hivelevät esineet.

Sulokin näytti tyytyväiseltä tämänkertaiseen mööpleeraukseen, tosin hän alkoi huokailla Hyacinth Bucket -hulluudelleni siinä vaiheessa, kun pohdin, onko harava "puutarhatyökalu" vai "yleistyökalu" eli onko sen paikka nyt uudessa puutarhavajassa vai vanhassa tallissa.

Talliinkin tuli nyt tilaa niin paljon, että sinne mahtuisi vaikka hevonen. En tiedä, onko siellä koskaan yhtään pollea asunut, mutta joku eläin on joskus järsinyt syöttökaukalon(?) reunaa. Yhden evakon lehmä siellä kuulemma on jonkin aikaa majaillut.

Näin hyvän mielen päivän päätteeksi sopii kuva pihamme kauneimmasta kohdasta.