keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Talvi yllätti amatöörin



Miten tämä elämä oikein voi olla nykyisin tällaista? En kerkiä tajuta kesän tulevan tai menevän, enkä nytkään ole huomannut talven alkaneen. Mihin marraskuu katosi? Kuka tietää? Olin vasta hetki sitten 22-vuotias. Miten voin olla ensi kesänä 40?

Kun tässä pari päivää sitten lumi satoi meillekin, minä lopulta heräsin siihen, että taitaa olla talvi. En ollut valmistautunut siihen mitenkään. Katsoin sillä silmällä kotiamme ja pihaamme ja totesin, että jaahas, huono homma.

Ikkunat olivat tiivistämättä ja teippaamatta. Talon kivijalan tuuletusluukut olivat yhä levällään, puutarhaletku jäätyneenä lumen alle. Auton lämmitysjohdon sijainnista ei ollut tietoa, talvivaatteet olivat yhä vintissä, lintujen ruokintaa ei oltu aloitettu. Mönkijässä oli väärät renkaat ja lumiaura asentamatta. Kukkapenkit jäivät siistimättä ja pensasaita istuttamatta radan varteen. Sirkkelöitävät polttopuuröykkiöt odottivat yhä sirkkelöimistään.


Muutaman noista hommista olen nyt saanut hoidettua, ja jospa ennen joulua vaikka saisimme loputkin.


Kuisti jäi nyt pahasti vaiheeseen ja pysyy vielä toistaiseksi paketissa. Onneksi meillä on takaovi, jonne olemme nyt siirtäneet kulkumme.


Oikeastaan on tosi kivaa vaihtelua kulkea sisään ja ulos työhuoneen ovesta. Tavallisesti tuulikaappi toimii jätepisteenä, jonne kasaan työhuoneelta kertyvät ryönät. Katolta putoava lumi kasaantuu joka talvi alppien kokoiseksi vuoreksi portaiden eteen estäen lopulta liikkumisen kokonaan.


Olen iloinen lumesta. Pihalla on nyt mukavaa käydä ottamassa hetki valohoitoa kesken päivän. Jaksan huomattavasti paremmin tehdä töitäkin, kun pidän pihailutauon kesken päivän. Olisi hienoa, jos kaikilla olisi samanlainen mahdollisuus.


Mutta nyt, takaisin rättien pariin. Minulla on pari päivää aikaa tehdä muutama sata riepua, sillä lauantaiksi ja sunnuntaiksi pystytän Riepukioskini Lappeenrannan Linnoitukseen ja ensi viikon keskiviikkona ja torstaina menen myös Lappeenrantaan myymään, sillä Luova Etelä-Karjala järjestää pienen joulutorin kauppakeskus Family Centerissä.

18 kommenttia:

Stella kirjoitti...

Musta tuntuu ihan samalta. Tai oikeastaan on ollut vaikeaa huomata talven tulo. Pitkään oli 15 astetta, sitten pari pakkaspäivää väliin ja taas kuuma. Tiedä siinä sitten milloin pitää lumikola kaivaa esille. No nyt alan olla valmis, toivottavasti saadaan perjantaina lunta niin kuin on luvattu.

Susanna kirjoitti...

Toivottavasti saatte! Ainakin minun mielialaani se piristi kovasti. Pitkä pimeä ja märkä kausi oli myrkkyä sielulle.

Unknown kirjoitti...

Hih! Juuri eilen katseltiin keittiön ikkunasta ja todettiin mieheni kanssa, että puutarhahommelit tais jäädä sitte ensi kevääseen :)

Apris kirjoitti...

Voi että teillä on ihanasti lunta, olen kateellinen. Täällä se pieni valkoinen kerros on sulanut petollisen liukkaaksi jääkerrokseksi. Lunta odotellen.

Unknown kirjoitti...

Ihan kun omasta suusta! Tosin mittariin tulee vasta 39 (ellei se mene vahingossa ohi sekin ja havahdun vasta 40vuoteen. Tosin siinä tapauksessa multa jää paritkin syystyöt väliin...) =)
Ihanaa, että on ihmisiä, jotka on ihan oikeita ihmisiä huolineen, murheineen, inhimillisine virheineen ja iloineen! Kiitos blogista, josta pidän juuri tämän takia! Monissa blogeissa elämä näyttää olevan pelkkää kiiltokuvaa (vaikka todellisuudessa niin ei varmasti valokuvan ulkopuolella ole...)
Ihanaa joulun odotusta toivoo eräs jolla odottaa klapisirkkeli ja rankakasa lumen keskellä!

Mini Piha kirjoitti...

Jokavuotinen lumentulo on melkein parasta tässä puutarhulina olemisessa! Kun ei puutarhassa kertakaikkiaan pysty tekemään mitään! Ja ensi kevääseen on aikaa..........

Susanna kirjoitti...

Siellähän ne odottelevat peiton alla. :)

Susanna kirjoitti...

Pidän peukkuja, että tekin saisitte oman annoksenne.

Susanna kirjoitti...

Kuules kohtalotoveri, se 39 menee ohi, etkä huomaakaan. :D

Kiitos kivoista sanoistasi. Minustakin monet blogistit perheineen ja koteineen ja puutarhoineen ja ulkomaanmatkoineen vaikuttavat turhan täydellisiltä, mutta enpä minä niitä pitkään jaksa seuraillakaan.

Susanna kirjoitti...

:D

Minusta taas on kivaa, kun on taas jotain tekemistä pihalla. Saa työnnellä lunta ympäriinsä. Se syksykausi on kamala, kun on saanut haravoinnit haravoitua, niin mitäs sitten tekisi... ai niin, niitä sirkkelöintejä!

Anonyymi kirjoitti...

Lohduts, ei kukkapenkkejä kannata "siivota"talveksi. Säilyvät paremmin talven yli lehtien ja rosken + lumen alla.

Anonyymi kirjoitti...

Kyl on meilläkii pihahommat tekemättä. Totesin et pihakalusto ja polkupyörätkin on viel takapihalla. Mut olkoon! En jaksa siitä stressata. Saanko mie tulla ostoksille Linnotukseen vai onko miul vielä ostokielto päällä? Oon nimittäin ja Linnotuksessa myymässä eläinhattuja ja muitakin tuotteitani.
t. eläinhattu Anne

Susanna kirjoitti...

No hyvä!

Susanna kirjoitti...

Meillä oli sukset kuistilla koko kesän odottamassa, että joku veisi ne säilytykseen. Kukaan ei vienyt ja nyt ne ovatkin heti valmiina käyttöön. :P

Saat tulla ostoksille, mutta en takaa, että minulla on siellä yhtään mitään myytävää. Olisinkohan saanut 30 rättiä tänään aikaiseksi...

MAINOS! Ostakaa kaikki Annen eläinhattuja! Minullakin on. Se on ihana ja meinaan sen ansiosta selvitä ne kaksi päivää pihalla ihan helposti.

Hanna Emilia kirjoitti...

Heh, niin tuttua! Miekin kannoin juuri pöydän terassilta kylppäriin sulamaan... Ja mahtavaa että olet tulossa Linnoitukseen!

Susanna kirjoitti...

Tulen vajaalla lastilla. :)

Onneksi pöytäsi mahtui kylppäriin!

Saila kirjoitti...

Oo kun on hienot kivirappuset tuossa sivuovessa!
Jaa teillä on nyt sitten oikea pakettitalo ;-)
Kyllähän talvella ehtii sirkkelöidä ym, mutta päivät vain ovat niin perhanan lyhyitä. Älkää nyt itteänne työnteolla tappako!

Susanna kirjoitti...

Se on komea sisäänkäynti, ja sehän onkin se oikea aseman ovi. Tuosta ovat matkalaiset kulkeneet odotussalin uunin ääreen lämmittelemään (ja tupakoimaan).

Juu, minuakin vähän huvitti, että siinä nyt on ihan oikea pakettitalo, mutta oikeastaanhan vain pakettikuisti. :D

Talvella sirkkelöinti onkin ihan mukavaa, kun ei tule hikikään, mutta olisi tietysti ollut kätevää tajuta peitellä ne rangat jollain, jottei tarvitse sitten jäätyneitä lumen seasta alkaa kaivella.