Maustehylly = maatuskahylly

Mikä on pahan blogiaddiktion merkki? Se, että kun saa valmiiksi jotakin, se pitää rynnätä ensimmäiseksi esittelemään blogissa. Keittiössä on nyt hävityksen kauhistus, sillä olen juuri saanut maustehyllyn nikkaroitua ja täytettyä. Siivotahan ehtii myöhemminkin ja valokuvat on helppo rajata niin, että niissä näkyvät vain siistit paikat. Pääasia on, että blogi päivittyy heti.

Mausteiden säilyttäminen on ollut ongelma meidän keittiössämme aina. Purkit ja pussit ovat olleet yhtenä mylläkkänä vetolaatikossa. Nyt laatikon epätoivoinen penkominen on onneksi historiaa.

Sulo on kerännyt työpaikaltaan suuria lääkepulloja, joista päätin tehdä maustepurkit uuteen hyllyyn. Niinpä askartelin niihin etiketit.

Tässä kuvassa muuten näkyy askartelijan paras ystävä: Scotch ATG -teippari. Sain sen lahjaksi kaveriltani toissakesänä ja se on siitä lähtien ollut sellainen kapine, etten enää edes ymmärrä, miten selvisin elämästä ennen sitä. Siitä tulee kaksipuolista teippiä. Käytän sitä kaikkeen mahdolliseen. Kiinnitän tiskirättien tuotepannat, pitsit hyllyjen reunoihin, paketoin lahjapaketit, tuunaan huonekalut, askartelen kortit, päällystän kansiot. Olen teipannut sillä niin kangasta kuin lahjapaperiakin kaappien kylkiin ja se toimii ihanasti. (Tämä ei ole maksettu mainos eikä mitään blogiyhteistyötä.)

Kyseinen teippi on niin tymäkkää tavaraa, että liimatessa kannattaa katsoa tarkasti miten päin mikäkin menee. Meillä on nyt oreganopurkki, jonka kyljessä lukee ou... jotakin.

Entinen kamarin oviaukko, nykyinen maustehylly, palvelee hyvin myös maatuskahyllynä. Mausteet sijoitin alimmille hyllyille, jotta lyhyempikin ihminen ylettyisi niihin.

Tämäkään nikkarityöni taidonnäte ei kestä kovin läheistä tarkastelua - itse asiassa tämäkin kuva on jo liian läheltä otettu. Rouheasta vähänsinnepäin-ulkoasustaan huolimatta hylly istuu hienosti keittiöömme, eikä oviaukkokaan enää koko ajan huuda olevansa oviaukko.

Tämä toimeliaisuusviikonloppuni on ollut todella tarpeellinen ja voimauttava kokemus. Olen onnellinen siitä, etten juuri tälläkin hetkellä värjöttele joulumarkkinoilla. Mutta ihana viikonloppuni alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan ja minun on alettava taas miettiä työntekoa. Keskiviikkona ja torstaina menen riepuineni Lappeenrantaan Family Center -kauppakeskukseen. Siellä on muitakin luovien alojen ihmisiä myymässä töitään ja ilmeisesti jotakin performanssiakin on luvassa. Ja sitä reissua en meinaa perua viime tipassa!