Ajattelin, että voisin aina silloin tällöin esitellä lyhyesti muitakin asemarakennuksia. Tänään vuorossa on Rauhan asema, joka sijaitsee Lappeenrannan puolella.
Asema oli myynnissä, kun Ratahallintokeskus luovutti asemiaan Senaattikiinteistöille myytäväksi. Jostain syystä RHK kuitenkin päätti vetää Rauhan takaisin itselleen, eikä se siis koskaan saanut uutta, rakastavaa omistajaa.
Niinpä Rauha seisoo nyt omassa rauhassaan, tyhjillään ja toimettomana odottaen rapistumistaan.
Ulkoapäin se on lähes identtinen meidän Immolamme kanssa. Sekin on Thure Hellströmin suunnittelema. Näkyvin ero on katon harjan jyrkkyys. Meidän kattomme on aika paljon loivempi. Sisään pääsimme kurkistelemaan ikkunoiden läpi, ja havaitsimme, että huonejakoa on muutettu lastulevyseinin. Vanha lipunmyyntiluukku on sentään tallessa, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys 60-70-luvun asemanraiskausbuumin vuoksi.
Ulkorakennukset ovat aivan samat kuin meilläkin, mutta niissäkin tuo katon jyrkkyys mukailee talon harjaa. Rakennukset ovat tyhjillään, mutta varsin hyvässä kunnossa. Osittain paljon paremmassa kunnossa kuin meidän vastaavat rakennuksemme.
Muutaman kilometrin päässä Rauhan vanhasta asemasta sijaitsee Karjalan Portti -niminen yritys. Siellä on ilmeisesti majoitus- ja ravintolatoimintaakin, mutta lisäksi automuseo, huonekalumyyntiä, käsityömyyntiä ja kahvila.
Karjalan Portti koostuu useasta komeasta ja mahdottoman kruusatusta rakennuksesta. Niistä tulee mieleen tosiaan karjalainen rakennustapa, ja ne ovat hyvin poikkeukselliset meidän seutujemme yksinkertaiseen talokantaan nähden.
Ihan heti ei tulisi mieleen, että tämäkin talo on ollut rautatieasema. Ihan samanlainen Thure Hellströmin piirtelemä simppeli asema, kuin meidän Immolamme, tai äsken esittelemäni Rauha.
Kyseessä on kuulemma Imatran Tainionkosken asema (tai Asemäen asema, en oikein ole saanut selvyyttä oikeasta nimityksestä saati sitten alkuperäisestä sijainnista), joka on siirretty nykyiselle paikalleen ja kuorrutettu piparkakkutaloksi.
Jos sitä katsoo niin, että mielessään riisuu sen kaikesta koristelusta, parvekkeista, pylväistä, kaiteista ja pitseistä, niin kyllähän sieltä tutut linjat voi tunnistaa.
Onpa ihanat koristelut tuossa sievässä piparkakkutalossa! Yksityiskohdat tekevät niin paljon, ja muuttavat huimasti talon ulkonäköä. Se ei lienee yllätys, että rakastan kauniita ja suuritöisiä yksityiskohtia :)
VastaaPoistaKiinnostavaa lukea ja nähdä kuvia muistakin asemista, kiva kun ryhdyt niitä esittelemään. Siitäkin tykkäsin, että esittelit Rauhan ja Karjalan Portin yhdessä, hämmentävä tuo niiden välinen kontrasti.
VastaaPoistaOlen joskus ollut häissä tuolla Karjalan Portissa, vaan enpä tiennyt että se on joskus asemana ollut. Hienot ovat ikkunanpielet siellä!
VastaaPoistaPeppi ja Elise, minustakin talo on kaunis kaikessa erikoiduudessaan. Omaa asemaamme en hennoisi kuorruttaa tuohon tapaan, mutta kyllä minäkin tuota taloa kauniina pidän.
VastaaPoistaVarpasen asemalle terveiset, että ehkä nämä asemapostaukset kiinnostavat ainakin kohtalotovereita, asemanomiostajia siis, vaikkei ehkä muita lukijoita ihan samalla tavalla.
No ainakin entistä imatralaista kiinnostavat! :) En kyllä minäkään tiennyt, että Karjalan portti on ollut ennen asema.
VastaaPoistaVoi ei! Mä olen syntynyt tuolla Korvenkylässä vaikka Pirkanmaalla suurimman osan elämääni olenkin asunut. Mutta joka kesä käydään sukuloimassa. Mistähän sen tietää jos tuo Rauhan asema tuleekin joskus myyntiin?
VastaaPoistaLaurakaisa, minäkin sain tietää vasta äskettäin. Olisi kiva päästä jututtamaan omistajaa ja kuulla talon tarina.
VastaaPoistaSalla, sen tietää varmaan vain siitä, että sitten se on Senaattikiinteistöjen sivuilla myynnissä.
www.senaatti.fi
Sekä Tainionkosken että Asemäen asema ovat oikein, sillä rautatieliikennepaikan nimi oli alunperin Asemäki. Nimi Tainionkoski tuli käyttöön 1.5.1949. Sijainnista on kommenttia kuvan http://vaunut.org/kuva/57655 yhteydessä.
VastaaPoistaKiitos, Jukka!
VastaaPoista