sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Omituisten otusten kerhon osa 2 ja vähän kesäkeittiötäkin

Täällä päivät täyttyvät yhä vaan polttopuuhommien parissa. Sulo on sahannut moottorisahalla koivunrunkoja pätkiksi ja minä sirkkelöin oksia ja halkaisen pöllejä halkomakoneella. Työnteon lomassa olemme saaneet tutustua esiin putkahteleviin muhkeisiin mönkiäisiin.

Tämä punainen paksukainen on puuntuhoojan toukka ja minä löysin sen halkaistessani yhtä koivupölliä. Aika hyvä tuuri, että halkomakoneen terä osui juuri siihen, missä kaveri oli kaivamassa käytäviään, mutta ei silti halkaissut itse toukkaa.

Ukkoetanoita on tullut vastaan jo useampikin. Jokaisen pöllin alla sellainen saattaa piileskellä. Ja jokaisen kohtaaminen aiheuttaa pienen puistatuksen.

En suosittele ottamaan minusta mallia: älkää siis ottako ukkoetanaa käteenne. Se erittää sitkeää limaa, joka ei meinaa irrota käsistä ja joka vielä haisee ihan kalalta.

Mistähän se muuten johtuu, että kaikkein kauneimmat ja koreimmat toukat kasvavat rumiksi, harmaiksi kiitäjäperhosiksi? Kauniilla päiväperhosilla on huomattavasti vaatimattomammat toukat.

Polttopuiden ja ötököiden ihmettelyn lomassa olemme vähän ehtineet miettiä kesäkeittiötäkin. Sitä ei siis tänä kesänä tullut, eikä tulekaan. Meillä, tai ainakin minulla, oli talvella aika suureellisia suunnitelmia kesäkeittiöksi, mutta ne ovat nyt kutistuneet varsin huomattavasti. Olemme hylänneet kokonaan ajatuksen katosta. Ja seinistä. Ymmärsimme nimittäin omien kykyjemme rajat. Nyt ajatuksissamme on tehdä aitaus.

Koska Sulolta sujui lecaharkkojen muuraus niin kätevästi, hän pääsee muuraushommiin vielä tulevaisuudessakin. Suunnittelimme muuratun pöytätason, joka jatkuu sutjakkaasti grilliksi. Pöydän pintaan tulee laatoitus, jotta se kestää kuuman grillin ja roiskuvat tiskivedet. Yhdessä riukuaidan kanssa tämä taso sitten muodostaa kulmauksen, jonka sisään asetetaan puutarhakalusto.


Minä olin jo ehtinyt kerätä tulevaan kesäkeittiöunelmaani yltiöromanttisia ruusukuppeja, jotka olisivat ehdottomasti tarvinneet ympärilleen seinät ja seinille kapoiset avohyllyt. Jotta kuppihaaveesta ei tarvitsisi luopua kokonaan, suunnittelimme muuratun pöydän alle kaapin näille kupeille. Kaapin ovi tulee olemaan vanha kolmiruutuinen ikkuna, jonka lasin läpi ruusukupit tulevat kauniisti esiin.

Onhan tämä kaikki kovin vaatimatonta niihin aiempiin suunnitelmiin verrattuna, mutta tässä vaiheessa tuntuu siltä, että olemme ilman grilliä ja tiskauspaikkaa ikuisesti, jos emme laske rimaa. Ja ensi kesänä on kyllä pakko jo päästä grillaamaan.

10 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Minä tiedän vastauksen perhoskysymykseen. Jos niillä koreimmilla perhosilla olisi koreat, silmiinpistävät toukat, tulisivat ne heti syödyiksi, eikä me täten koskaan päästäisi nauttimaan upeimmista perhosista. Vai? Öh?

Susanna kirjoitti...

Mutta eikös se korea väritys ole justiinsa viesti myrkyllisyydestä?

Saila kirjoitti...

Minäkin ihmettelen kiitäjien hienoja toukkia ja mitäänsanomatonta aikuismuotoa, mutta kai siihen on joku tarkoitus. Tasapaino? Luonnon tasapainostahan puhutaan, hehe!
Tuo on varmasti viisautta tuo, ettei haali hurjan rasittavia ja suurellisia projekteja, tai siis ainahan niitä alkuvaiheessa miettii mutta sitten tajuaa monta asiaa. Ikinä ei tulisi valmista jos kaikki pitäisi rakentaa niin kuin ne heinoimmissa mielikuvissa on, eikä ehkä olisi hyväkän. Katoksellisessa ja seinällisessä kesäkeittiössä olisi taas yksi rakennus lisää huollettavana.
Usko tai älä, mutta minäkin (nykyään museomummeliksi itseäni tituleeraava, kun olen niin tarkka perinteisten yksityiskohtien säilymisestä) haaveilin ensin ullakolle asuinhuoneiden telemisestä. Sitä varten sinne pitäisi a) rakentaa kunnon raput, eli b) rakentaa kuistille toinen kerros, eli c) muotoilla katolle uusi laipe sille kohdalle ja tehdä uusi katto siis. Lisäksi d) ullakko olisi pitänyt eristää ja e), f), g)... ymmärsit varmaan jo. Nyt mietin, että huh huh mikä suuruudenhullu! Ihan kuin yhdelle naiselle ei riittäisi pelkkä alakerta, kun on vieläpä toinenkin asuintalo, tämä rintamamiestalo, tässä tontilla!
Mutta kun haaveilin yläkerran kuistin yllä olevasta parvekkeesta, josta aukeaa näkymä yli kylän niittyaukean...
No, kiipeän katolle sitten aamukahvikupposeni kanssa. Sitä paitsi sieltä on vielä upeammat näkymät.

Sesse kirjoitti...

Ihan hienolta kuulostaa tuo teidän suunnitelma!
Meillä on pelkkä grilli, itse tiileistä ladottu ilman muurausta, pihalla ja pöytä ja tuolit.
Tosin mies suunnittelee grillikotaa vanhaan rantasaunaan...mutta, mutta nyt tulee tuo home remontti, joka on tärkeämpi.

Katja kirjoitti...

Onpas suorastaan ruma toukka, enpä tahtoisi tuollaiseen törmätä.

Kesäkeittiö olisi ihana! Yksinkertainenkin riittäisi, vaan eipä ole meillä näkynyt :)

Susanna kirjoitti...

Saila, minäkin kerkesin jossain vaiheessa jo miettiä, että vinttiin pitäisi rakentaa huoneita, ihan vain siksi, että minusta kaksikerroksinen koti olisi hieno juttu... voihan älyttömyys.

Älä tipahda katolta unenpöpperössä! :-)

Sesse, meilläkin homeremppa nyt se tärkein. Jostain syystä vain minun pääni alkaa keksiä samantien uusia projekteja, kun on pari päivää vähän hiljaisempi tahti.

Katja, nuop rumilukset voivat kasvaa kymmensenttisiksi. Sitten se vasta hurja olisikin.

Eija/ Taivaanrannan maalari kirjoitti...

Kyselit sytomyssykampanjan perään. Varsinanien kampanja on päättynyt vuoden vaihteessa, mutta tarve myssyille on silti jatkuva, koska uusia potilaita tulee kuukausittain.

http://kokeilunhaluinenkoheltaja.vuodatus.net/blog/2800613/jalleen-sytomyssyasiaa/

Linkin takaa löydät osoitteen johon myssyjä voi halutessaan toimittaa.

Susanna kirjoitti...

Hieno juttu! Kiitos paljon tästä infosta!

Anonyymi kirjoitti...

Tehkää ihmeessä jonkin sortin katto kesäkeittiöllenne,näin sen elinkaari on huomattavasti pidempi!

Susanna kirjoitti...

Kattohan olisi pakko olla, mutta meidän taidoillamme se ei onnistu. Nyt yritetään miettiä jotakin, jolla päästäisiin alkuun. Mutta luulenpa, että tämäkin idea on liian vaativa... maankaivuutyöt ovat tässäkin melkoiset.