lauantai 25. kesäkuuta 2011

Onko olemassa kauniita työtuoleja?


No ei tietenkään, niin olen aina tiennyt. Siksi olenkin kituutellut tavallisilla talonpoikaistuoleilla tietokoneen ääressä. Paha tapani on vetää jalat tuolille ja kyyköttää kippurassa. Tuloksena siitä on kankeutta, hirvittävän kipeä selkä ja tuskalliset aamuheräämiset.

Siksi ratkaisin työtuoliongelman viime syksynä (klik) ostamalla jumppapallon. Arvelin sillä olevan monia etuja: se sopii sisustukseen, se on suht nätti, siinä on ergonomisen suoraselkäinen asento ja siinä voi vaikka samalla treenata vatsalihaksia. Näkemiin kyykötys! Hyvästi selkäkivut!

Vaan eipä mennyt kauankaan, ennenkuin olin jo oppinut kyyköttämään myös pallon päällä. Selkäni kävi vielä entistäkin kipeämmäksi ja aloin saada myös iskiaskipuja. Mikä pahinta, omaksuin myös lohnotusasennon, josta parin tunnin jälkeen ylös nouseminen ei ollutkaan järin helppoa.

Mutta en silti ole pystynyt edes harkitsemaan oikean työtuolin hankkimista. Ne nyt vaan ovat kaikki niin silmittömän rumia. Kuka yrittää väittää, että sisustuksessa käytännöllisyys menisi kauneuden edelle?

Mutta voi mikä pelastus koittikaan kierrätyskeskuksessa pari päivää sitten! Kohtasin työtuolimaailman kaunottaren.

Aivan ehjä, vanha, punainen työtuoli rautajalkoineen ja vinyylipäällystettyine istuimineen. Hintaa kuusi euroa!

Ja katsokaa: ei mitään karmeita kampia ja vipuja, kuten nykyajan työtuoleissa. Istuimen korkeutta säädellään yksinkertaisesti pyörittelemällä. Ja selkänoja nyt vain sattuu olemaan juuri minulle sopivassa kohdassa.

Tietokonetyöskentely on nyt miellyttävää. Uskon, että tämä on tosirakkautta!

22 kommenttia:

Irmeli Ikinuori kirjoitti...

Ihana tuoli, todella suloinen :)

morso kirjoitti...

Hieno ja uskomattoman siisti. Yksinkertaisuudessaan ilmeisesti myös kestävä. Meillä on näitä moderneja vempeleita huonkalukaupoista ym. ja hajoavat kaikki alta aikayksikön.

tarjah kirjoitti...

Moi, ollaan tuskailtu samojen ajatusten kanssa, noi työtuolit, noi työtuolit!

Viime lauantaina löysin maalaishuutokaupasta juurikin samannäköisen tuolin, kuin sinä, vain eri värillä. Omani näyttää kyllä huomompikuntoiselta, pinta ei ole noin ehjä, maalit kelvannevat. Mun täytyy tehdä uusi huppu, sinä voit istua näinensä.

Katsotaan, josko vielä kuvankin jossain vaiheessa siitä omastani saisin. Samat kuusi euroa maksoin omastani.

Iloitaan uusista tuoleistamme :)

Sesse kirjoitti...

Hieno työtuoli on. Mä olen kanssa käyttänyt vain tavallista tuolia sekä tieto- että ompelukoneella ja kaikessa muussakin.

Katja kirjoitti...

Hieno tuoli ja priimakunnossa!

tuittu kirjoitti...

meillä on ollut prikulleen samanlainen tuoli kun oon ollut pieni :) tai oli se itse asiassa vielä pari vuotta sitten tallessa, äidillä juurikin ompelutuolina. Siinä vain kävi niin että aikansa kun pyöri ja hyöri niin huomasi että onkin "tipahtanut" alemmaksi, kun siinä tosiaan tuota korkeutta säädetään pyörittämällä :D

Tiina kirjoitti...

Ihanan punainen!
Itselläni on ollut tuollainen ruskea alun alkaen koulupöydäntuolina jo alakouluikäisenä. Itseasiassa bongasin sen just tänään lapsuudenkotini aitan vintiltä. Toisen samanlaisen hankin vuosia sitten kirpparilta toisen pariksi ompelutuoliksi ja se taitaakin olla äidillä kodinhoitohuoneessa vaatepinojen alla tallessa -parempia aikoja odotellen.
Kestäviä tuoleja. :)

Unknown kirjoitti...

Hih...eikö tuon päällä muka pysty kyyköttämään? :P Mutta nätti on! Mun toistaiseksi kelpuuttamani työtuoli on Askon nahkainen työtuoli. On siinäkin kyllä vipu, mutta on se silti kauniimpi kuin moni muu rumilus.

Unknown kirjoitti...

Niin ja tuo graafinen selvityksesi on loistava!

Susanna kirjoitti...

Morso, minustakin on ihmeellistä, miten hyvässä kunnossa tuoli on. Ja sekin on ihmeellistä, miten huonoja ne nykytuolit ovat,

TarjaH, istuin hiostaa peppua yhtä paljon kuin jumppapallo, joten kankaalla päällystäminen voisi olla ihan aiheellista. Mutta eihän tätä tosiaan voi, on liian hieno siihen! Onnittelen sinua hyvästä tuolilöydöstäsi!

Tuittu, tässä pitääkin nyt muistaa pyörähtää aina takaisin samaan suuntaan, ettei päädy sinne lattiatasoon.

Ti, hyvä, että tuolisi ovat tallessa. Kelpo kavereita!

Leena, pystyy varmaan kyyköttämään, mutta ainakaan vielä en ole tuntenut tarvetta vetää jalkoja ylös. Tässä on mukava istua ihan normiasennossakin.

Ajattelin piirtöä kyykötyskuvan, koska yleisesti ottaen ihmiset eivät varmaan olisi tajunneet. Meillä on kyyköttäjien suku, äitini kyyköttää ja kaikki sisareni myös.

Marja kirjoitti...

Mulla on noita keltaisena, kolme. (Lukumäärä on ihan liioiteltu, ihan kuin mukamas tekisin niin paljon töitä...;D)

Ovat oikeasti hyviä työtuoleja, käytän ompelupöydän ääressä yhtä niistä.

Susanna kirjoitti...

Ilona, eihän näitä VOI olla liikaa! Olet etuoikeutettu.
:-D

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

Hieno tuoli!
Kuulun myös itse kyyköttäjiin ja useiin myös istun ruokapöydän ääressä kyyköttäen. Koneella ollessani kyykötän jostain syystä sivuttain, joten alaselkä jumiutuu hetkessä. Täytyy yrittää bongata jostain yhtä hieno tuoli, jos loppuisi se ainainen kyyköttäminen. :)

Unknown kirjoitti...

Minäkin olen kyyköttäjä, samoin sisareni. Virallisessa seurassa joutuu oikein muistuttamaan itseään, ettei nosta polvia ylös ruokapöydän ääressä!

Edelliseen postaukseen ei jostain syystä mene kommentit läpi: kiitos postauksesta silti! Vielä jäi mietityttämään, että ovatko uteliaat siis ostaneet jotain vai käyneet vaan tutustumassa paikkaasi?

Saara kirjoitti...

Hieno kirppislöytö! Voi että, pitäisi itsekin kiinnittää näihin asentoihin huomiota. Nytkin röhnötän mahallaan sängyllä, kirjoittelu ei varmasti tee hyvää hartiaseudulle.. :/

Susanna kirjoitti...

Jaana ja Leena, ollaan siis samaa heimoa! Minäkin istuin tietokoneella sivuttain kyyköttäen, mikä aiheuttaa hiiren käytössä oikeaan lapaan kipuja. Samoin ruokapöydässä kyykötän. Lapsuusperheessäni olikin hyvin tavallinen näky, että isää lukuunottamatta kaikki kyyköttivät ruokansa ääressä. On kamlaa, miten vanheneminen on tehnyt kyykötyksestä vaarallista. :-(

Miksiköhän sinne ei kommentit kelvanneet... Joku utelias on ostanutkin tiskirätin, mutta minusta he ovat tulleet lähinnä katsomaan, miltä asema näyttää.

Saara, minä kaipaan aina välillä läppäriä, jotta saisin käydä mahalleni sängylle koneen kanssa. Se olisi hyvä vastaliike kyykötykseen. :-D

Rouva Kukko kirjoitti...

Tunnustaudun myös kyyköttäjäksi, vaikka uus heimosana mulle onkin, oon aina istunu mieluiten niin, että toinen polvi on ylhäällä eli ehkä olen puolikyyköttäjä?

Ja meillä oli myös lapsena tuollaiset työtuolit ja ainakin kaks on niistä vielä hengissä vanhempieni kotona, tosin huomattavasti huonommassa kunnossa. Onnea hienosta löydöstä.

Susanna kirjoitti...

Tervetuloa heimoon. ;-)

Sokrutin kirjoitti...

Mun vanhemmat just vei tuollaisen tuolin, peilipöydän ymym 70l tavaraa ilmaseksi jonnekkin kirppariin tai kierrätykseen,ettet vaan ole napannut :D
Tuollainen tuoli just. Ainoa vika siinä on että lapset sotkee itsensä kun toi ruuvattava istuinkorkeuden säätö on öljyinen.

Susanna kirjoitti...

Jos on sinun vanhempiesi tuoli, niin olen ikikiitollinen siitä, että päättivät luopua siitä!
:-)

Öljyinen jalka on tosiaan vähän kiusallinen aikuisellekin, jos sen unohtaa.

ts kirjoitti...

Googlettelin vanhaa työtuolia ja kuvahausta huomasin ton punasen tuolin kuvan. Vaikka onkin vanha viesti, niin päätin kommentoida kun on täsmälleen samanlainen tuoli kun mun ensimmäinen työtuolini ikinä. Äiti osti mulle just tollasen joskus 70-luvun lopussa. Oli ihan saman värinenkin. Mulla vaan päällys hajosi joskus 5-10 vuoden käytön jälkeen ja se päällystettiin uudestaan sellasella ruskeella samettikankaalla. Tuoli on edelleen käytössä ja ei, en myisi sitä 6 eurolla :o).

Susanna kirjoitti...

Onneksi tulee kommenteista ilmoitus sähköpostiin, niin ei jäänyt tämä huomaamatta. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin tuoliparka on vintillä odottamassa, että joku osaisi hitsata sen. Siitä nimittäin katksei yksi jalka.