Sivut

tiistai 30. marraskuuta 2010

Torimuijan kotiinpaluu


Terveiset Naantalista. Olen yhä vain vakuuttuneempi siitä, ettei minun paikkani ole myyjäisissä.
Laittelen uudet bamburätit verkkopuotiin tämän päivän aikana. Hyvin ehtivät vielä pukinkonttiin nämä Kummastuneet kissat ja Herttaiset omenat!

4 kommenttia:

  1. No voi. Toivottavasti joihinkin myyjäisiin väillä kumminkin jaksat mennä, on kiva asiakkaana tavata töiden tekijä (vaikka olen ollut huomaavinani sitäkin, että ihmiset ovat kovin ujoja ja tuskin tervehtivät tori/myyjäismyyjiä. Ehkä joidenkin on helpompi asioida ilman ihmiskontaktia, vaikka surku se on.)

    VastaaPoista
  2. Harmi. Ei varmasti ole ihan helpoin paikka olla myyjäisissä - toki en osaa sanoa, mitä ihmiset oikein etsivät joulumyyjäisistä?? Minulla on tytön koulun joulumyyjäiset ja ajattelin tehdä jotain kivaa myytäväksi, pussukkaa tms. Sitten yhtäkkiä havahduin siihen, että just joo, mulla on niin oma makuni, että kukaan ei osta minunlaisia juttujani. Tsemppasin sitten itseäni sillä, että parempi tehdä omanlaisia, kuin jotain "muka toiselle sopivaa". Lohdutan itseäni, että voin käyttää niitä itse tai antaa jossakin kohtaa sitten vaikka jollekin lahjaksi :) Tämä ajattelutapa ei tietysti sovi yrittäjälle... Minusta nuo sun omenarätit ovat erityisesti tosi kivoja!

    VastaaPoista
  3. Voi ei, tuli tuosta kuvasta niiin mieleen omat muistot torimyyjävuosilta. Olin siis tosiaan vain myyjä, en kauppias. Mutta jos jo elo-syyskuussa on kylmä seistä torikojussa niin saati sitten keskellä talvea. Brr!

    VastaaPoista
  4. Myyjäisissä olisi ihan kivaa, jos olisikin niitä asiakkaita, joita tavata... tuo kuva Naantalista on nimittäin otettu iltapäivällä, jolloin olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla vilkkain myyntiaika. Ja voi niitä poloisia tiernapoikia, jotka tulivat esiintymään pelkille torimyyjille!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi! Jos pystyt, kirjaudu tai anna nimimerkkisi. Anonyymiys on ok, kunhan käyttäydyt nätisti.