maanantai 29. kesäkuuta 2015

Hyvin, kiitos!


Kerrankin saan sanoa myyntitapahtuman jälkeen, että HYVIN MENI! Tai no, olisi mennyt, jos olisin ollut menojenminimointimeiningillä liikkeellä, eli ajanut la-aamuna Helsinkiin ja heti illalla kotiin ja ottanut kotoa halpaa evästä mukaan. Silloin olisin jäänyt oikein hienosti plussalle.

Mutta minä en ollut lainkaan sellaisella asenteella liikkeelleä. Pride-keikka Helsinkiin oli meille enemmänkin pieni lomareissu kuin työreissu. Nautimme hotelliyöpymisistä, ravintolaruokailusta, Pride-ohjelmasta ja kesäisestä ilmasta ja tapasimme monia tuttuja.


Lähdimme perjantaina jo aamusella liikkeelle ja onnistuimme pakkautumaan pieneen autoomme ihan hyvin, vaikka meillä oli mukana myyntikamat ja kaksi varhaisteiniä, jotka viettivät meillä viime viikon. Meiltä tuhrautuu aina ihmeen kauan aikaa tähän välimatkaan, joten emme ehtineetkään osallistua kaikkeen Pride-ohjelmaan, johon ehkä olisimme halunneet. Kerkesimme kuitenkin mukaan kiinnostavaan tilaisuuteen, jossa kaksi venäläistä nuorta miestä oli tullut kertomaan kuulumisia siitä, millaista Venäjällä on olla lgbtiqxyz...jne -ihminen. Oli oikeasti aika hyvä kuulla, että vaikka meillä uutisoidaan hyvinkin kamalia asioita sieltä suunnalta, ei venäläisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elo niin kauheaa oikeasti ole. Tavallinen kansa suhtautuu heihin ihmisinä muiden joukossa. Ainakin vielä. Putinin homojen vastainen propaganda kuitenkin on realismia, joka tuntuu suomalaisen silmissä aivan käsittämättömältä.


Tämän vakavan aiheen jälkeen siirryimme Kallion kirkkoon sateenkaarimessuun, joka ei poikennut normaaleista palvontamenoista muuten, kuin että kirkkokansa oli muutakin kuin vanhuksia, tunnelma oli rento ja yhden laulun esitti drag queen Pola Ivanka. Viimeksimainittu oli se syy, miksi minä niin innokkaasti kirkkoon olin menossa.

Lauantaina sitten oli kulkueen ja puistojuhlan päivä. Kun kokosimme telttaamme Kaivopuistoon, alkoi sataa! Mikä pahan ilman lintu minä ihan oikeasti oikein olen? Ei luvattu sadetta koko päiväksi, eikä pridekulkue koskaan saa vettä niskaansa, mutta enkös vaan minä onnistunut tuomaan sateen sinnekin! Meinasi jo harmittaa. No, en sittenkään onnistunut pilaamaan koko päivää! Sade nimittäin oli ohimenevä vitsaus ja aurinko voitti.


Kun olimme saaneet kojun kasaan, lähdin minä kipittämään kulkuetta vastaan. Minulle olisi jostain syystä joka vuosi tosi tärkeää olla mukana marssimassa, ja se, että kerkesin nyt kävellä Kenin kanssa kulkueen mukana edes joitain kymmeniä metrejä, oli hieno asia. Sitten juoksin oikotietä takaisin puistoon, jotta olin valmiina myyntipöytäni takana, kun ne 25 000 ihmistä alkoivat soljua nurmikoille. Kuulemma kun kulkueen ensimmäiset saavuttivat Kaivopuiston, olivat peränpitäjät vasta pääsemässä liikkeelle senaatintorilla. Aika huikeaa.

Koko päivänä minusta ei tuntunut lainkaan siltä, että olisin ollut töissä. Iloisia ihmisiä virtasi pöytiemme luona aivan koko ajan, kohtaamiset olivat pelkästään positiivisia tai yltiöpositiivisia ja Tomppa-tuotteista tykättiin kovasti. Ja niitä myös ostettiin kiitettävästi.


Hyvän myyntipäivän tunnistaa siitä, ettei kerkiä tulla lainkaan nälkä päivän aikana. Mutta kyllä se nälkä siellä kuitenkin olemassa on, vaikkei sitä huomaisikaan. Illan tullen kampeuduimme hotellille ja jouduin tilaamaan ravintolassa kaksi pääruokaa peräkkäin, sillä yhdestä ei nälkä lähtenyt.

Sunnuntaina poikkesimme Espoossa WeeGeessä katsomassa Futuro-taloa, koska minä halusin nähdä sen toisen kerran ja Sulo ei ollut vielä päässyt näkemään sitä ensimmäistäkään kertaa. Etenimme verkkaisesti Kotkan kautta kohti Imatraa laulaa loilottaen autossa. Koko matka oli täynnä hyvää oloa, alusta loppuun.



Tänään on ollut ensimmäinen päivä viime syksyn jälkeen, etten ole tuntenut tarvetta nukkua päiväunia. Mieletön virtapiikki. Eikä edes itketä!

Tuleekohan se itku sitten viikonloppuna? Minulla on tässä nyt kaksi päivää aikaa laittaa kaikki kuntoon seuraavaa työreissua varten, joka tuskin on yhtä hulvaton ja voimaannuttava kokemus kuin tämä oli. Mikkelin Kenkäverossa on nimittäin Käsityömarkkinat torstaina ja perjantaina. Sinne lähden Riepukioskin perusvalikoimalla, mutta otan mukaan myös Tomppa-rievut.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kauppa auki online ja IRL


Homomaatuska Tompan verkkokauppa on avattu. Ja myyntipiste löytyy klo 14-18 Helsingin Kaivopuistosta. Tervetuloa!




tiistai 23. kesäkuuta 2015

Jännän äärellä


Lauantai lähestyy. Pride-viikon huipennus eli marssi lähtee liikkeelle Senaatintorilta klo 13 ja saapuu kahden maissa Kaivopuistoon, jonne me käsityötyypit toivottavasti olemme silloin saaneet telttamme pystyyn.

Myyntipaikkamaksuhan oli aika huima, mutta enemmän siinä summassa onkin kyse sponsoroinnista kuin myyntipaikasta. Pride järjestetään talkoovoimin, ja kun mietitään, miten valtava tapahtuma siitä on muodostunut kaikkine kymmenine erilaisine ohjelmineen, niin ei voi kuin ihailla vapaaehtoisten työpanosta. Vaikka tuo myyntipaikkamaksu onkin minulle todella kova, niin hyvään tarkoitukseenhan se raha menee.



Minun kanssani teltassa on kolme muuta yrittäjää. Ensinnäkin on House of Simone, joka tekee ihan huiman kauniita koruja nahasta pakottamalla. Sitten on Taitoisa, joka tuo mukanaan hauskoja, vanhoista vinyylilevyistä tehtyjä Spoiled Records -laukkuja ja kolmantena on Royal B*tch Craft Shop lystikkäine pinneineen ja muine söpöine pikkuesineineen.

Myyntiaikaa meillä on vain vaivaiset neljä tuntia ja koko sen ajan on esiintyjiä puiston lavalla Anna Puusta Jesse Kaikurantaan. Puistojuhlahan ei ole varsinaisesti mikään myyntitapahtuma, eivätkä ihmiset sinne ole erityisesti ostoksia tulossa tekemään. Tuskin heillä on edes paljon käteistä matkassaan ja minun korttivehkeeni ei takuulla toimi, sillä 20 000 ihmisen joukossa kännykän nettiyhteys katoaa. Saan olla supertyytyväinen, jos saan edes puolet kuluista katettua tältä reissulta, mutta pääasia minulle nyt onkin markkinointi. Tompalle pitää saada näkyvyyttä. Sitäpaitsi on ihanaa olla mukana.



Minä menen Helsinkiin jo perjantaina, koska ohjelmatarjonnassa on paljonkin sellaista, joka minua kiinnostaa. Oikeasti haluaisin olla siellä koko viikon kaiken kivan ohjelman vuoksi, mutta en toki voi. Erityisen kivaa minulle on se, että torstai-iltana on ravintola dtm:ssä Mr. Gay Finland -kisat, jossa voittajakolmikko saa palkinnoksi muun muassa Homomaatuska Tomppa -paidat. Kutkuttavaa!


sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Muistutus inttileiristä



Taisin viime syksynä luvata, että muistutan täällä ajoissa sitten, kun seuraavalle "Intti tutuksi naisille" -leirille saa ilmoittautua. Nyt saa.

Aika paljon minä sitä pohdin, että lähtisinkö tänäkin kesänä mukaan. Suurin houkutus on kiväärillä ampuminen, sillä se oli niin mahtava kokemus, että haluaisin ilman muuta kokea sen toisen kerran. Tällä kertaa osaisin myös varustautua paremmin (välipaloja ja vauvan peppupyyhkeitä mukaan, paremmat jalkineet, parempi henkinen tasapaino). Mutta toisaalta tiedän myös nyt, että jos sataisi koko viikonlopun, en jaksaisi yhtään olla siellä. Nynnyys voittaa, en lähde. Sitäpaitsi Helsingin Käsityökortteli on samaan aikaan, joten en edes voisi lähteä.

Silti suosittelen, että jos teistä yhtään tuntuu siltä, että tämä voisi olla kokemisen arvoinen reissu joko hyvässä tai pahassa, niin ilmoittautukaa mukaan. Minun viime kesän kuulumisiani voitte kerrata täältä blogista. Ja ei siellä takuulla sada, koska jos minä olen Helsingissä Riepukiskan kanssa, niin sade on varmasti minun mukanani.


lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannusvauva


No ei ihmisvauvaa, mitä te oikein kuvittelette! Ja minähän sanoin, ettei meille enää tule yhtään lemmikkiäkään Kertun jälkeen.

Nyt meille kuitenkin tuli Hermanni.

Se onkin persoonallinen kasvi! Hermanni lähti matkaan eilen Viipurista, jossa olimme juhannusretkellä. Se on lihansyöjä, kärpäsloukku on hänen lajinsa. Vasta kun pääsimme Suomen puolelle, aloin tutkia, miten kärpäsloukkuja hoidetaan. "Vaativa kasvatettava... ei suositella ensimmäiseksi kasviksi... vaatii hyvän viherpeukalon... haastava..."


Voi tsiisus! Enhän minä saa pidettyä hengissä edes orvokkia! Näin painajaisia Hermannista viime yönä. Se teki koko ajan kuolemaa. Kaikki ihmiset nyppivät sitä ja härnäsivät. Se nuutui, muuttui harmaaksi vanhukseksi ja kuoli pois. Heräsin aivan surkeana, ja minua ihan pelotti mennä katsomaan, miten Hermannin eka yö oli sujunut.

Hyvin oli sujunut. Enkä minä nyt ihan oikeasti ymmärrä, mikä sen hoidossa voi olla niin vaikeaa? Vähintään yön yli seissyttä hanavettä koko ajan lautasella, jotta kasvualusta pysyy kosteana. Ei multaa, vaan turvetta. Yksi kärpänen kuukaudessa. Siinä se.

Talveksi talvehtimaan 0-8 asteiseen tilaan. Siinä on ehkä se haaste? Mikä on oikea päivä viedä Hermanni talviunille? Mikä on oikea päivä herättää se? Entä pitäisikö minun siirtää se isompaan ruukkuun? Nyt vai talvella? On näköjään olemassa lihansyöjäkasvifoorumi. Ehkä kysyn syksyllä sieltä neuvoja, jos Hermukka on yhä hengissä silloin. Toisaalta blogin lukijoista löytyy aina asiantuntijoita. Onko teistä kukaan lihansyöjäkasviekspertti?


Annoimme sille kaksi hyttystä. Ihan uskomatonta, miten se toimii! Olin satavarma, ettei viipurilaisesta marketista ostettu lihansyöjäkasvi voi toimia, mutta niin vaan Hermanni louskautti salannopeasti kitansa kiinni ja sinne jäivät itikat.

Minä luulen, että tällainen lemmikki on minulle se paras. Ei ehkä tule niin iso itku sitten, kun se kuolee. Tai tuleehan siitä. Olen nyt jo siihen aivan kiintynyt! Sillä tuntuu heti olevan melkein nisäkkään luonne, kun sitä voi ruokkia. Aivan samalla lailla Kerttukin oikein hyökkäsi hyttysten kimppuun, kun niitä sille tarjoilimme!



Meillä oli mukava turismuspäivä Viipurissa. Kävimme Monreposissa ja Viipurin linnassa. Söimme tajuttomasti herkkuja.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Niin siistiä!


Meille tulee huomenna toimittaja-kuvaaja-yhdistelmä tekemään jotakin juttua johonkin lehteen. Suloa tympii ja minuakin jo vähän harmitti, että pitikö taas mennä sanomaan kyllä ja ottamaan ylimääräistä stressiä. Mutta nyt, kun tämän ansiosta siivosimme koko kodin, niin eipä kyllä harmita enää yhtään! Siisti koti vaan saa ihmisen niin hyvälle tuulelle. Miksi kummassa emme osaa pitää sitä sellaisena? Ja miksi emme siivoaisi yhtä tehokkaasti joskus muulloinkin?



Suloa harmittaa esitellä repsottavia tapetteja, kehnoa remontointijälkeä, puuttuvia listoja ja ylipäänsä kaikkea rempsallaan olevaa. Minua ei haittaa. Tämä on meidän kotimme, sellaisena kuin se meille kelpaa. Eivät ne jutuntekijät tule tänne arvostelemaan meitä, vaan haluavat vain täytettä lehteensä. Ymmärtääkseni painetuilla lehdillä on aika haastavat ajat nykyisin.



Vaikka en ole itsekään kamalan innoissani ajatuksesta lehden sivuille pääsemisestä, niin jotenkin tuntuu velvollisuudelta suostua, kun olen itse aina suuna päänä kiukkuamassa valkoisen ylivallasta kaikissa sisustuslehdissä. Jos joku kerrankin kiinnostuu värikkäästä kodistamme, niin pitäähän se osata ottaa kohteliaisuutena.



Siisti koti sai minutkin innostumaan kuvaamaan pitkästä aikaa. Ei tule olemaan helppo tehtävä huomisella valokuvaajalla löytää täältä lehtikuvan arvoisia kohtia. Toivottavasti ammattilaisen silmä näkee täällä kauneutta, jota omat silmämme eivät osaa katsoa.


PS. Sulo osallistui Fiskarsin kirveskilpailuun. Jos haluatte avittaa häntä eteenpäin, niin käykää antamassa äänenne hänelle tästä. Sivusto on vähän hankala. Ensin pitää hakea m.jappinen, sitten antaa sähköpostiosoite ja sitten vasta voi klikata äänestä-painiketta. Ja seuraavan kerran saa äänestää vasta vuorokauden kuluttua. Ainakin ovat varmistaneet, ettei joku tykitä itselleen miljoonaa ääntä. :)


Lopuksi vielä  rättimainos.



tiistai 9. kesäkuuta 2015

Jaarittelen mitä jaarittelen


Viime vuosina kesät ovat kadonneet minulta. Ne alkavat ilman, että tajuan niiden alkavan ja ne loppuvat juuri silloin, kun vasta olen kerinnyt huomata, että kesä alkoi. Tänä keväänä päätin, ettei kesä karkaa. Päätin joka ikinen päivä ihan varta vasten pysähtyä katsomaan ja aistimaan, tuntemaan ja kuuntelemaan, miltä kesä vaikuttaa. Niinpä olen huomannut, että omenapuussamme on ekan kerran ihan hirveästi kukkia. Olen huomannut, että hetkittäin voi jo kävellä paljain jaloin. Olen huomannut, että tiedossa on runsas mustikka- ja puolukkasato. Olen huomannut, että voikukat ovat ohi ja kielot tuoksuvat. Olen huomannut neonvihreyden vaihtuvan perusvihreydeksi. Olen huomannut, ettei koivu kukkinut juuri lainkaan. Olen huomannut, ettei enää voi hiihtää...


Silti kesä kiitää, vaikka kuinka keskityn sen havainnointiin. Joudun tekemään nyt aika reippaita aamustailtaantyöpäiviä Tomppa-tuotteiden kanssa, mikä tietysti edesauttaa kesän kiitolaukkaamista. Olen myös jotenkin vahingossa onnistunut täyttämään kesäni kaikenlaisilla myyntitapahtumilla, mikä tarkoittaa sitä, että lomailu ei taida olla teemana tänäkään kesänä. Sydämeni pohjasta toivon, että se kannattaa ja pääsemme syksyllä tai talvella sitten jonnekin matkalle.


Remontista me aiomme pitää kuitenkin lomaa. Emme koskekaan ikkunanpokiin, ellei jostain syystä satu tulemaan silmitöntä maalaushimoa. Pikkuhiljaa olen alkanut opetella ajattelemaan tätä taloa sellaisena, ettei valmista tulekaan ikinä ja vaikka ei tule, niin se ei tosiaankaan haittaa mitään. Kun muutimme tänne viisi vuotta sitten, minulle oli tosi tärkeää saada kaikki valmiiksi "ennenkuin kuolemme" ettei sitten harmita jälkeenpäin. Jälkeenpäin?

Aluksi minulle oli myös tärkeää sisustaa koti niin, että tänne syntyy kauniita, valokuvauksellisia kokonaisuuksia. Niin, että näyttää hyvältä blogissa ja näyttäisi hyvältä myös sisustuslehdissä. Olen karistanut sen tavoitteen aivoni sopukoista aivan huomaamattani. Tajuan sen nyt, kun menin hölmöyksissäni lupaamaan, että meidän kodista saa tulla tekemään juttua johonkin lehteen. Meillähän ei enää ole valokuvauksellista! Sisustus on nyt käytännön sanelemaa. Huonekalut sijaitsevat paikoissa, joissa ne ovat järkeviä, eivätkä enää paikoissa, joissa ne näyttävät hyviltä. Ennen niin ihanan asetelmallinen toimistonikin on nyt täysin mahdoton valokuvata, kun keskellä kaikkea levittyy Playmobil-maailma.

 ...

PS: Iso kiitos kaikille, jotka kävitte Oulun Käsityökorttelissa viikonloppuna. Ihan harmittaa, että minä päätin jäädä sieltä pois. Niin mahtavan hyviä tunnelmia ovat muut yrittäjät raportoineet! Korttelia oli selvästi odotettu, kauppa kävi ja ihmisiä piisasi. Huippua!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kun tekee kaiken, niinkuin kuuluu...

... niin ei kerkiä muuta tehdäkään. Ja minä puhun nyt Homomaatuska Tompan lanseerauksesta. Kaikki päivät täyttyvät tomppailusta. Olen tehnyt Tompalle kokoomasivun Susannan Työhuoneen sivustolle, olen rakentanut verkkokaupan ja varannut homomaatuskatomppa.fi-osoitteen. Olen pitänyt Tompan fb-sivua aktiivisena ja tehnyt Instagramiin tilin, sillä eihän minulla ollutkaan siellä vasta ennestään kuin neljä tiliä, niin samalla kai sitä viidennettäkin päivittelee...

Olen tehnyt tuotelappuja ja tilannut materiaalia. Olen laittanut Facebookiin arvonnan, joka toi huimat kolmesataa uutta tykkääjää Tompan sivulle ja antoi minulle kullanarvoista tietoa siitä, mikä tuote voisi olla fiksu sijoitus. Olen saanut Sojan miehensä kanssa suostumaan valokuvamalleiksi ja raahannut heidät Svetogorskiin kuvattavaksi. Olen käsitellyt kuvia Photoshopissa ja tehnyt mainoskuvia valmiiksi. Olen kirjoittanut lehdistötiedotteen, joka lähetetään Käsityökorttelin uutiskirjeenä medialle ja yrittänyt opetella Etsy-kaupan avaamista. Olen suunnitellut tuotevalikoimaa.



Kaikki muu alkaa olla kunnossa, paitsi että minulla ei ole niitä tuotteita! Sillä pelkkään oheishommaan on kulunut niin paljon aikaa, että tuotteiden valmistaminen on jäänyt ihan hunningolle! Ensimmäinen erä kasseja ja laukkuja sitten kuitenkin kävivät kaupaksi ihan mukavaksi, molempia sortteja taitaa olla tuossa enää yksi myymättä. Se antoi minulle uskoa, että kyllä tästä jotain voi syntyä. On ollut ihanaa olla taas innostunut työnteosta.

Olen päättänyt, että Tompan oma verkkokauppa aukeaa 27.6, eli samana päivänä, kun olen tuotteideni kanssa Helsingin Kaivopuistossa Priden Puistojuhlassa. Se tarkoittaa sitä, että tuotteita on oltava runsaasti, jotta niitä riittää sekä verkkokauppaan myyntiin että mukaan Helsinkiin. Tiedossa on siis varsin kiireiset kolme viikkoa.



Minusta on kivaa, että puistojuhla on palannut Kaivopuistoon, joka on iso ja hyvänmallinen tällaiselle massatapahtumalle. Olen pari kertaa ollut mukana marssilla ja puistojuhlassa, mutta en koskaan työn merkeissä. Älyttömän mielleäni lähtisin nytkin marssimaan, mutta se ei ole mahdollista, koska siinä vaiheessa pitää olla muiden käsityöläisten kanssa jo vinhaa vauhtia viimeistelemässä myyntitelttaa.

....

PS: Käsityökortteli on Oulussa perjantaina ja lauantaina, mutta minä olen perunut osallistumiseni sinne. Olen pahoillani, jos odotit Riepukioskilla asiointia.