torstai 4. syyskuuta 2014

Pieni askel ihmiskunnalle, mutta...


... valtava harppaus meille. Nimittäin tämän kesän ikkunashow on päättynyt! Saimme kaikki pokat paikoilleen! Se tarkoittaa sitä, että ulommaisten pokien ulkopinnat ovat nyt ihan valmiit! Koko talon osalta! (Paitsi vintti, mutta sitä ei lasketa.) Aaltoja!


Kolme kesää meni, että tähän pisteeseen päästiin. Minä katselin tänä kesänä vähän kelloa eri työvaiheissa ja laskeskelin, paljonko työtunteja tähän on uponnut, noin niinkuin keskimäärin.

YKSI IKKUNA:
- pokien irrottaminen 5 min
- metalliosien irrottaminen 15 min x 4 = 60 min
- lasin irrottaminen 30 min x 6 = 180 min
- maalien raaputus 80 min x 2 + 120 min x 2 = 400 min
- metalliosien puhdistus ja ruosteenpoisto 5 min x 4 = 20 min
- metalliosien kiinnitys 10 min x 4 = 40 min
- öljyäminen 5 min x 2 + 8 min x 2 = 26 min
- maalaaminen 15 min x 2 + 25 min x 2 = 80 min
- maalaaminen 10 min x 2 + 20 min x 2 = 60 min
- maalaaminen 10 min x 2 + 20 min x 2 = min
- pokien laittaminen paikoilleen 5 min
YHTEENSÄ 935 minuuttia eli 15 ja puoli tuntia.

Näitä ikkunoita on koko talossa 13 kappaletta. Se meinaa kahtasataa tuntia. Uuh. Tähän ei ole laskettu puusepän työtunteja, vaan pelkästään meidän oma työpanoksemme. Aika hurja raha tuosta olisi pitänyt pulittaa ammattilaisella teetettynä, vaikka tottunut tekijä olisikin selvinnyt ehkä puolta nopeammin.


Mutta jotta tässä ei nyt ihan pilvissä pääsisi leijumaan, niin muistutan itseäni, että urakasta on tosiaan tehty vasta ne ulkopokien ulkopinnat. Jäljellä on vielä kaikkien ulkopokien sisäpintojen maalaaminen vähintään neljään kertaan valkoisella maalilla. Tätä aloitellaan ensi keväänä.


Ja sitten tulevat karmit. Ne pitää raaputtaa, mahdollisesti korjata, ja sitten öljytä ja maalata taas sen miljoonaan kertaan. Tämän jälkeen vuorossa varmaankin on talon ulkoseinien lateksinpoisto sekä petrooliöljymaalaus. Joskus kahdeksankymppisinä me varmaan pääsemme kunnostamaan ikkunoiden sisäpuolisia pokia.


Että ihan turhaan minä tässä haaveilen muovimatottomista lattioista ja lasivillattomista eristekerroksista.

Lupaan, etten koskaan enää osta yhtäkään liian suurta vanhaa taloa.


PS. Käsityökortteli, Käsityökortteli... Jyväskylä... tehän tiedätte!



27 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Hirmuinen työmäärä, huhhuh! Mutta sellasta se on vanhan tekeminen. Ja hirveän hieno siitä tulee, kun jaksaa sitkeästi tehdä, joten tsemppiä vaan tulevaisuuteenkin!

Itse olen huomannut, että tulee kyllä mentyä välillä siitä mistä aita on matalin, kun ei vaan jaksa enää. Meillä tosin ei ole tarkoituskaan tehdä perinteisillä konsteilla, koska meidän talo ei ole tuollainen kuin teidän (vaikka aika vanha tääkin on, rakennettu joskus 1940-luvun alussa). Mutta esimerkiksi vaikka meidän piti laittaa itse maalattu puinen kattopaneli keittiöön, otettiinkin halpa hetivalmis höttöpaneli, kun ei vaan enää sitten yhtään napannut tehdä mitään ylimääräistä...

Katja kirjoitti...

Melkoisen urakan olet suorittanut! Meillä on asenne, että ei tämä talon remontti valmistu koskaan, eikä ole tarkoituskaan. Tehdään se mitä jaksetaan, ja silloin kun jaksetaan ja rahat sallii. Tässä voi asua ja oma mieli sen kestää vaikka ystävillä voi joskus olla hankalaa kun emme osaa vastata milloin talo on valmis :D
Punainen väri sopii pokiin paremmin kuin hyvin.

Saila kirjoitti...

Oi mahtavoota! Onnittelut!
Juu, varmaan jotain tuon tapaista siihen menee, tosin samalla teen sisäpuolet myös, ja siitä talosta, jossa asun, myös sisäikkunat, kun ne eivät kaipaa kuin vähän rapsutusta ja uusintamaalia, ainakin noin yleensä.
Senpä vuoksi korjaankin suunnilleen tahtia pari ikkunaa per vuosi :-D Pitäisi ottaa urakaksi, että tekisi yhden kesän vain tuota, esimerkiksi. Pystynköhän sellaiseen ikinä.
Onnittelut vielä kerran!

Soja kirjoitti...

WOOOOHOOOOO \o/ _o_ \o/ _o_

Liiolii kirjoitti...

Huh mikä urakka! Mä en olisi muuten uskaltanut laskea työtuntien määrää. :o Kaunis tuo kolmoskuvan hela vai mikä lie pidike.

Liiolii kirjoitti...

Sormihaka. Googlasin.

Matkatar kirjoitti...

Huhhuh! No onneksi me emme päättäneet kunnostaa meidän vanhan talomme ikkunoita...

minttumaria kirjoitti...

Ison työn olette tehneet! Meillä on kotona sama homma odottamassa. Tosi meidän talo on aika pikkuinen mutta kyllä täälläkin on minun työvauhtiini nahden aivan liikaa ikkunoita. Oon jo melkein 10 vuotta meinannut aloittaa. Saa nähdä koska se päivä koittaa.

Eva kirjoitti...

Onneksi olkoon ulkopokien urakasta! Rännit ja tippalaudat auttaa, eivät mene enää niin äkkiä huonoon kuntoon.
Otin tarjouksen noin 10v. sitten paikalliselta ikkunoiden kunnostajalta 16:sta ikkunasta ja summa oli niin huikea, että jätimme tekemisen itselle. Yksi kerrallaan, pikkuhiljaa tehdään.
Avautuvat yläikkunat teillä on superihanat :)

Laurakaisa kirjoitti...

Aaltoja! Jo tuo on hatunnoston arvoista, että olette tehneet yhden vaiheen valmiiksi. Sitten se myös _tuntuu_ siltä että jotain tuli tehtyä. Meillä kun on talo väärällään melkein valmiiksi saatettuja pieniä remppakohteita, niin ei ole sitä sellaista tunnettakaan että aika paljon on jo valmista, vaan ne melkein valmiit mieltää vaan keskeneräisiksi. Pitää yrittää tämän talven aikana jotenkin ryhdistäytyä niiden kanssa että voisi vedellä niitä ihan kokonaan valmiita jo to do -listalta yli.

Minulle yksi rintamamiestalotoveri ihmetteli kerran, miksi meilläkin oli remppajärjestys nimenomaan se ikkunat-ulkomaalaus-sitten vasta sisätiloihin. Minusta se oli jotenkin loogista, kun ei täällä sisällä nyt varsinaisesti mikään ole pielessä vaan yksinkertaisesti rumaa, ja ulkopuolella taas oli väärä maali jonka tekoset seinäpaneeleille arveluttivat. Mutta nyt tuntuu, että en enää yhtään jaksa katsella styroksikattoa ja keittiön muovimattoa ja feikkikarvalankatapetteja. Yäk yäk yäk.

Mutta siis, vielä kerran, tosi hieno saavutus ja etappi!

Tiina Kovanen-Bergman kirjoitti...

Aaltoja täältäkin, tiedän tasan tarkkaan miten iso homma niissä on. Meillä urakka jäi kesken, mutta jatkuu taasen ensi kesänä, kun päästään muuttamaan takaisin kotiin. Mutta on ne ikkunat vaan niin hienoja! Ja ikkunoiden remppa oli mun mielipuuhaa kesällä, ihan mahtiterapeuttista! Teillä on tosi kaunis talo.

Susanna kirjoitti...

Ymmärrän tosi hyvin "hetivalmiin höttöpanelin" - katon maalaaminen on ihan kamalaa hommaa.

Susanna kirjoitti...

Meilläkin onneksi kaikki on asuttavassa kunnossa. Ja luulen, että ulkopuolisten silmissä talo näyttää ulkoapäin tosi hyvältä; onhan tässä hieno kiiltävä lateksimaali. Mutta se oma mieli ei ole rauhassa.

Pokat muuten eivät ole punaiset, vaan ruskeat. Näyttää varmaan ruudullasi erilaiselta kuin minun. Tuo on lähinnä sitä ihan alkuperäistä sävyä.

Susanna kirjoitti...

Meidänkin oli ihan tarkoitus tehdä nuo kerralla valmiiksi, myös ne sisäpuolet. Mutta voi hyvä ihme miten hitaasti kuivuu tuo valkoinen pellavaöljymaali, joka ei edes peitä yhtään mitään. Jos jokaista maalikerrosta pitää odottaa viikosta kolmeen, ja niitä kerroksia tarvitaan viisi, niin siinä hyvin äkkiä kesä katoaa odotellessa. Vain tosi helteellä ja auringonhelotuksella ne kuivuivat parissa päivässä, mutta senhän tietää, ettei niitä ilmoja ole koskaan silloin, kun niitä kipeimmin tarvittaisiin.

Susanna kirjoitti...

Jostain syystä alkoi soida päässä Keekki: mä vien tän äärirajoille, woo-oo-ooo , äärirajoillee-ee!

Susanna kirjoitti...

Minulla ei ole mitään tajua noiden osien nimistä. kaikilla on omat nimet ja kaikilla ikkunan osillakin on omansa, mutta eivät ole pysyneet minun päässäni. :)

Itse asiassa, kun laskin noita tunteja, niin lopputuloksen pienuus yllätti. Jotenkin odotin lähemmäs tuhatta tuntia. Niin pitkältä on aika tuntunut tätä hommaa tehdessä.

Susanna kirjoitti...

Me taas ajattelemme, että onneksi päätimme, kaikesta huolimatta. Toinen vaihtoehto olisi ollut antaa niiden rapistua kohti vääjäämätöntä tuhoa ja sitten olisi ollut jossain vaiheessa pakko ottaa jotkut nykyikkunat. :)

Susanna kirjoitti...

Sitten seuraavan 10 vuoden kuluttua? :P

Susanna kirjoitti...

Nämä ikkunat ovat kestäneet 79 vuotta. Minusta se on ihan huiman hieno asia. Olen aika ylpeä siitä, että meidän huhkimisemme ansiosta niillä on mahdollisuus kestää ehkä seuraavatkin 79. Se kannattaa pitää mielessä, kun tekin pikkuhiljaa etenette. :)

Susanna kirjoitti...

Meillähän tehtiin sisätilat kyllä ensin sillä lailla mukaremontilla valmiiksi. Eli minä suihkin iloista maalia kaikkialle. Koti näyttää päällisin puolin olevan olevan melkein kunnossa, mutta itse teidämme, että pintojen alla on vielä vaikka kuinka paljon tekemistä.

Minustakin oikea järjestys on hoitaa ulkopuoli ensin kunnolla kuntoon, jos vaan ne sisätilat ovat asuttavassa jamassa. Koska jos ukolpuoli rapistuu, niin eihän se kauan sisäpuoltakaan suojaa.

Feikkikarvalankatapetti? Olen ihan pihalla! :D

Susanna kirjoitti...

Minun mielipuuhaani se ei ole. Jos niitä ikkunoita olisi ollut kolme, niin olisin varmaan tykännyt. Nyt kun mielessä oli koko ajan vaan se, miten paljon on vielä jäljellä, niin nautinto kaikkosi. Asenneongelma, selvästi!

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Huhhuh! Olemmekohan me tekemässä virheen, ostaneet "liian suuren vanhan talon". Onneksi ainakin vielä olemme tietämättömiä, mikä meitä kohtaa...Toisaalta, jos sinulla ei olisi tuota remonttia, mitä sitten tekisit? Se hyvä puoli työssä on, että saatuaan yhden vaiheen tehtyä, osaa todella nauttia elämästä ja levosta.

Susanna kirjoitti...

Heh, keksisin vaikka miten paljon muuta tekemistä kuin ikkunaremonttia. :D

Ainakin pari vuotta teillä varmaan menee pelkän riemun voimalla oman liian ison talonne kanssa. Hyytymys tulee myöhemmin. Näin ainakin minulla. :)

Soja kirjoitti...

No usko pois, se ei ollut miun tarkoitus :P

sinisukka kirjoitti...

Onnea tämän "osaurakan" päättymisestä! Mieletön homma, mutta vanhat ikkunat ovat kaikkein parasta! Sinun blogiasi kannattaa siis lukea jos himoitsee ison vanhan talon hankkimisesta :D nimim. haaveissa vanha kyläkoulu... ja hahhah!

Unknown kirjoitti...

Huhhuh! Aikamoinen työtuntimäärä :O Mutta vaivan väärti, uskoisin :) Meillä ei ollu ku kolme vanhaa pihasaunan ikkunaa ja öhöm, ollaan vissiin yks saatu maalattua...

Jasmiina kirjoitti...

Jee! Hienolta näyttää! Niissä sisäpuolissa on luultavasti melko lailla pienempi urakka.

Tiedän niin tuon tunteen liian suuresta vanhasta talosta. Remppavuosi nro 8 meneillään :D