keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Metsän poika tahdon olla


Eilisaamuna auringonpaisteeseen herätessäni päätin, että heti, kun Sulo tulee töistä, lähdemme nuotioretkelle. Laavuilla käyminen oli meille hyvin rakas harrastus Orivedellä, mutta täällä Imatralla se on jäänyt melkein kokonaan. Yksi syy on ollut kiire. Mutta suurin syy kuitenkin se, että täällä retkeilyreitit ovat varsin huonosti löydettävissä. Pitkin Pirkanmaata kaikki reitit karttoineen ja infoineen löytyivät kätevästi netistä, mutta täällä saa aikaan vain kiukun, kun niitä yrittää sieltä etsiä. Olen miettinyt, onko eteläkarjalaisilla joku lintujenkaltainen sisäinen ymmärrys laavujen löytämisestä? He eivät ilmeisesti tarvitse karttoja sen paremmin kuin reittimerkkejä luonnossakaan.

Polku johtaa, mutta minne.
Aika monta kertaa olemme yrittäneet lähteä mukavalle nuotioretkelle ja eksyneet matkalla, kun merkit katoavat polun varrelta kokonaan tai sitten se laavu löytyessään sijaitseekin ihan asutuksen vieressä autotien päässä. Pahimpia ovat ne reitit, joissa polut risteytyvät, eikä risteyksissä olekaan viittoja, minne suuntaan mennä. Täällä monet reitit myös kulkevat pitkiltäkin matkoilta ihan maanteitä pitkin, mikä ei oikein vastaa meidän tarvettamme päästä metsään. Kaikissa tapauksissa retkiämme on leimannut harmistus ja ärsyyntyminen.

Niin kävi tälläkin kertaa. Ilman iPhonen mainiota karttaohjelmaa emme olisi laavua ikinä löytäneet. Mutta kännykän kompassin ja Google Mapsin avulla pääsimme lopulta perille käveltyämme pitkin metsäpolkuja ja traktoriteitä ja umpimetsiä yli kahden tunnin ajan.

Tyypillinen eteläkarjalainen reittikartta.
Totuimmeko me jotenkin liian hyvään Orivedellä? Kuljimme niillä seuduilla tosi monet reitit läpi ja kaikki ne oli varustettu säänkestävillä reittikartoilla, polut oli huolellisesti merkitty koko matkan varrelta ja opastauluja ja viittoja löytyi aina risteyksistä.

Sininen harvinaisuus.
Kun täällä jokainen reissu on aina puutteellisen opastuksen vuoksi hermoja raastava kokemus, ei useinkaan ole tehnyt mieli edes lähteä matkaan. Makkarat kun voi paistaa omallakin pihalla.

Tästä kaikesta huolimatta me sitten kuitenkin löysimme sen laavun, jossa oli polttopuitakin odottamassa. Laavu sijaitsi upealla paikalla, korkealla kalliolla ja se palkitsi pitkän vaeltelumme. Ja haihdutti paikallisia retkeilyreittihuoltajia kohtaan tuntemamme yhä kasvavan kaunan.

Sulo ottaa päiväunet.
Huolimatta tästä kaikesta, oli ihanaa viettää puolikas päivä ulkona keväässä, metsässä liikkuen. Yksi tällainen aurinkoinen ja kaunis metsäpäivä on huomattavan tehokas mielenvirkistäjä. Työt unohtuvat totaalisesti. Ei minun oikeasti tarvitse lentää Teneriffalle viikoksi saadakseni ladata akkuni. Tarvitaan vain aurinkoa, makkaraa ja pieni retki.

Eilen oli aivan upea ilmakin: aurinko paistoi, oli lämmintä ja metsistä lumet lähes kokonaan sulaneet. Vain reitin tieosuudet olivat hengenvaarallisia jäätikköjä. Sellaista jäätikkötietä pitkin me sitten lipsuttelimme Googlen avulla pois laavulta, sillä kahden ja puolen tunnin seikkailu merkitsemättömillä poluilla ei enää innostanut.

Mutta eikö siinä ole jotain aika perustavanlaatuista pielessä, jos metsäretki pitää tehdä kännykkää räpläten?


49 kommenttia:

Elli kirjoitti...

Sijainti on "hieman" kaukainen, mutta jos joskus liikutte Turun suunnalla ajan kanssa, kannattaa poiketa Pöytyälle Kuhankuonon retkeilyreitistölle. Itse oon avomieheni kanssa käynyt siellä monesti talsimassa. Löytyy eri pituisia reittejä, jotka kulkee metsien ja soiden joukossa pitkospuiden tai normaalin polun muodossa. Laavujakin löytyy pari kappaletta reittien varsilta :)

Paavalinkukka kirjoitti...

Eikö alueesta ole karttoja missään kunnan matkailuinfossa? Mutta voi kun Imatran kaupungin liikuntatoimisto tai mikä instanssi sitten lieneekään asiasta vastuussa, niin KUNPA he lukisivat tämän postauksen ja pistäisivät töpinksi!
VE

Ute Lias kirjoitti...

Nyt kun se laavu on löytynyt, niin voithan tehdä Hannut ja Kertut ja merkata reitin itse - vaikkapa Susannan työhuonehenkisesti bambunauhoin.

Anonyymi kirjoitti...

Ja hei. Täällä Oulussa uusina ostettiin kuuden euron arvoinen ulkoilu tai liikuntakartta. Siis loistava! Kaikki reitit ja nuotiot on tarkoitus käydä läpi. Kartta kattaa isosti Oulun ympäriltäkin ja tuntuu ettei kukaan muu reiteistä edes tiedä... Onhan tämä isompi paikka mutta jos sielläkin olisi semmoinen turisti-infotyyppinen paikka kaupungissa?

Maija kirjoitti...

Mää oon jonkinverran nauttinu noista Pirkanmaan löydyksissä olevista retkeilyreiteistä. Oon tainnu pittää hyvin merkittyjä polkuja ittestäänselvyytenä.

Laurakaisa kirjoitti...

Palautteen paikka Imatran kaupungille! Mutta ihania kuvia kuitenkin lopputuloksesta, piristivät myös kipeää ja työstressin uuvuttamaa lukijaa!

Menninkäisrinsessa kirjoitti...

Paljon retkeilleenä noita tulee harmittavan paljon vastaan ihan ympäri Suomea. Ehkä joskus on syynä merkitsijän outo logiikka tai tehdyt hakkuut.. Usein selitys jää mysteeriksi. Tuleepahan vähän seikkailuhenkisyyttä, kun yrittää ratkoa reittipähkinää xD

Retkemme/Eeva kirjoitti...

http://www.laavu.org/ Tuolla on jotain listaa suomen laavuista pienine kuvauksineen :) Ihan kelpo sivusto ja tuota voi itsekin kehittää laavupaikkoja lisäämällä. Äkkiseltään tosin löytyi Etelä-Karjalasta laavuja vain Lappeenrannasta (kukaan ei ole lisännyt Imatran laavuja). Ja jos aiemman kommentin suositteluun Kuhankuonon reitistöstä joskus tartutte, niin Retkemme-blogin hirsimökki sijaitsee muutaman kilometrin päässä reitistä ja meillä on aina avoimet ovet yöpyjille kotona tai pihapiirissä, joten voi pysähtyä tässä jo kylään/suihkuun/syömään tm. reissussa :)

Anonyymi kirjoitti...

Tee kunnalle tarjous siitä, että teet itse reittien varsille hienot, visuaalisestikin viimeistellyt kyltit : ) Paljonkohan ne maksaisivat siitä? Reittien selvittelyyn kyllä tarvittaisiin aikaa, karttoja sekä oikeita virkamiehiä...
Terveisin Tina

Susanna kirjoitti...

Kiitos vinkistä. Pitää yrittää pitää mielessä. Turun seudulla on kyllä tosi kaunista, joten uskon, että on kivat reititkin.

Susanna kirjoitti...

Ilmeisesti on, kun netistä löytyy vaan tieto, että Imatran ja Ruokolahden reitit ovat maksullisessa esitteessä. Mutta muistaako sitä esitettä lähteä ostamaan mistään? Ei.

Susanna kirjoitti...

En tiedä, löytäisinkö samaa reittiä toista kertaa. :P

Susanna kirjoitti...

On. Pitää joskus käydä siellä kyselemässä, kun on asiaa Imatrankoskelle asti.

Susanna kirjoitti...

Nauti niistä! Käy useamminkin! :D

Susanna kirjoitti...

Mikähän taho niistä reiteistä edes vastaa... ei mitään tajua.

Susanna kirjoitti...

Mekin päättelimme, että osissa tuotakin reittiä oli varmasti syynä hakkuut. Mutta jossain kohtaa ei edes siitä saanut hyvää syytä sille, että täplät vaan loppuivat.

Minä en oikeastaan kaipaa sellaista seikkailua. Kaipaan vain rentoutumista, kun lähden metsään. Jos olisin tosi retkeilijä, niin en tietenkään kulkisi merkityillä reiteillä lainkaan. :D

Susanna kirjoitti...

Eikä löytynyt Ruokolahteakaan. Olen tosi tosi tosi monesti joutunut huomaamaan, että täällä ei vaan osata hyödyntää nettiä. Ei oikein missään asioissa. Onnibussikaan ei pärjännyt täällä, ja uskon, että syy siihen oli se, etteivät täkäläiset ole netissä. Minä taas olen sitä sorttia, että jos jotain asiaa ei löydy netistä, sitä ei ole olemassakaan.

Kuhankuono on niin hauska sanakin, että melkein senkin takia sinne pitäisi joskus suuntia! Kiitos tarjouksesta! <3

Susanna kirjoitti...

Haa, juu en. :)

Luin muuten juuri tänään lehdestä, että Antskun mainosarvo Imatran kaupungille on ollut 500 000 euroa.
Ja arvatkaa, mitä Antsku sai kaupungilta, kun kävi täällä? Kassillisen pullaa ja sidukkaa. :o

Vike kirjoitti...

Mie en usko et Imatralaisil on linnun suuntavaisto, mut en kyl itekää sielä asuessani käyny kiertämässä reittejä. Vaan metsää jos menin niin se oli lapsuuden metsä.
Täälä pääkaupungin kupeessa olen opetellut käyttämään vasta merkittyjä ulkoilureittejä. Harmitellut niiden puutetta osasta alueista ja eksynyt perusteellisesti. Olen myös hankkinut hienon ulkoilualue kartan Nuuksio Luukkaa alueesta jonka aina unohdan kotiin sinne mennessä ja tyydyn sitten kiertämään tuttuja ja turvallisia reittejä.

Sielä muuten teillä päin on yksi miun lempipaikoista Haukkavuori, jos et ole vielä käyny kannattaa käydä tutustumassa. Maisema on ihan mahtava http://palvelut.ekarjala.fi/index.php?option=com_nature&task=view_item&id=266

Laurakaisa kirjoitti...

Ympäristötoimi? Luulisin. Tosin näyttää siltä, että ei taida oikein vastata ihan oikeasti kukaan.

Laurakaisa kirjoitti...

Mietin, että jos Imatran Nuorkauppakamari ei älyä valita Antskua Imatran Inkeriksi ensi kesänä niin se on kyllä sellainen rimanalitus ettei enää tee mieli sanoa edes olevansa Imatralta.

Mutta toivottavasti älyävät!

Anonyymi kirjoitti...

Kyseleppä asiasta Eklulta. Toimisto on urheilutalolla. Yritän muistaa kysyä puukiipijältä asiasta illalla kun hän tulee kotio.
t.eläinhattu Anne

Soja kirjoitti...

Mie(kään?) en ole "oikea" retkeilijä, pidän siitä, että tiedän, miten pitkä matkasta tulee ja että onko reitillä joku laavu tai muu. Onnettomana suunnistajana kaipaan kunnollisia viittoja ja inhoan tulkinnanvaraisia. Muutama vuosi sitten lähdin Halikossa kaverin koiran kanssa kiertämään retkeilyreittiä. Opasteet opastivat tai olivat opastamatta ihan käsittämättömästi ja lopulta juoksentelimme jo maantien laitaa. Pellolle niitettyjä "polkuja" pitkin kirmailtiin myös ihan reiluja matkoja. 2 tuntia myöhemmin koira oli ihan poikki ja miustakin suurempi juoksuinto karissut. Hiukan epäilen, että se reitti olisi mennyt jostain ihan muualta. Kuin sattuman kaupalla satuimme sellaiseen kohtaan, jonka tunnistin ja soitin sieltä autokyydin takaisin kaverille... Että ei ole Halikon reittien merkinnässäkään kehumista. Täällä on usein sama juttu, meinaan edelleen eksyä jopa Niskan pururadan reiteistä... Viken mainitsemalle Haukkavuorelle oli joko vain yksi polku tai sitten se oli hyvin opastettu, sillä sinne pääsimme ihan ekalla yrittämällä ;) Ainakin jonnekin hienoon nuotiopaikkaan.

Susanna kirjoitti...

No todellakin olisi. Ja tulee olemaan. Ei ne tajua kuitenkaan.

Susanna kirjoitti...

Piti kysyä Sulolta. Emme ole käyneet. Linnavuorella olemme. :D

Haukkavuori pannaan siis ehdottomasti listaan.

Susanna kirjoitti...

Minen millään jaksaisi vaivautua kyselemään keneltäkään mitään, kun on niin kauhiasti hommaa muutenkin. Ehkä joskus saan aikaiseksi. :)

Susanna kirjoitti...

No niinpä! Mä kierrän suksillakin tuota yhtä ja samaa kahden kilsan lenkkiä, joka kulkee kodin vieressä, kun ei niitä latujakaan osata täällä merkitä!

Eksyin kerran Kalajoella ihan oikeaan metsään. Olin polkupyörällä liikkeellä, muuttoauto tulisi seuraavana aamuna ja halusin jättää hyvästit kivoille metsille. Ja sitten vaan eksyin poluilla. Ei mitään tietoa, mihin suuntaan edes pitäisi mennä. Harhailin ees taas, mietin, että onneksi on kaunis ilma ja että kunhan aamuun mennessä selviän kotiin, niin hyvä. Lopulta näin hevosen jäljet yhdellä polulla ja niitä seuraamalla pääsin pois metsästä ja lopulta löysin paikan, jonka tunnistin. Ei sellainen metsäseikkailu niin kauhean kivaa tosiaan ole.

Susanna kirjoitti...

Mielummin vana marmatan blogissani... Voi mikä pöljä voinkaan olla. :D

Susanna kirjoitti...

Katsopa tätä:
http://www.ekarjala.fi/retkeily/

On oikein hanke, jolla niitä reittejä on "parannettu". Missähän jamassa ovat olleet ennen sitä? Ja tuo kartta on ihan legendaarinen epäinformatiivisuudessaan.

vaalean vihreää kirjoitti...

Olen tässä kuussa käynyt Malon saaressa http://www.imatra.fi/kartat/224-223.html
makkaranpaistossa. Malonsalmen yli on rakennettu silta. Kaunis nuotiopaikka on lounais/länsiosassa. Rannan tuntumassa, kallion kupeessa. Saaren jaksaa myös kiertää ympäri.

Susanna kirjoitti...

Aika lähellä urbaania maailmaa. Oliko nuotiolla tungosta?

Paula kirjoitti...

Minä en ole ainakaan koskaan nähnyt Malonsaaren nuotiolla muita ihmisiä, mutta en olekaan koskaan viipynyt siellä pitkään. Meiltä on sinne melko lyhyt kävelymatka, joten olen mennyt useita kertoja ohi, koska siinä ympärillä on kivoja metsäpolkuja.

Meille käy yleensä uusien retkikohteiden kanssa ihan samalla tavalla kuin teille. Viime kesänäkin kävimme etsimässä jotain luolaa, mutta emme löytäneet edes polun alkupistettä. Se on tosi turhauttavaa, koska tykkään paljon retkeilystä ja kävisin kesäaikaan mielelläni pienellä retkellä vaikka joka viikko. Joensuussa ja Oulussa retkeily onnistui paljon paremmin ja kivat kohteet olivat lähempänä. Täällä hyvät laavupaikat ovat niin lähellä teitä, että usein ei oikeastaan voi edes puhua retkeilystä. Laavulle vievät lyhyet polut ovat lisäksi monesti aika tylsiä.

Suosikkejamme ovat olleet jo mainittu Haukkavuori (etenkin keväisin kiva, koska "vuoren" laki lämpiää muuta maastoa nopeammin ja ötökät heräävät siellä varhain), Hiitolanjoki (siellä voi nähdä talvella saukkoja), Myllykoski Ruokolahdella (vähän turhan suosittu, mutta nätti paikka), Soininmäen kota Parikkalassa (kesyjen kuukkeleiden takia - idiootit ovat tosin kaataneet sieltä metsää, joten kuukkelit ovat ehkä häipyneet pysyvästi) ja Riutan laavu Taipalsaarella. Kerro jos kaipaat ajo-ohjeita, niin voin hämmentää lisää huonoilla neuvoilla :)

vaalean vihreää kirjoitti...

Oltiin ihan rauhassa nuotiolla. Kun oltiin valmiita, tulivat kyllä seuraavat paikalle. Meitä ennen taas ei ollut paikalla ollut vielä kukaan, ainakaan makkaraa käristämässä. Maaliskuun ekana päivänä vielä paikalle pääsi myös jäitä pitkin. Silloin urbaanius oli ihan positiivinen asia, sillä lapset olivat mukana, jäällä oltiin liukasteltu ja yritetty pilkkiä (tuloksetta). Häiritsi tosin joku urpo kauempana jäällä, joka huudatti moottoripyörää/kevaria/mölyävää laitettaan parin kilsan säteellä jäällä. Nyt sitä vaaraa tuskin enää on.

Anonyymi kirjoitti...

retkeilyreitit:
http://palvelut.ekarjala.fi/index.php?option=com_nature&task=view_list&city_id=153&sort=name&ad=ASC -riitta-

Susanna kirjoitti...

Tuttu sivu.

Susanna kirjoitti...

Paula, mitä luolaa etsitte? Linnavuoren luolaako? Sinne ainakaan ei oikeastaan mene polkua, se vaan pitää tietää.

Yritän ruveta etsimään noita luettelemiasi. Olen niin samaa mieltä tämän seudun reiteistä. Ruokolahden puolella reittejä ja laavuja on paljon, mutta reitit kulkevat pääasiassa teitä myöten, eli ovat supertylsiä ja laavut ovat autolla saavutettavissa. Minä rakastin niitä Oriveden lähiympäristön reittejä, Isojärvi, Pukala, vaikka mitä. Siellä olikin lähellä kansallispuistoja, joten ehkä se selittää reittien kiinnostavuuden ja huolenpidon. Täällä ei ole.

Mutta tuo Malonsaari voisi olla ihan kiva käydä katsomassa vaikka vaan ulkoilumielessä, eikä retkeilymielessä. :)

Susanna kirjoitti...

Tuo anonyymin linkkaama sivusto on juuri se, jossa meillä palaa hermo ihan joka kerta. Esimerkkinä vaikka tämä Lassilan Linnavuoren luola. Jos joku tämän sivun perusteella löytää sen luolan, niin hieno homman.

http://palvelut.ekarjala.fi/index.php?option=com_nature&task=view_item&id=780
"Tien risteyksestä opastus luolalle". Ei ole oikeasti.

Paula kirjoitti...

Viime kesänä etsimme Kissan kierrosta: http://palvelut.ekarjala.fi/index.php?option=com_nature&task=view_item&&id=779 mutta olemme muistaakseni aikaisemmin yrittäneet löytää myös tuon Linnavuoren luolan. Suomessa luolien etsimisessä on vielä sekin ikävää, että kun luolan vihdoin pitkän etsimisen jälkeen löytää, se on joku supikoiran mentävä kivenkolo eikä yleensä herätä mitään vau-tunnetta.

Oikeastaan sama taitaa päteä useimpiin suomalaisiin nähtävyyksiin. Tammikuussa kävimme Kummakivellä (joka kyllä itse asiassa on ihan hieno, mutta ei siellä käyntiäkään oikein retkeilyksi voi kutsua) ja paluumatkalla näimme tienviitan jollekin kanavalle, joka oli merkitty nähtävyydeksi. Sinne ajamisesta tuli jonkin verran kiertoa, mutta päätimme käydä kuitenkin katsomassa. No, kanava oli sitten vain lähinnä kuin iso oja. Hienointa siinä oli upouudelta näyttävä graniitista ja raudasta tehty penkki, jonka yllä oli nimikyltti ja paikan historiaa esittelevä teksti.

Täällä Etelä-Karjalassa on tosi vähän lyhyitä rengasreittejä, joiden varrella on jokin tulentekopaikka. Esimerkiksi mainitsemani Ruokolahden Myllykoski on jonkin pitkän ja sekavan reitin varrella. Olen joskus lähtenyt kävelemään laavulta jatkuvaa reittiä eteenpäin, mutta ei sitä kovin pitkälle viitsi kävellä kun tietää joutuvansa palaamaan samaa polkua takaisin. Olemme ajaneet useamman kerran ohi tämän: http://palvelut.ekarjala.fi/index.php?option=com_nature&task=view_item&&id=168 polun ohi, mutta koska sen lähtöpaikka sijaitsee jonkun pihalla, emme ole uskaltautuneet pysähtymään. Ehkä ensi kesänä. Se on ainakin helppo löytää, koska Särkilahdentiellä olevan viitan huomaa hakemattakin :)

HannaO kirjoitti...

Retkeilijän Etelä-Karjalan sivuilla (joka on pitänyt poistaa jo aikaa sitten) näkyy jo monta vuotta sitten päättynyt kehittämishanke. Millään hankkeella ei saada maailmaa valmiiksi, työ on jatkuvaa ja parannuksia ja kehittämistä pystytään tekemään kerrallaan siellä tai täällä. Ylläpitäjätahoja on lisäksi monia. Lisäselvitystä on osoitteessa
http://retkellaetelakarjalassa.blogspot.fi/ missä voi myös jatkaa tätä keskustelua!

HannaO kirjoitti...

laavu.org-sivusto on jonkun harrastelijan pitämä. Ei tietenkään ole mitään estettä, että siellä olisi myös Etelä-Karjan laavut - ne voi vapaasti sinne lisätä myös retkeilyn harrastajien toimesta. Etelä-Karjalan kuntien ylläpitämät laavut sekä reitit löytyvät Etelä-Karjalan maakuntaportaalista www.ekarjala.fi/retkikohteet.

HannaO kirjoitti...

Tähän minun pitää varmaan jättää kommentoimatta... Kerronpa kuitenkin että tuo ajatus kävi mielessä itsellänikin, mutta asiaa ajateltuani olen sitä mieltä, että Inkeri-instituutio on muuta kuin ohimenevä sketsi eikä näitä pidä sotkea toisiinsa. (Ansku-fani olen minäkin.)

HannaO kirjoitti...

Lassilan linnavuorelle oli kyllä ainakin aiemmin viitoitus. Tämä on tätä ylläpidon ongelmaa, kohteet ja tiedot eivät pysy ajan tasalla. Haukkavuori on tosiaan hieno kohde, jossa tiedän myös olevan kunnostustarpeita...

HannaO kirjoitti...

Aiheellinen keskustelun aloitus, kiitos Susanna! Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön toiminnanjohtajana välitän palautetta eteenpäin. Nämä ongelmat ovat kyllä suurelta osin tiedossa ja tänä vuonna kuntien ihmiset on jo otettu luokalle ja reittien ylläpidon ongelmiin pyritään löytämään toimivia ratkaisuja. Ehdotuksia ja apuja on pyydetty myös kaikilta retkeilystä kiinnostuneilta ja sitä varten aloitimme tammikuussa blogin osoitteessa http://retkellaetelakarjalassa.blogspot.fi/ Kirjoittelin sinne pidemmän vastineen tämän blogikirjoituksen vastineeksi. Kommentoikaa myös siellä, niin tieto menee myös kuntien ihmisille.

Susanna kirjoitti...

Meille kävi Sulon kanssa samoin: kun ajateltiin tarkemmin, todettiin, ettei sittenkään. Johan se Inkerin tehtävä vaatisi niin paljon edustustyötä täälläpäin, ettei fiktiivinen hahmo voisi sitä hoitaa.

Mutta jotenkin Imatran kaupungin ja/tai Nuorkauppakamarin kyllä nyt kannattaisi imeä hyöty Antsku-buumista niin kauan, kuin se jatkuu. Meillähän on hirmuisen säälittävä yritys se Imatran oma Hiisi-maskotti, joka on tosi hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun keksimällä keksitään joku markkinointihahmo. Hiidet hiiteen, ja palkataan Vatanen hommiin. :)

Susanna kirjoitti...

Niin. Tässä onkin nyt Hannan ansiosta tullut selvyyttä sille, mitkä tahot noita reittejä hoitavat: kunnat, kyläyhdistykset ja E-K:n virkistysaluesäätiö. Kun reitit on niin monen tahon hoidossa, niin jokainenhan hoitaa niitä resurssiensa mukaan. Itse tässä olen nyt todennut, että ne kaikki hienot retkipaikat, joissa me Orivedellä retkeilimme, olivatkin Metsähallituksen hoidossa. Siinä selitys sille, miksi siellä asiat olivat niin eri tolalla kuin täällä.

Susanna kirjoitti...

Linnavuoren luola, vaikka ei oikeasti ole luola, vaan halkeama kalliossa, on kyllä ihan käymisen arvoinen kokemus. Taskulamppu pitää ehdottomasti ottaa mukaan, sillä siellä luolassa ei näe muuten yhtään mitään.

Mutta ei sielläkään kovin kummoista retkeilyfiilistä tule, sillä autolla pääsee parin askeleen päähän.

Tuo Hukkavuori on täällä nyt mainittu niin moneen kertaan, että se on ihan ehdottomasti käytävä katsomassa. Netistä löytyneiden kuvausten perusteella sielläkin se nuotiopaikka on sitten parkkipaikalla, eikä itse Hukkavuorella saa tulta tehdä. Pitää olla eväitä laittaessa vähän luovempi, ja jättää makkarat kauppaan.

Susanna kirjoitti...

Kiitos tosi paljon, Hanna! Laitan jossain vaiheessa uutta postausta aiheesta, vaikka seuraavan retkeily-yrityksemme yhteydessä, niin tulee tuo teidän blogi minunkin lukijoiden tietoisuuteen. Täältä sitä ei varmaan enää kukaan muu huomaa kuin minä. :)

Paula kirjoitti...

Täytyypä yrittää vielä etsiä Linnavuoren luolaa. Ehkä se löytyy nyt helpommin, kun meillä on puhelimessa kartat ja netti.

Haukka- ja Hukkavuori ovat siis eri paikkoja :) Olen itse käynyt toistaiseksi vasta Haukkavuorella, mutta Hukkavuori vaikuttaa ihan hyvältä myös.

Marika kirjoitti...

Kappas, en näköjään ole ainoa joka on epätoivoisesti yrittänyt etsiä laavuja. Osassa ollaan sentään onnistuttu, mutta kohta taas tarvittaisiin uutta maisemaa makkaranpaistoon. Etsiminen ärsyttää jo etukäteen..