torstai 24. tammikuuta 2013

Luopumisen tusk... eikun ilo!


Ihana yllätys tuli tänään postissa.

Kun aloin karsia ylimääräistä omaisuuttani, jouduin hetken miettimään Barbie-laatikkoni äärellä, miten toimisin. Voisin myydä Barbiet, Kenit, Stevenit ja Christiet kirpparilla ja saada niistä pari euroa, mutta ajatus siitä, että ne joutuisivat vieraiden lasten leikkeihin ja niiltä ajeltaisiin tukat ja niiden naamat meikattaisiin kuulakärkikynillä, oli melko sietämätön.

Siksi ymmärsin kysyä, haluaisiko ystäväni Heather adoptoida "ylimääräiset" nukkeni. Heatherilla on tämän sortin väkeä paljon enemmän kuin minulla - varmasti useita kymmeniä- ja tiesin, että jos lahjoittaisin omat kaverini hänelle, ne saisivat takuulla hyvän kodin.

Ja niinhän ne saivat. Jo aiemmin sähköpostiin tupsahti kuvia onnellisesta Rockers-Barbiesta, joka oli saanut ylleen ihan oikean ja alkuperäisen 80-luvun puseronsa ja Christiestä, joka lekotteli uuden ystävänsä kanssa porealtaan reunalla.

Ja tänään sitten tämä Stevenin lähettämä suklaavahvisteinen kirje liikutti minua kovasti. Tein selvästi oikean ratkaisun, kun lähetin Stevenin ja tytöt Heatherin hoiviin.


Kaikkia nukkejani en vielä raaskinut silti lähettää maailmalle, vaan jätin ne rakkaimmat itselleni. Tässä yhteiskuvassa poismuuttaneet Christie (toinen ylhäällä), Barbie (neljäs ylhäällä), Steven (eka alhaalla) ja kaksi Barbieta (toinen ja kolmas alhaalla) vielä poseeraavat niiden kanssa, jotka nyt lähettävät terveisiä täältä Immolasta.


Kävimme tänään tilittämässä kirpparipöydän tuotot ja yllätyimme siitäkin ihan mahdottoman iloisesti. Kyllä kannatti laittaa jakoon kaksi kirjahyllyllistä kirjoja, sillä paitsi että olohuoneeseen tuli nyt avaruutta, saimme vinttiin säilytystilaa niistä kahdesta tyhjentyneestä hyllystä.

Olin hinnoitellut sekä kirjat että kaiken muun tavaran ihan älyttömän halvaksi. Hinnat olivat kymmenestä sentistä muutamaan euroon, ja pöytä tyhjeni kyllä melkoista vauhtia. Olen ollut siinä uskossa, että täällä ei tavara käy kirppareilla kaupaksi, sillä yleensä kirpputoreilla kököttävät samat tavarat viikosta toiseen. Mutta ehkäpä syy onkin siinä, että hinnat ovat törkeät. Miksi ihmiset kauppaavat käytettyä tavaraa lähes uuden hinnalla? Me halusimme päästä tavaroistamme eroon ja hinnoittelimme sen mukaan. Hyvin kelpasivat.

Kelpasivat myös muille myyjille. Meidän 50 senttiä maksaneet dvd-elokuvat löytyivät toisesta pöydästä, jossa joku myi niitä nyt kolmella eurolla kappale. Onnea vaan myyntiin hänelle.

Silppuhinnoista huolimatta ne saimme mukaamme monta kaunista seteliä, jotka tulevatkin nyt tarpeeseen. Uusi terveellinen ruoka kun on selvästi kalliimpaa kuin entinen leipä-juusto-karkki-pulla-mässy-jugurtti-linjamme.

14 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoittelin samoista aiheista tänään. Halpa hinta on paras myynninedistin kirppiksellä. En ymmärrä näitä "-10 % ovh:sta"- hinnoittelijoita, eikö siitä tavarasta ole tarkoitus päästä eroon?

Karkkis kirjoitti...

Hahaa, minullakin on tuollainen Steven! Se oli minusta niin hieno, että ostin sen vaikkein ollut siinä vaiheessa enää vuosiin leikkinyt barbeilla. Ja oli se alessakin.

Minäkään en tajua nykyisin kirpparien hintoja. Ihmiset kuvittelevat saavansa aivan hirveitä summia krääsästään. Juuri samanlaisilla hinnoilla, kuin sinulla, olen saanut myytyä sen sijaan oikein kivasti.

Laurakaisa kirjoitti...

Oi mahtavaa mikä kirje! Kyllä toisen onnesta iloitseminen on sitten hyvä tunne :D

Nämä kirppiskokemukset ovat tosi tarpeeseen kun omaa luopumiskasaani olen nyt keräillyt kokoon. Minuakin suuresti ihmetyttää tämä monen nykyinen kirppishinnoittelupolitiikka - joka tapauksessa oma periaatteeni on se, että ei niitä kirppiskamoja enää kotiin kanneta kun ne on kerran sieltä saatu ulos, ja ylihinnoittelu vaan lisää sitä Fidalle tai muihin vastaaviin "otamme vastaan kaikkea" -pisteisiin toimitettavan jäämäsälän määrää. Pääasia että saa sen pöydän vuokran kasaan, kaikki muu on ekstraa ja hyvä vaan että tavarat kiertävät. Vaikka sitten sille seuraavalle pöydälle, sittenpä ovat sen haltijan vastuulla siitä eteenpäin.

Sussu kirjoitti...

Vau, hieno Barbie-kuva! Mulla oli kanssa tuo Christie. Se oli ylivoimainen suosikkini.

Mulla oli ihan tuo sama kokemus Hietalahden kirppiksellä. Joku vielä kehtasi kiukutella "hintojen polkemisesta". Kirppishintojen! Aah ma nauran, sanoisi Bianca Castafiore.

Anonyymi kirjoitti...

Kirppispaikat on jo niin kalliita, siksi ihmiset hinaa tavaroiden hintoja ylös. Että jäisi jotain tuottoa.
Pitäisi olla joko älyttömästi halpaa tavaraa tai sitten vähemmän mutta hinnakkaampaa.
Kyllä hyvästä tavarasta kirpparillakin onneksi sentään vielä maksetaan hyvin.

Susanna kirjoitti...

No meillä maksoi kirpparipaikka 25 euroa viikolta ja minä tienasin senttihinnoillani reippaasti yli 200 euroa. Toki ymmärrän, että jos ihan oikeasti tarvitsee rahaa, niin 10 kertaa korkeammilla hinnoilla sitä rahaa VOI saada kymmenen kertaa enemmän. Mutta kun ei saa. Sieltä sitten raahataan kotiin takaisin kassikaupalla kamaa.

Minä kiukuttelen, kun harrastelijat polkevat käsityön hintaa, mutta mielestäni kirpparihintoja ei vaan voi polkea. Meillä paras kirppari on Pelastaa lasten, ja siellä hinnoittelu on järkevämpää. Kaikki nuo, joissa ihmiset itse hinnoittelevat, ovat ihan hulluissa hinnoissa.

Kuitin koivu kirjoitti...

Kyllä kirpparihinnat aika usein ihmetyttää, vaikka olisi kuinka hyvää tavaraa tai maksanut uutena mitä vain, niin silti kirppiksellä hintojen pitää olla edulliset. Minullakin oli viime keväänä pöytä vuokrattuna ja todella halvoilla hinnoilla sain ihan mukavan summan rahaa. Sen verran halusin tarkkailla myyntiä, että listasin tavarat mitä sinne vein, ja sitten kun sain tilityksen yhteydessä laput niin aika paljon oli myös varastettu tavaraa, mutta siltikin tuotto oli ihan mukava. Kävin joka päivä siivoamassa pöydän ja vein tasaisesti tavaraa.

Susanna kirjoitti...

Tällä meidän kirpparilla oli hieno systeemi. Sieltä sai viivakoodilliset tarralaput tuotteisiin ja listan, jossa oli vastaavat koodit. Siihen listaan pystyi itse kirjaamaan muistiin, mikä tavara minkäkin koodin kanssa menee, ja lopuksi sitten saatiin toinen lista niistä koodeista, jotka oli myyty. En ole vielä kerinnyt verrata listoja, joten vähän minuakin jännittää, onko jotain varastettu.

Anonyymi kirjoitti...

Olen samaa mieltä siinä, että mieluummin laitan pienet hinnat kirppistavaroilleni ja pääsen niistä kerralla eroon, kuin raahaan samaa tavaraa ees taas. Aina olen jäänyt plussalle, usein aika paljonkin. Mielestäni kannattaa miettiä, mitä itse olisi kirppiksellä valmis maksamaan kyseisestä tavarasta. Se on usein juuri se oikea hinta, jolla tavarat lähtevät kiertoon. Kirpputoria en miellä bisneksentekopaikaksi.

Täälläkin päin näkee kirppiksillä vuodesta toiseen samaa kamaa samoissa pöydissä, useimmiten huonoa ja kuntoonsa nähden kallista. En ymmärrä, mitä ideaa sellaisessa on.

Eliisa kirjoitti...

Voi, aina mä tulen hyvälle mielelle kun luen sun postauksia, sulla on aina tiukemmissakin paikoissa huumoria.

Mutta, ihania nukkeja sinulla on ja hienon päätöksen teit, menivät varmasti oikeaan osoitteeseen.

Ja hienoa, että tavara meni kaupaksi. Se taitaa olla niin yksilöllistä, minkä joku kokee kalliiksi ja minkä joku halvaksi. Mulle on 20e juttu on halpa tilpäivänä, ennen tilipäivää kaikki, 2-5 euron juttukin on kallis :) Aika paljon rikkinäistä ja turhaa kyllä kirppiksillä on. Esim. olen miettinyt että miten joku pyytää koloisesta Arbian kahvikupista kauheesti. Kuka oikeasti tarvitsee sellaista, vai onko näillä rikkinäisilläkin joku arvo? Ehkä jokin, jota en tiedä. Varasin meillekin kirppispöydän parin viikon päähän, paljon menee poistoon, mutta en vieläkään malta tytön Barbeja/ Bratzeja laittaa myyntiin. No, ehkäpä osasta voisi karsia. Mukavaa viikonloppua sinulle!!

Anonyymi kirjoitti...

Käyn tosi usein kirppareilla ja osalla myyjistä on todellakin aivan mahdottomat hinnat. Vanhoista juhlavaatteista (siis jopa 10 v.) kymmeniä euroja. Itsellä varmaan kallein vaate on ollut 5 euroa ja ajattelin, että jos en sitä saa niin pidän itse.

Ja sitten on niitä jotka eivät tiedä esim astioidensa arvoa ja myyvät (onnekseni) designiä halvalla. Aika harvoin kyllä mutta aina silloin tällöin.

Vakkarivierailija

Karkkis kirjoitti...

Eipäs kun leikinpä minä Stevenillä, mutta aivan viimeisiä "varsinaisia" barbileikkejäni.

Susanna kirjoitti...

Kiitos Eliisa! Tuo eka lauseesi lämmitti paljon, sillä olen koko ikäni ollut hirmuisen negatiivinen ihmisen ja vasta viime vuosien aikana oppinut löytämään iloa ja huumoria arjesta.


Kiki kirjoitti...

Ihan mahtava tuo kirje!

Olen miettinyt itse tuota samaa hinnoitteluasiaa! Se on ihan hullua, mitä ihmiset yrittävät nyhtää vanhasta tavarasta. Itsellä motivaationa kaikelle kirppistouhulle on päästä hyvästä tavarasta eroon ja saada se sellaiselle, joka sitä tarvitsee. Käsiinhän ne liian korkeaksi hinnoitellut tavarat jäävät ja sitten ne vaan tulevat takaisin kotiin nurkkia täyttämään. Eihän siinäkään ole mitään järkeä.