perjantai 29. huhtikuuta 2011

Pihasisustusta


Kurkistetaanpa vielä ulkovessaan, joka nyt käyttökunnossa. Päädyin rakentamaan haihdutussysteemillä toimivan erottelevan käymälän, jonka hajuttomuutta nyt jäädään jännittämään. Huussin sisustuksen täydensin opastaululla, jossa neuvotaan, miten käymälässä asioidaan.

Ja lisäksi laitoin tarjolle vieraskirjan. Lukemista meidän vessassa ei ole, sillä pöntöllä liian pitkään istuminen on kuulemma haitallista suolistolle. Mutta vieraskirjaan voi halutessaan äkkiä rustata terveisensä.

Ihan oikeasti en ole vieraskirjojen ystävä. Minusta on aina hyvin kiusallista, jos jossakin kyläpaikassa tungetaan se vieraskirja käteen ja pakotetaan siihen jotakin runoilemaan. Mutta vessaan se sopii. Siellä on yksityisyyttä, jonka ansiosta kukaan ei ole olan yli kurkkimassa, mitä siihen kirjoitat.

Tämä huussista nyt vähäksi aikaa. Seuraavaksi paneudun muihin pihan osien kalustamiseen.

Olen saanut koko olennaisimman osan tontistamme haravoitua ja siinä haravoidessa ovat maaston muodot tulleet hyvin tutuiksi. Olin ajatellut, etten edes harkitse mitään kukkaistutuksia tänä kesänä, mutta kun haravoidessani tajusin viemärinkannen olevan aivan meidän ulko-ovemme vieressä, päätin hiukan joustaa päätöksessäni.

Tein kaivon ympärille kukkapenkin, johon meinaan istuttaa orvokkeja. Orvokit ovat yleensä pysyneet hengissä jopa minun käsittelyssäni. Olen purkanut aika monta älytöntä kivikasaa, joita tälle tontille on jostain syystä haluttu läjätä ja niistä sain sopivia pikkukiviä viemärikukkapenkkini reunukseen. Ja siihen tötterön päälle asetan jonkun padan, johon istutan krassia. Sekin on aiemmin osoittautunut olevansa kyllin sitkeä ja vaatimaton minun hoidettavakseni. Toivottavasti sen lonkerot peittävät sitten kaivonkannen kokonaan.

Puutarhakalusteita olen kuljetellut paikasta toiseen, kunnes ne lopulta päätyivät juuri siihen, mihin olin jo talvella ne suunnitellutkin. Kalusteiden lähempi tarkastelu osoitti, että niissä sitten istutaan omalla vastuulla. Ovat nimittäin melkoisen hutakoita. Vaihdoimme ne vuokraa vastaan entisen vuokralaisen kanssa...

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Pääsiäinen pihalla


Kaikki blogittajat ylistävät nyt kevättä ja pihahommien autuutta, enkä minä tee siinä asiassa poikkeusta. Pääsiäinen oli myös meillä kovin kesäinen ja niinpä se vietettiin kokonaan pihalla.


Siskontyttöni oli meillä lomailemassa ja teimme lauantaina päiväretken laavulle. Kokeilimme paljain jaloin kävelemistä, paistoimme makkaraa nuotiolla ja kärisytimme vaahtokarkkeja.


Koska tämä lapsi nauttii valtavasti mopoilusta, liikuimme skootterikyydillä pitkin aurinkoista kotiseutua. Nyt tämä seutu alkaa näyttää niitä parhaita puoliaan. Maan kaunein linnakin meiltä löytyy, mutta sitä me köyhät prinsessat tyydyimme ihailemaan vain ulkoapäin.


Talvi täällä on ihan yhtä ankea kuin missä tahansa muuallakin, mutta kesäelämään nämä tienoot ovat mitä parhaimmat. Välillä oli niin kuuma, että teki mieli loikata järveen jäistä välittämättä.


Kotipihallakin olen ehtinyt tehdä vaikka mitä. Viimeisetkin lumet sulivat tänään, ensimmäiset sinivuokot ilmestyivät, samoin parit tulppaanin alut. Huussin olen vihkinyt käyttöön ja kantanut puutarhakaluston pihalle. Ja sitten kannoin niitä kalusteita ympäri pihaa, paikasta toiseen, sillä valinnanvaraa niiden sijainnille on liikaakin.


Yksi paikkaansa yhä etsivät pihakaluste on aseman penkki. Se on pitkä ja ränsistynyt, mutta silti ihana. Se on ollut aivan aluksi oranssi, sitten turkoosi ja lopuksi haalean vaaleansininen. Nyt se on pääasiassa sammaloitunut. Minusta se pitäisi laittaa radan puolelle, sinne missä asemilla penkit tapaavat olla.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Meinasin vähän huijata


Aamuhan alkoi mukavasti, kun ensimmäisenä sain haasteen. Se tuli Vompattielämän Terhiltä, kiitos! Haaste oli taas niitä mukavammansorttisia, joihin liittyy tehtävä.

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogisssi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.

Kuvakansioni neljäs kansio sattui sisältämään ystäväni Heatherin ottamia kuvia. Ja neljäs kuva oli sellainen, että ensimmäinen ajatukseni oli: "No en varmasti julkaise! Valitsen jostain kivemman kuvan ja valehtelen, että se oli se neljännen neljäs." Aika alhaista, vai mitä? Mutta koska en halua olla alhainen, päätin suhtautua kuvaan huumorilla ja julkaista sen kuitenkin. (Heather, anteeksi, etten vaivautunut kysymään sinulta lupaa kuvan julkaisuun!)

Tässä:

Kuva on otettu Tampereella marraskuussa vuonna 2009. Olen siinä ekaa kertaa torilla myymässä. Kaverina minulla oli eräs ystäväni, jonka tekemiä virkattuja kukkia kuvassa myös näkyy. Meillä ei ollut telttaa, mutta toripäivänä tuli talven ensimmäinen räntämyräkkä, joten jouduimme vuokraamaan kalliin teltan järjestäjältä. Seisoimme räntäsateessa kaksi päivää ja myimme aika huonosti. Räntä kasteli tuotteet ja kotiprintterillä printatut tuotelaput levisivät. Kastuessaan vastamaalatut oranssit hyllyt alkoivat kuoriutua lateksikerroksestaan. Jouduimme vetämään pöytää jatkuvasti yhä syvemmälle telttaan.

Jälkeenpäin, kun katsoimme näitä kuvia, ymmärsimme hyvin, ettei heikosta myynnistä voinut syyttää pelkkää säätä! Herranen aika, miltä friikkisirkuksen mielipuolisilta narunvetokojun kääpiöiltä me näyttimmekään! Pilkkopimeässä sirkusteltassa kaksi hermostuksissaan pulpattavaa emäntää ja tuotepöytä, jonka räikeys varmasti pelotti marraskuisia manselaisia!

Paljon opittiin, ja paljon minä olen kehittynyt tuon jälkeen. Oli tuosta kokemuksesta se ilo, että ymmärsin tiskirättien voivan olla menestystuote, johon kannattaa keskittyä.

Valitsen haasteen seuraaviksi uhreiksi umpimähkään seuraavat neljä bloggaajaa:

Niin, ja mukavaa pääisiäisviikonloppua teille kaikille!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Erotteleva ja hajuton?


Huussiteema jatkuu nyt kuvakavalkadilla ulkovessan sisustuksesta. Yritin saada sinne hippusen sitä tunnelmaa, jota nykyään nimitetään "maalaisromanttiseksi". Mutta vain hippusen, sillä en halunnut kuorruttaa huussiamme valkoisella hattarapilvellä ja englanninkielisten tekstien koristamilla uusvanhoilla peltitavaroilla.

Vaaleansinisen vesisäiliön minä maalasin spraymaalilla mattavalkoiseksi. Siitä jäi vähän kuultamaan läpi vaaleanpunaiset kukkaset, mutta minusta ne eivät haittaa, joten en ehkä maalaa siihen enää enempää kerroksia. Säiliön alle ripustin bamburievun, jolla voi kuivailla tasolle roiskuneet vedet.

Pesualtaana on nyt toiseen pöntönreikään upotettu vanha emalivati. Valitsin kauneimman vatimme tähän tehtävään.

Hartwallin pienet mainospyyhkeet joutuivat nopeaan sievistyskäsittelyyn. Leikkasin niistä alareunan logoineen pois ja ompelin tilalle puuvillapitsiä. Tässä on nyt se romantiikan osuus.

Luuta on luuta ja vanha emalikattila roskis. Mattoa en aio laittaa, vaikka räsymatto kyllä näyttäisikin täällä mukavalta. Mutta minusta on aina ollut hyvin iljettävää astua pikkuisen kostealle huussimatolle kesävarpaillani. Vanha siloiseksi kulunut puulattia sen sijaan tuntuu varpaiden alla takuuvarmasti ihanalta. Se on myös helpompi huiskaista puhtaaksi kuin matto, joka imee ties mitä itseensä.

Olen pitkään hamstrannut vanhoja emaliastioita ja minusta onkin mukavaa saada ne ihan oikeastikin käyttöön. Kauhalla annostellaan kuiviketta. Ostin säkillisen Biolanin komposti- ja huussikuiviketta. Siinä on vähän epämiellyttävän pistävä haju jo itsessään, mutta toivottavasti se voittaa kakan lemun.

Ja nyt, jos et halua lukea enempää kakkajuttuja, on hyvä aika lopettaa tähän.

Olen nimittäin hieman neuvoton noiden jätösastioiden suhteen. Minulla on nyt kakka-astia paikoillaan. Ohjeistusta olen lueskellut Käymäläseura Huussin sivuilta. Siellä opastetaan tekemään kakka-astiaan reikiä, jotta pissat valuisivat astiasta pois. Pissa kuulemma on se, joka panee vessat löyhkäämään. Alimmaiseksi pitäisi laittaa laakea astia, joka täytetään puhtaalla turpeella. Sieltä pissat sitten haihtuvat pois.

Haihtuvatko todella? Miten kauhean laakea sen astian pitää olla, ja onko ihan varma, etteivät pissat jää astiaan lillumaan turpeen kanssa iljettävänä vellinä? Ja mistä kummasta voi ostaa puhdasta turvetta, jossa ei ole lannoitteita mukana?


Toinen vaihtoehto olisi johtaa kakka-astiasta pissat suoraan suljettuun kanisteriin. Tämän menetelmän hajuttomuus vaikuttaa minusta aika järkeenkäyvältä. Mutta eikö isokin kanisteri täyty aika nopeasti? Meidän huussissa kuitenkin tullan varmasti pissailemaan enemmän kuin kakkailemaan. Ja mihin se pissa sitten kaadetaan sieltä kanisterista?

Koska käymäläseuran sivuilta ei löytynyt vastauksia näihin kysymyksiini, toivon, että teiltä löytyy taas hyviä mielipiteitä. Kumpi menetelmä olisi parempi? Minusta tuo haihdutusjuttu, jos vaan jostain keksin sitä turvetta ja sopivan muotoisen astian.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Miss Huussi


Nyt kun päivät ovat kuluneet ulkosalla, olen jo monta kertaa kaivannut ulkohuussia. On hankalaa ravata sisälle vessaan, kun jalassa on rapaiset kumpparit. On siis aika panna huussi kuntoon.

Pelonsekaisin tuntein kaivauduin huussin takana olevalle luukulle. Se oli naulattu kiinni, mutta sain naulat helposti irti. En pystynyt hengittämään, koska pelkäsin törmääväni jätöksiin. Mutta kas, pöntön alunen olikin siisti ja tyhjä.

Sulolta lahjaksi saamani Audrey Hepburn -julisteen minä liisteröin kiinni lastulevyyn. Ensin yritin mallata kuvaa mustiin kehyksiin, mutta kehystetty kuva oli liian hienosteleva ulkovessaan. En myöskään halunnut mätkäistä sitä nastoilla suoraan seinään, koska kaikkihan tietävät, miltä ulkovessojen julisteet pian näyttävät. Toivottavasti liisteröinti kestää ilmankosteuden, eikä Audrey rypisty.


Aiemmin tuunasin vähän risuluutaa, jonka löysin ulkovarastosta. Se oli muuten kiva, mutta muovinen vihreä lätkä pilasi sen. Tursottelin Erikeeperiä muovin päälle ja kieputin hamppunarua ympärille. Jostain syystä liima jäi valkoiseksi, vaikka Erikeeperinhän pitäisi kuivua värittömäksi. Mahtoiko syynä olla tuona päivänä vallinnut pakkassää?

Sisustus alkaa olla siis kunnossa, vain tärkein puuttuu, nimittäin astiat sieltä pöntön alta.

Tänään töissä


On ihanaa, kun aurinko herättää minut jo kuudelta ja päivät ovat suloisen pitkiä. Nousin reippaasti tekemään töitä. Viiden työtunnin aikana sain vaikka mitä aikaiseksi, ja silti minulla on käytännössä vielä kokonainen päivä aikaa haravoida pihaa.

Uusia tuotteita on nyt verkkopuodissa. Murheenkryyniksi muodostuneiden kehyskukkaroiden kivikkoinen tie päättyi lopulta oikein onnellisesti ja siitä iso kiitos kuuluu teille, jotka annoitte minulle taannoin hyviä vinkkejä kehyksen kiinnittämiseen. Isompia kukkaroita on nyt puodissa sekä turkoosin että pinkin värisinä ja ne löytyvät Kassit ja pussit -kategoriasta.

Koska pienen kukkaron hinta olisi muodostunut väkisinkin mielestäni liian korkeaksi, päätin kokeilla jotakin muuta. Pikkukukkarot ovat puodissa nyt "tee se itse"-muodossa, ja ne myydään pakkauksissa, jotka sisältävät ompeluohjeet ja kaikki tarvittavat materiaalit.

Lisäksi kodinsisustajille on tarjolla pari uutta käsinpainettua julistetta, toisessa vanha tuttu Pöllöparvi ja toisessa skootteri parkkeerattuna keväisesti kukkivan puun alle.

Muistattehan, että blogin lukijat saavat tilaukseensa kaupan päälle kirjanmerkin, mutta VAIN jos huomaa kirjoittaa sanan blogi alennuskuponki-kohtaan.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Maasta nousee kysymyksiä


Ah tätä ihanaa kevättä! Päiväni kuluvat ulkona pihahommissa, ja minä nautin joka hetkestä! Tämä ulkotöissä aamusta iltaan viihtyminen on uusi piirre minussa. Olen lajitellut kaatopaikkavuortamme jätesäkkeihin, repinyt vimmalla verkkoaitaa irti maasta ja kaivanut ylös jonkun joskus aloittaman kiviaidan. Olen myös ollut auringon apuna lumien sulattamisessa: kolannut kinoksia pienemmäksi ja levittänyt lunta lapiolla jo sulaneisiin kohtiin. Sillä keinolla jopa meidän pihamme saattaa sulaa kesäkuuhun mennessä.


Ja sitä mukaa, kun lumi katoaa, minä singahdan paikalle haravani kanssa ja rapsuttelen pois kaikki viime syksyn lehdet. Ja ihmettelen sitä, miten tästä elottomasta maasta loihditaan viihtyisä piha? Koko tontti on kuivan, vanhan heinän ja maatuneen lehtikerroksen peitossa. Jos lehtien alta hyvässä lykyssä löytyy jotain elävää, se on sammalta.



Paisti yhdessä kohdassa kasvaa jotakin. Onkohan tämä kasvi niin merkityksellinen, että se pitäisi säästää? Kuka tunnistaa? Taimet nimittäin puskevat esiin juuri siihen kohtaan, johon olemme tekemässä parkkipaikkaa autoille. Jos kyseessä on joku kukka, voisin siirtää ne parempaan paikkaan. Jos se on rikkaruoho, se saa jäädä hiekkakerroksen alle.


Täällä on useita vanhoja kukkapenkkejä, joissa en usko kasvavan juuri mitään. Ainakin viime syksynä kaikki nämä penkit olivat heinikon seassa hyvin piilossa ja me kompastelimme niihin. Kukkapenkit on sijoiteltu täysin holtittomasti, sinne tänne ilman mitään järkevää logiikkaa. Suurin penkki on tällainen laatikon muotoinen möhkäle, joka on reunustettu jollakin turvepaaleilla. Minusta se on karmea, mutta kai siinä pitää jotakin yrittää saada kasvamaan.


Meillä on toimintasuunnitelma tälle kesälle. Keskitymme nyt vain tonttimme tienpuoleiseen päähän ja yritämme saada sen siedettävän näköiseksi. Seuraavina kesinä sitten etenemme kohti toista päätyä. Kaikkia maatuneita tikapuita, lahonneita koivunrunkoja ja kaisilikkoa muistuttavaa heinikkoa emme edes aio yrittää saada tänä kesänä raivattua.

Myös kesäkeittiö jää tulevaisuuden projektiksi. Tänä kesänä kokeilemme, missä on luontevinta grillailla ja ruokailla, ja kun paikka löytyy, voi siihen pikkuhiljaa alkaa miettiä kesäkeittiötä.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Rakastuin kerrostaloon



Kävimme eilen asuntoesittelyssä. Ihan huvin vuoksi ja mielenkiinnosta. Meidän lähellämme on tyhjillään upeita 30-luvulla rakennettuja funkkistaloja, jotka ovat olleet Rajavartiolaitoksen työntekijöiden asuntoja. Valtio myi talot, yksityinen kiinteistöyhtiö osti, ja nyt asuntoja myydään yksittäin.


Jos yhtään haluaisin asua kerrostalossa, en olisi kahta sekuntiakaan miettinyt, vaan pannut nimeni paperiin saman tien. Koskaan ennen en ole lumoutunut kerrostaloasunnoista kuten näistä.

Ihmeellisen ihania asuntoja, sokkeloisia, suuria, yli sataneliöisiä, täynnä upeita yksityiskohtia. Jopa komeroiden vetimet olivat rakennusajankohdalle uskollisia. Huoneet korkeita, ikkunat alkuperäisiä. Myyntihinnat kovin edullisia. Ja mitkä näkymät! Talojen ympärillä mäntymetsää ja vettä. Jokaisesta asunnosta järvi- tai lampinäköala. Asunnot olivat niin upeita, etten meinannut nahoissani pysyä. Vai mitä mieltä te olette tästä parvekkeen ovesta?

Tästä takasta?

Tästä kylppärin ikkunasta?

Näistä puolen metrin paksuisista seinistä, joissa oli runsaasti komeroita?

Jopa rappujen kirjaimet olivat tyylin mukaiset.

Kellarin saunan pukuhuoneet henkivät käsinkosketeltavaa tunnelmaa. Teki heti mieli oikaista tälle penkille saunapuhtaana.

Yhdessä asunnossa oli käynyt vesivahinko. Rakenteet olivat silti kunnossa. Sieltä näki, että muidenkin asuntojen muovimattojen alta löytyy puulattia.

Toivon, että asunnot saavat arvoisensa uudet omistajat. Esittelyssä kuulin huolestuttavia kommentteja, kuten: "vanhat ikkunat, nehän täytyy heti vaihtaa".

Etuovi.comissa löytyy näitä muun muassa kohdenumerolla 7095010

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Töppösiä harlekiinivieraille


Me olemme olleet flunssaisia. Mukavaa on ollut se, että Sulokin on saanut olla kotona monta päivää peräkkäin, mikä on harvinaista herkkua. Kyllä siitä ilosta vähän nuhaa ja kuumetta sietääkin. Koska on pitänyt ottaa vähän rauhallisemmin, olen minä taas päässyt neulomisen makuun. Ensimmäinen vierastossupari onkin nyt valmistumassa.

Koska minusta on tylsää neuloa synkkiä tai vaatimattomia värejä, tulevat meidän vieraamme ensi talvena hipsimään täällä iloisessa karnevaalihengessä. Näitä minä nyt meinaan neuloa olohuoneessa olevan pärekorin pullolleen.

Tossun ohje on minun itse säveltämäni ja se on niin helppo, että se sopii kaikille meille, jotka kuvittelemme, ettemme osaa neuloa. Ohje löytyy täältä (kliksutikliks). Aina oikein -neule tekee tossuista tosi pumpulisen pehmoiset ja ihanan lämpöiset.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kevätaskelia


Toissapäivänä kaksi sitruunaperhosta ja eilen yksi sisilisko.

Ei muuta raportoitavaa täältä.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Huh helpotusta


Tuo, että sain vihdoin olohuoneen silmää miellyttäväksi, toi ihanan rauhan mieleeni. Huomaan kyllä, että niin kauan kun mieleni sopukoissa vaanii jokin keskeneräinen isompi ongelma, en oikein saa siltä rauhaa. Tämä remontin ja yrittäjyyden yhteensovittaminen ei ole ollut minulle kovin helppoa. On vaikeaa paneutua molempiin, ja sitten tietysti voiton vie se, jota kohtaan minulla on suuremmat intohimot. Minun on hyvin hankalaa miettiä, miten saisin tuotteideni myyntiä lisättyä, jos olohuoneen rumuus vaanii aivonnurkassa kaiken aikaa.

Siksi onkin hirmuisen helpottavaa tajuta, että sisätilojen suhteen olemme jo ihan kunnolla voiton puolella. Isoista projekteista jäljellä on enää vierashuone. Sen kimppuun voimme käydä vasta lämmityskauden loputtua, sillä huone on tyhjennettävä ja ovet suljettava visusti. Purkaminen aloitetaan vintistä, josta pitää kaivaa välikatossa olevat märät turpeet ja muut eristeet. Sitten on auottava vierashuoneesta levyseiniä, otettava pois kastuneet lasivillat ja katsottava, mitä sitten tapahtuu.

Toivon, että homma saadaan hoidettua kevään aikana. Kesäkuulle asti minä saan vielä strattirahaa, mutta siitä eteenpäin minun on ihan kerrassaan pakko keskittyä enimmässä määrin työntekoon ja vähemmässä määrin remonttiin.

Sateenkaaren päässä


Meidän asemamme ulkomaalaus ei ole onneksi vielä ollenkaan ajankohtainen asia, mutta maalailin kotiamme silti Photoshopilla. Koska talomme kelpo keltamulta on aika vastikään jäänyt muovimaalin alle, meidän tulevaisuuteemme kuuluu koko talon puhtaaksi raaputtaminen ja perinnemaalilla maalaaminen. Värivaihtoehdot ovatkin sitten loputtomat.

Minulla on suosikkivärini. Entä sinulla? Minkä värisenä asemamme näyttäisi sinusta kaikkein kauneimmalta?

Tässä taas yksi suloinen helmi niille, jotka haaveilevat omasta työsiirtolastaan. Hiirolan asema Mikkelin lähellä (kliks) on yksityisomistuksessa ja nyt myynnissä.



Hintakin on selvästi sanottu: 20.000 euroa. Talo on ollut kaiketi pitkään autiona, mutta rakenteet ovat kunnossa. Vesiosuuskunnan putket tulevat tontille saakka. Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että pihasaunassa on kuulemma jättimäinen, puurakenteinen mankeli.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Kuin mummolassa


Anoppi kysyi, haluaisinko hänen äitinsä virkkaaman päiväpeiton. Tietysti halusin! Ja minulla oli sille paikkakin jo valmiina! Olohuoneessa olevasta vanhasta laverista kun piti tehdä sohvamainen.

Peitin kaksi vaahtomuovipatjaa vihreillä lakanoilla. Ompelin lakanat kiinni juuri sen verran, että ne pysyvät paikoillaan, mutta ne voi helposti myös irrottaa tarvittaessa pesuun.

Toinen patja sängyn päälle ja toinen selkänojaksi pystyyn sängyn taakse. Ylimääräinen vieraspatja on nyt mukavasti käden ulottuvilla, eikä enää vintillä hiirten armoilla. Ja kaiken päälle levitin anopin pitsipeitteen. Muutama pehmoinen tyyny pitää vielä ommella.

Red zone


Punainen olohuone on vaikea valokuvata myös auringonpaisteella.

Olemme tyytyväisiä värivalintaan. Huoneesta tuli mahdottoman lämpöinen. Punainen tapetti sopii kauniisti hirsiseinän ja puunväristen huonekalujen kaveriksi.

Sorruin jälleen vastavärien käyttöön, ja olohuoneeseen alkoi tupsahdella vihreitä esineitä.

Tässä näkyy se kohta, jossa tapetti loppui. Olisi sitä riittänyt vielä hiukan pidemmälle, mutta päätin lopettaa siihen kohtaan, missä oven molemmille puolille jää yhtä suuri tapetiton alue. Suunnitelmissa on nyt ratkaista ongelma niin, että ostamme suht samansävyistä punaista maalia ja maalaamme tuon loppuseinän sillä. Samoin muurin, joka kiertää seuraavan seinän puolelle ja yhtyy hirsiseinään. Ja koska olen Innoni katsonut, totean, että tapetin ja maalin rajakohtaan laitamme jotain korostavaa, kuten vaikkapa korean listan. Sitä, mitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Taidetta ilman lahjoja


On liian pilvinen ilma. En saa aikaiseksi tärähtämättömiä kuvia olohuoneesta. Miksi meillä ei ole kameralle jalustaa? (Koska minä rikoin sen.) Aurinkoisempaa ilmaa odotellessa esittelen teille olohuoneen seinää koristavan pikkutauluryppään antia.

Verholaudan sisältä ilmestynyt miniavain sai taustakseen kopion makuuhuoneen ilmanvaihtoräppänästä löytyneestä vanhasta, äärimmäisen koskettavasta kirjeestä.

Olohuoneen seinistähän piti tulla hirmuisen vihreät, mutta toisin kävi. Vanhasta esiinkaivetusta tapetista jouduimme luopumaan, mutta sen paloja pääsi nyt useampaankin kehykseen.

Tämä seepra on pääsiäismunayllätys.

Pari suurempaa, ruosteista avaintakin täällä talossa oli. Jossakin naulassa ne roikkuivat Sulon huoneen seinällä. Nyt ne roikkuvat kehystettyinä olohuoneen seinällä.

Toinen sai taustakseen vihreän tapetinpalan ja toinen kopion äitini isoisän maalamasta akvarellista.

Loput taulut esittelen sitten joskus, kunhan saan napsittua kokonaiskuviakin.