maanantai 17. lokakuuta 2011

Muuttumisleikissä tänään: apteekkarin lipasto!


Pitkästä aikaa tämäkin blogi saa sisältöä sisustamisen saralta. Vuosikausia harkittuani asiaa uskalsin viimeinkin maalata Maskusta halvalla ostetun apteekkarinlipaston.

(Itkupotkuraivarikiukuttelua tähän väliin. On niin pimeää. En osaa käyttää uutta kameraani! Olen ottanut tuhat hirveän huonoa kuvaa. Jalustalla ja ilman. Eri säädöillä. Kaikki silkkaa sontaa. Kalliillakin kameralla voi ihan helposti ottaa huonoja kuvia, uskokaa pois.)

Lipasto oli vielä eilisaamuna puunväristä puuta ja siinä oli tyypilliset apteekkivetimet. Se ei ole ollenkaan istunut toimiston muuhun kalustukseen ja nyt kun taas kerran siirtelin vähän huonekaluja, päätin reippahasti maalata lipaston siltä seisomalta.

(Kiukuttelua tähänkin väliin. Eilen oli karmean pimeä päivä. Loisteputken valossa en saanut kuvattua uutta, ihanaa lipastoani. Ajattelin, että huomenna sitten. No, tänään olen ravannut asioilla ihan koko päivän: fysioterapiassa, jumpassa, ruokakaupassa, tankkaamassa autoa, optikolla, apteekissa, postissa... ja aurinko paistoi kirkkaasti koko sen ajan. Kun viimein pääsin rynnistämään kotiin kuvatakseni lipaston päivänvalolla, jouduin toteamaan pimeyden jo saavuttaneen taas toimistoni. Aurinko oli kerinnyt liiaksi talon väärälle puolelle. Eikö tällaisten ongelmien pitänyt loppua, kun on järjestelmäkamera? Mitä?! Joudun nyt esittelemään lipaston teille surkeasti kuvattuna.)

Olen todella tyytyväinen lipaston uuteen ilmeeseen. Möhkälemäinen, raskas apteekkikopio on tiessään ja sen tilalle sain pirtsakkaa karkkiväritystä. Uudet vetimet ovat puuhelmiä. Vaikka ne ovat suhteellisen pienet tuon kokoisiin laatikoihin, ne toimivat oikein hienosti ja minusta näyttävätkin mahdottoman lystikkäiltä.

Kahdesta pöydästä ja lipastosta olen nyt koonnut kokonaisuuden, joka on sekä työpöytä että säilytyskaluste yhdellä kertaa. Kun kaikki nyt ovat vielä samanväriset, yhdistelmä on ihan ok, eikä enää häiritse silmää.

(Kenen blogi se muuten oli, jossa vastaava lipasto oli maalattu kelta-valkoiseksi? En enää muista. Mutta sen näkeminen sai minut vakuuttumaan siitä, että tällaisen lipaston maalaaminen ei ainakaan missään nimessä pahenna kalusteen ulkonäköä.)

22 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Onpa onnistunut muutos. Lipasto näyttää jopa kevytrakenteisemmalta uusissa väreissään.

Heli kirjoitti...

Et usko miten mua ajoittain todellakin harmittaa, kun aikanaan meidän hiukka rämähtäneen apteekkarin ANNOIN kaverilleni.... se oli sitä aikaa, kun en vielä tiennyt, että maalaamalla saa vaikka mitä kivaa aikaan.. nyyh.. Minusta apteekkari on kuiteskin tosi kiva lipasto, sillon vaan meni siihen totaalisesti hermo.

Tuo sinun tuunaus on tosi pirteä ja kiva, sopii tuohon ympäristöön täydellisesti!

Ja kameraongelmasta: niin se valitettavasti on, että hyvä kamera ei tee hyviä kuvia automaattisesti.. Mäkin aina manaan, miten ei kuvat vaan onnistu sitten millään. Mutta tuohon ongelmaan vois auttaa, jos hankit valovoimaisemman objektiivin. Mulla on kaverini kanssa ihan sama kamera ja hän osti siihen sellasen objektiivin, otin sitten vertailukuvia omalla ja hänen kamerallaan ja ero oli kyllä huomattava. En osaa neuvoa yhtään tarkemmin millainen sen objektiivin pitäis olla, muuta kuin "valovoimaisempi".. mutta kysy viisaammmilta..

Koivurinteen rouva kirjoitti...

Hieno uusi lipasto!!

Nonna kirjoitti...

Hieno lipasto! Kyllä kannattaa maalailla! Meillä oli samantyylinen kapea, korkea ja maalasin sen joskus valkoiseksi ja laitoin mustat perusnuppivetimet. Tykkään siitäkin nyt ihan hirmusti, vaikka aiemmin oli tosi tylsä.

Tyhmänä kuvaajana totean vaan, että valoisaltahan tuo kuva näyttää näin maallikon silmissä!

Rouva Kukko kirjoitti...

On kyllä hieno lipasto, ja niin erinnäköinen ettei uskoisi samaksi. Kyllä pieni maalausparantelu kannattaa!

Susanna kirjoitti...

Benglia, minustakin lipastosta lähti painoa pois ihan huimasti värimuutoksen myötä.

Heli, maalaamalla saa jopa niistä karmeista 70-80-lukujen kirjahyllyistä tosi kivannäköisiä. Harmi lipastoasi.

Katselin jo aiemmin objektiivivalikoimia, mutta höm... ehkä sitten ENSI vuoden veronpalautuksista...

Kiitos Nonna, ja Koivurinteen rouva!

Tuo alin kuva on jalustalla otettu, vedetty valotusta ihan överisti yli ja tarkennettu sitten vielä Photoshopissa ihan reippaasti pienennyksen jälkeen. Mutta ehkä se ei ole sitten ihan niin huono, kun ajattelin. Ajaa asiansa kuitenkin, kun lipasto sentään näkyy kokonaisena. Harjoitusta tarvitaan yhä. Paljon.

Saara kirjoitti...

Eipä tunnista enää samaksi kalusteeksi! Kuten Benglia sanoi, laatikosto näyttää nyt jotenkin kevyemmälle, erityisesti nuo laatikoiden etulevyt. Hassua. :)

Samaan valotusongelmaan olen minäkin törmännyt järkkärin kanssa. Pitäisi jaksaa rassata ja kokeilla niitä valotusaikoja. Usein laiskuuden iskiessä, nappaan hämärään aikaan kuvat pokkarilla. Helpompaa sanoisin. Ainakin, kun ei ole ammattilainen kameran käytössä..

Susanna kirjoitti...

Kiitos Rouva Kukko! Vaikka minulla aika usein menee huonekalujen maalaaminen vähän liioitteluksi, niin kyllä se tällä kertaa oli enemmän kuin paikallaan.

Susanna kirjoitti...

Miten näitä kommentteja tulee aina sitä mukaa, kun kirjoitan vastausta edelliselle? :-D

Saara, minäkin jo sorruin pokkariin eilen! Mutta sillä tuli ihan yhtä rumia. Tuo loisteputkivalaisin on varmaan kaiken pahan alku. Ja kirkkaankeltaisten seinien takia tämä huone on todella hankala kuvata jopa ihan päivänvalollakin.

Hanna kirjoitti...

Ihana muutos!
Minä oon päättänyt, että meidän olohuoneen nurkka kaipaa jonkin pienen lipaston piristyksekseen (oikeesti sinne pitää saada tungettua keskeneräiset neuletyöt( ja kukat paikan jonka päällä köllöttää; täytyy alkaa katsella entistä tarkempaan myös vanhoja kalusteita!

Tiina kirjoitti...

Karkkitoimisto! :)

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

Tulipas lipastosta hauska! Tässä taas loistava esimerkki, miten tylsästä ja tavallisesta kalusteesta voi saada hauskan ja persoonallisen, kun vain jaksaa nähdä vaivaa.

Susanna kirjoitti...

Kiitos!

Tätä karkkitoimistoa katsellessani mietin, että minä varmaan pärjäisin lastenhuoneiden sisustussuunnittelussa ihan hyvin...
:-D

Hanna, toivottavasti sopiva lipastoyksilö tulee vastaan!

Saga kirjoitti...

Onpas kerrassaan hurmaava muutos"kohde", eikö näin sanota sisustusohjelmissa..... Upea on lipasto.Pitää varmaan ruveta näyttämään maalipensseliä omallekin työhuoneelle. Luin noita edellä olevia kommentteja ja huokailen, sillä olen täällä vain kiroillut omaa laiskuuttani. Kun koskaan ei ole aikaa tutustua oman järkkärin toimintoihin, mukamas ja tämäkin on jo kaksi vuotta minulla ollut. En jaksa lukea manuaalia ( enhän KOSKAAN lue minkään laitteen ohjeita, ellei ole IHAN pakko) ... Mutta nyt huomaan, että moni muukin taistelee tuon kuvanlaatu ongelman kanssa. Ylimääräinen objektiivikin minulla on, mutta sekään ei taida olla oikeanlainen....

PikkuBertta kirjoitti...

Ihanat karkkivärit...jee tykkään:)

Soja kirjoitti...

Ihana <3

Susanna kirjoitti...

MuutosKOHDE tosiaan. Elämä on kyllä välillä melkoista sisustusohjelmaa.

Tsemppiä kameran kanssa taisteluun, Saga! Sisulla eteenpäin. Ja käyttöohjekirjan.

Kiitos Bertta ja Soja!

Tiina kirjoitti...

Sitku on se talo, niin tilaan sut tekemään likan huoneen sisustussuunnittelun. :)

Susanna kirjoitti...

Ok! :-D
Sulta taitaa kyllä aika hyvin luonnistua itseltäsikin!

Tiia kirjoitti...

Mahtimuutos! Tykkään kovasti ja tulipa jälleen tosiaan todistettua, että maalilla saa ihmeitä aikaan :)

Anne kirjoitti...

Meillä on kanssa tuo sama lipasto ja se on kyllä laadultaan surkea. Laatikon etulevyt ei pysy kiinni ja pohjat tippuu :/ Mieheni ampui naulapyssyllä etulevyt päältä kiinni, niin johan pysyy vähän paremmin ;) Taidan minäkin vähän maalailla sitä ennen työpajaan viemistä, niin peittyy samalla naulapyssyn jättämät reiät. Muuten kyllä käteviä pikkulaatikoita kunhan vaan toimivat.


Sinun lipaston muutos on huikea. Todellakin paremman näköinen nyt!

Susanna kirjoitti...

Surkea se on , ihan totta. Mutta mitä muuta voi odottaa 69 euron lipastolta? :-)

Minä liimasin nuo laatikoiden etulevyt heti alkuunsa kiinni puuliimalla ja ovat pysyneet hyvin.

Liukumekanismien kiinnittämistä laatikot saivatkin odottaa 10 vuotta. :-)

Siitä vaan maalia pintaan sinunkin lipastoosi!