Saliin suunnittelemani ovesta tehty pöytä edistyy vastoinkäymisistä huolimatta. Nyt siinä nimittäin on lasi! Pelastus lasiongelmaan löytyi taas sieltä, mistä aika moni muukin tenkkapoo on meillä ratkaisunsa saanut, nimittäin isäni varastoista. Hänellä sattui olemaan joutilas saunan ovi, jolle ei moneen vuoteen ollut löytynyt käyttöä. Minä kun luulin meidän jo ammentaneen ne varastot typötyhjiksi, mutta ilmeisesti kyseessä on pohjaton runsaudensarvi.
Lasi on hiukan pienenpi kuin tuo meidän ovi, mutta se ei haittaa mitään. Kun ovi kantataan kauttaaltaan puulistalla, lasi pysyy siinä keskellä hienosti paikallaan. Kaiken lisäksi se vielä on karkaistua lasia, joten ei ole huolta sen naarmuuntumisesta heti kättelyssä.
Koristekuviot minä maalasin akryyliväreillä. Seuraavaksi pitää lyhentää pöydän jalkoja pikkuisen, sillä paksu pöytälevy nosti pinnan melkoisen ylös. Ja maalata yksi tuoleista. Ja maalata ne viimeisetkin seinät tästä huoneesta. Kivoja, nopsia hommia.
Nyt olenkin ajatellut, että jospa ostaisin järjestelmäkameran veronpalautusrahoilla. Mutta millaisen? Voisitteko suositella jotakin, joka ei olisi mikään superammattilaisten kamera, mutta jolla saisi oikeasti laadukkaita kuvia aikaan?
Kun selailen ihmisten blogeja, minua aivan sieppaa se, miten upeita kuvia niissä on. Ja ihan tavallisten ihmisten kuvaamina. Saako kunnon kameralla hyvännäköisiä kuvia ilman, että on opiskeltava valokuvaamista vuosikausia?
19 kommenttia:
Tosi kaunis tuo kuvio kyllä ...
Kamerakateus se iskee muuten minuunkin välillä, meilläkin on vain tavallinen pokkari, ja voi ristus miten raivostuttavaa sillä on kuvata vähemmän aurinkoiseen aikaan - eli yli puolet vuodesta... Järkkäri kiinnostaisi mutta ei mahdu budjettiin.
Sitä en osaa sanoa millaisia nuo digijärkkärit on käyttää, mutta vuonna -97 kun omistin sellaisen "puoliautomaattisen" järkkärin niin kuvat jäi kyllä aika huvittaviksi. Siltä vuodelta on paljon sumuisia, tuhruisia ja suttuisia kuvapläjäyksiä, valokuvauskurssista huolimatta :D
Että kiinnostuneena odotan kommentteja :)
Mulla on "ikivanha" Canonin 350D digijärkkäri. Se on palvellut uskollisesti, vaikka toisinaan käytän myös meidänb Ixus pokkaria, jos ei jaksa kantaa järkkäriä mukana. Mutta kun pitää saada oikeasti hyviä ja tarkkoja kuvia, on järkkäri silloin ehdoton. Esimerkiksi kasvien (tai muut pikkutarkat asiat) kuvailu on todella hankalaa pokkarilla, koska esim. niiden automaattitarkennus tarkentaa aina juuri sinne väärään paikkaan.. :/
Noita vanhempia järkkärimalleja saa melko edullisesti käytettynä. Suosittelen! :)
Hieno juttu, että järjestyi tuo pöydän lasiasia! Kunpa kävelisi meilläkin vastaan ruokapöydän lasi jossain varastossa! ;D
Hienoa että pöytään käveli lasi vastaan! Kuvio näyttää ihanalta myöskin.
Minulla on Canon EOS 500D. Sitä sanotaan järkkäriksi, mutta tuon hintaluokan kameroissa optiikka (linssi, kenno?) ei ole täysikokoinen, joten aukon koko ei vaikuta syväterävyyten kuten se oikeassa järkkärissä vaikuttaa. Kamerakaupassa se unohdetaan yleensä (aina?) kertoa. Tämä oli iso pettymys edellisessä kamerassani, joka oli puolijärkkäri (vai miten sitä kutsuttais). Ostaessani nykyistä kameraani tiesin ongelman, mutten ollut valmis ostamaan ammattilaistason kameraa, jonka pelkkä runko maksaa kai 1500 e. Zoomaamalla mahdollisimman lähelle syväterävyysalue pienenee eli saa enemmän epäterävyyttä taustaan. Tällainen muovirunkoinen kamera, joka mulla on, on sen verran kevyt, että se tulee varmaan otettua helpommin mukaan kuin massiivisempi - jotain posittivista hinnan lisäksi.
Joku joskus tilitti ärtyneenä, että hänen hyvät kuvat laitetaan yleensä kalliin kameran piikkiin. Hän sanoi, että se on sama kuin hyvän ruuan tekijälle sanottais, että hänellä on varmaan tosi hyvät kattilat. Mun mielestä pelkkä hyvä kamera ei ole avain hyviin kuviin, mutta kyllähän se voi auttaa.
Muuten, sun blogin kuvat on hienoja. Ja tosi tyylikäs kokonaisuus. Huomaa, että olet ammattilainen. :)
Hehe, niinhän se on noiden pokkareiden kanssa, niissä on paljon puutteita verrattuna järkkäriin/puolijärkkäriin. Ei vähiten juuri hämärässä työskentelyn kyky ja se, että kamera ottaa kuvan silloin kun nappia painaa eikä puoli sekuntia sen jäljeen.
Tuolla aiemmin mainittu Canon 350D on loistava, samoin EOS-sarja usein. Canon on useinkin hieman edullisempi kuin Nikon, missä runko on metallia ja siten kestävämpi - mutta jos et mene kamerasi kanssa tilanteisiin, missä kamera saattaa saada kolhuja, on Canon ihan yhtä hyvä.
Kyllähän kameraa pitää silti osata käyttää, ei hyvä kamera ota automaattisesti hyviä kuvia. Mutta sulla luulisin, että sihtaaminen ja toimintojen opettelu ei ole ongelma.
Käytetyn kameran hankkiminen on hyvä idea, varsinkin jos et kumminkaan ala kuvata kuvia julisteisiin/aikakauslehtiin. Mutta älä osta valokuvaajan vanhaa, ne on useimmiten niin loppuun käytettyjä työkaluja, siis olleet mukana vaikka missä suolapärskeissä ja hiekkamyrskyissä.
Aivan ihana pöytä, siitä tulee todella kaunis!!
Jos enemmän kuvaa, niin järkkäriin kannattaa satsata. Nykyjärkkärit on myös niin hyvin opastettu, että käyttöön otto on helppoa ja täysautomatiikasta manuaaliin siirtyminen voi tapahtua pikkuhiljaa taitojen karttuessa.
Itselläni on Nikon, ennen käytin Canonia. Canon on hiukan edullisempi ja siihen saa lisäosia helpommin. Nikon on taas mm. kennoiltaan laadukkaampi.
Olen myös kuullut, että naisten mielestä Nikonin runko istuu paremmin käteen, vaikka onkin Canonin vastaavaa raskaampi...
Suosittelen etsimään läheltä kunnon kameraliikkeen, joka myy myös käytettyjä kameroita, ne ovat huollettuja ja tarkastettuja, mene sinne kokeilemaan mikä tuntuu hyvältä, asiantunteva myyjä osaa neuvoa loput. =)
Minulla on aivan sama ongelma! Minulla on melkein samanlainen Canonin kamera kuin sinulla. Tahtoisin saada parempia kuvia. En kuitenkaan jaksa raahata mukanani isoa kameraa, en jaksa opetella sen käyttöä jne. Eli toistaiseksi meinaan tyytyä pokkariini, joka on melkein uusi. Vaikka ottaa kyllä aivoon epätarkat kuvat ja kadehdittaa muiden blogien hienot tarkat ja valoltaan kauniit kuvat.
Minulla on filmiaikana ollut järjestelmäkamera, siis sellainen kaikkein yksinkertaisin, joita ENNENVANHAAN oli: aukon ja ajan sai säätää. Tykkäsin siitä ja osasin sitä käyttääkin. Pokkareihin siirryin kuitenkin juuri sen takia, ettei niitä painavia kameroita viitsinyt kantaa reissussa mukana.
Ja pokkari pysyisikin jatkossakin arkikuvailuissa mukana laukunpohjalla, mutta juuri nimenomaan tuotekuvauksissa ja näitä sisustuskuvia ottaessani tarvitsisin sellaisen kameran, jossa on säätövaraa.
Tiedän toki, että pelkkä hyvä kamera ei tee kenestäkään mestarikuvaajaa ja uskon, että valokuvaajia ärsyttää se, miten helposti niin luullaan. Mutta uskon myös, että minä voisin osata kuvata parempia kuvia paremmalla kameralla. Ymmärrän sentään valkotasapainot, syvyysterävyydet ja osaan sommitella.
Se, mikä vähän jännittää, on se, jaksanko opetella monimutkaisen kameran käytön. Jos ostan kalliin kameran, niin se ei saa jäädä liian vaikeana käyttämättä.
Canonista on varmaan lähdettävä liikkeelle ihan vain siksi, että jokainen ikinä omistamani kamera on ollut Canon, ja niissä on tutut jutut. Vähän niinkuin Toyotat: kun on oppinut yhtä Toyotaa ajamaan, niin seuraavassakin tietää miettimättä, mistä löytyy vilkku tai pakki.
En tiedä, onko Imatralla yhtäkään kameroita myyvää liikettä... pitää ottaa selvää.
Vau! Tuleepas kaunis pöytä. Saunan ovi oli hyvä idea, kierrätystä parhaimmillaan.
Järkkäristä ei kokemusta, sellaisesta haaveilen itsekin. Jos edes se parantaisi kuvieni laatua.
Kauniit kuviot pöydässä! Jännää nähdä huone sitten kokonaisuudessaan. Se punainen seinä, huh, se vain on niin ihana!
P.S. Minultakin löytyy vanha Canon 350D, joka on helppokäyttöinen, ja sen verran pienikokoinen, että sopii naisenkin käteen.
Aina ja ikuisesti luulin olevani Canon-ihminen, mutta Nikoniin olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Jos esim. Jonkun asian meinaa unohtaa, kamera neuvoo. Ja kieltämättä on aika tärkeää, että sitä jaksaa kantaa mukana. Pari hyvää laadukasta objektiivia ja kunnon salama tuo kieltämättä hymyn huulille. Tuhatlappusella olet jo varmasti tyytyväinen. Ja onhan olemassa kuvankäsittelyohjelmat ...
Moi, ensinnäkin onnettelut onnistuneessa vessarempasta, kivalta näyttää :) Mitä kameroihin tulee niin meillä on kans ollu Canoniin EOS 400D jo monta vuotta, hyvä kamera hintaisekseen, mutta kuvan onnistuminen riippuu (kuvaajan lisäksi) myös käytettävästä objektiivista. Vaikka rungon saa jo nykyään kohtuuhintaan niin laadukaat objektiivit tuppaavat maksamaan jo huomattavasti enemmän. t. Varpasen aseman väki
Minä ostin joku vuosi sitten järkkärin (Sony alpha 200) ja siihen pitkän putken (18-200). Olen kuvannut paaaaaljon, ja kävin valokuvauskurssiakin yhden syksyn.
Täytyy sanoa, että ei tee hyvä kamera hyvää kuvaajaa.. eli täytyy opetella todellakin. Minä en ainakaan vieläkään saa mitään kuningasotoksia kuin ihan harvoin. Tosin olenkin ollu tosi laiska opettelemaan sitä kuvaamista.. se kun ei oo ihan yksinkertaista. Kuvaan silti mieluiten manuaalilla enkä automaatilla kuin harvoin, samoin käytän salamaa vain pakon edessä, sillä salamakuvat on vaan niin kauheita. Mutta valovoimaisempaa putkea olen alkanut kyllä nyt kaivata, syksyllä ei meinaa millään saada kunnon kuvia ilman salamaa!
Se kannattaa muistaa, että aika moni käyttää sitten jotain kuvankäsittelyä.. Minä tykkäisin ottaa sellasia kuvia, mitä ei tartte käsitellä, mutta joskus lisään valoa (muuta en suoraan sanottuna osaakaan.. =D). Käytän Picasaa, vaikka mulla on kyllä koneella myös Photoshop, mutta en osaa sitä käyttää..
Mene kamerakauppaan ostamaan kamera. Siellä saat parhaat neuvot! Tai sitten kysy joltain luotettavalta tyypiltä millanen kannattaa hankkia.
Kiva on kyllä järkkärillä kuvata, ihan on eri tasolla kuvat itelläkin, vaikkei edelleenkään ole mitään loistavia..
Minä, kädetön, sain miehen vanhan Canon 350D (piti kaivaa kamera esiin ja tarkistaa, että mikä se oli) itselleni käyttöön ja ei sen opettelu kovin hankalaa ollut (tai sitten mies omaa lehmän hermot -toisin kuin minä). Mitään en osannut, enkä koskaan aikaisemmin ollut järkkärillä kuvannut, mutta kyllä kuvat käsittääkseni aina parempia ovat kuin kännykkäkameralla otetut. ;)
Täytyy kyllä sanoa, että nälkä kasvaa syödessä, sillä nyt mulla on käytössä (lunttaan, hetkinen) 50mm linssi ja tuntuu, että sama mitä 'isompaa' kuvaa, niin seinät tulee vastaan, kun pitää peruuttaa saadakseen kaiken tarvittavan kuvaan. Toisaalta sillä on mukava ottaa lähikuvia, joita otan omista töistä. Lopputulos näyttää luonnolliselta, eli siltä mitä oma silmä näkee, ilman perspektiivin vääristymiä (en nyt osaa selittää millään hienoilla termeillä järkevästi).
Apua. Miten yksi kamera voikin aiheuttaa näin paljon pelontunteita? Onneksi veronpalautusrahojen saapumiseen on vielä aikaa, ja ehkä olen siinä vaiheessa niin köyhä, että nekin rahat menevät elämiseen....
Hei! En tietysti tiedä kuinka sinut olet kamerasi säätöjen kanssa, mutta itse koin melkoisen ahaa-elämyksen digikamerakurssilla. Inhosin syvästi pokkarillamme otettuja kuvia ja valokuvaus oli monta vuotta vähän tauolla tai suunnilleen kännykkäkameran varassa. Vasta kurssilla tajusin, että pokkareissakin on varsin monta säätöä, joilla kuviinsa voi vaikuttaa. Uusimmat pokkarikuvatkin on ihan siedettäviä.
Ja jos ostat järkkärin niin suosittelen lämpimästi muistamaan, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Halvimmissa paketeissa on halvat objektiivit. Kannattaa satsata valovoimaiseen objektiiviin.
-Riikka
Minulla on Nikonin D5000 ja olen ollut siihen tyytyväinen kyllä. Tosin, kuten ^Riikka mainitsi objektiivi valikoimaan tarvitsisin valovoimaisemman objektiivin. Tuolla perusobjektiivilla ei myöskään zoomailla kovin kauas. Nyt vähän yli vuoden olen sillä kuvannut ja mielestäni tuotekuvaus on onnistunut oikein hyvin talvellakin vähemmässä valossa, vaikka ihan sillä perusobjektiivilla olen luonnonvalossa kuvaillut.
Nyt hankin jalustan käytettynä helpottamaan hommaa. Manfrottoa minulle suositeltiin ja hyvän sekä tukevan löysinkin kohtuulliseen hintaan. Aiemmin olen siis kuvannut ilman jalustaa. Ja blogissamme siis näkyy kuvat, joita olen ottanut (vuoden ajan siis sillä nikonilla ja muutamat otettu myös siskoni canon ixus (?) -pokkarilla), jos haluat vilkaista.
Minä en tuossa pokkarissa käytä automaattitoimintoja koskaan, vaan teen kaikki säädöt manuaalisesti. Sen puoleen järkkärin opettelemisen ei pitäisi olla mahdotonta ollenkaan.
Valovoimaisuus kai se on mikä siinä pahiten mättää. Ja tosiaan se jalusta kyllä toisi jo suuren avun. Voisin ostaa sen nyt ensi alkuun ja katsoa, helpottuuko elämä yhtään sen avulla.
Kameroita on niin mieletön määrä ja sitten pitäisi tajuta vielä nuo objektiivitkin erikseen. Loputon sua... huh huh.
Tuo ornamentti on kyllä todella kaunis! Meillä on ollut tuo inspiraationa toiminut "Vadelma" -tapetti harkinnassa omaan taloomme.
Minä myös haaveilin pitkään pokkaria käyttäneenä järkkäristä ja sain Canon 550D:n mieheltäni joululahjaksi. Mieheni oli tilannut kameran ruotsalaisesta nettikaupasta, sillä "sieltä ostetaan mistä halvimmalla saadaan". Kun kameramalli valikoituu, niin kannattaa siis tsekata myös nettikaupat.
Lähetä kommentti