maanantai 21. maaliskuuta 2011

Näen pelkkää ruskeaa


Olohuone on aivan liian ruskea. Ruskeat seinät ja ruskeat kalusteet. Tulisipa Sulo pian kotiin, jotta voisimme yhdessä miettiä, miten selvitä tästä katastrofista.

Huonetta pitäisi ehkä kutsua saliksi, sillä kaikissa lattialistoissa oli kauniilla käsialalla merkitty esim. "Sali toimiston puoli". Nyt "salissa" on sitten kaksi hirsiseinää. Vaaleat kohdat häiritsevät minua. Niistä on raastettu hirttä pois, kun seinää on suoristettu pinkopahvitusta varten. Myös karmiton oviaukko häiritsee. Jos siinä olisi listat, seinä ei näyttäisi aivan niin keskeneräiseltä. Mutta tarpeeksi leveää listaa ei noin vain käydäkään kaupasta hakemassa.


Edellisen postauksen kommenteissa minua kiellettiin irrottamasta tiivisteitä hirsien välistä. Enhän minä sentään ole ulkoilmaa vasten olevaa seinää riipinyt! Jopa minä ymmärrän, että pellavaeristeellä on tärkeä tehtävä kylmän pitämisessä loitolla. Kaksi sisäpuolen seinää sen sijaan olen käynyt läpi, ja irrotin pellavista sen, mikä irti lähti ja loput jäivät kurkistelemaan hirsien raoista.

Se ulkoseinä on onneksi aikoinaan jätetty lasivilloittamatta kokonaan. Siinä on hirren päällä vain huokoinen kuitulevy, ja siinä tapetti. Emme me siihen seinään tule puuttumaan, paitsi tapetti poistetaan joskus. Ja tuo syvästi vihaamani verholauta.

Aika omituista on, että kahden huoneen välinen seinä on joskus haluttu koolata ja lisäeristää mineraalivilloin. Omituista on sekin, että puhelinpistorasiasta lähtee johdot hirren läpi suihkun puolelle.


Olisin halunnut kiinnittää sähköjohdot takaisin seinään alkuperäisillä kauniilla kiinnikkeillä, mutta en ymmärrä, miten ne saisi naputeltua paikalleen. Kaipaisin jotakin koveraa lyömäasetta, sillä vasara vain litistää ne lyttyyn.

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi.
Onnistuiskohan kiinnikkeiden naputtelu vasaralla jos teet pienestä puupalikasta apupalan johon poraat reunaan kiinnikkeen muotoisen kolon. Tätä apupalan kolotonta reunaa lyömällä kiinnike kiinnittyisi kun kolopuoli suojaa itse kiinnikkeen muodon säilymisen.
Olipas monimutkainen selitys. Olis paljon helpompaa jos tähän vois piirtää.

terveisin Maikki

Kirsi kirjoitti...

Samaa ehdotan kun Maikki, meilläkin on näkyvissä paikoissa käytetty vastaavia aavistuksen erinäköisiä metallisia kiinnikkeitä (niitä saa siis uusiakin) ja isä naputteli niitä sellaisen metallisen tuurnan (näin muistaisin ainakin sitä nimittäneen) avulla... Mutta sä voit hyvin tehdä sellaisen puusta, toiseen päähän pyöreä kolo ja toiseen päähän riittävä lyöntipinta:).

Vaaleammat kohdat pystyt kyllä sävyttämään piiloon, mäkin jouduin sotkemaan yhden nurkan vesiväreillä sopivaksi kun oli kans veistetty... mutta et taida olla kovin innostunut jättämään hirsiä näkyviin? Mites olis sellainen valeikkuna niinkuin meillä yläkerrassa, hirsiseinnä näkyis vaan kuin taulussa?

AnniP kirjoitti...

Meillä on tuota leveää karmilistaa ostettu paikalliselta sahalta. Rautakauppatarjontaa en ole tullut tutkineeksi.

anrinko kirjoitti...

Toi seinä olis ihana maalattunakin. =) Ei sitä kantsis minusta peittää...

Ankkurinappis kirjoitti...

Vielä palaan puolustamaan hirsiseinää :) Ne näyttävät varmasti paljon raikkaammilta leveiden valkoisten listojen kanssa, kokeiles vielä sellaista! En tiedä mitkä suunnitelmat teillä on lattian kanssa, mutta lisäraikastusta tulisi varmasti maalatun lautalattian kanssa..?

Terhi kirjoitti...

Hei!
Rintamamiestalon foorumilla oli pohdittu äkkiäkatsoen samoja kiinnikkeitä!
http://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic.php?f=4&t=14011

PikkuBertta kirjoitti...

Minusta hirsiseinä on kaunis ihan tuollaisenaan....mut jos vaaleat kohdat haluat tummemmiksi,mitenhän olisi kahvilla värjäys.
ja ne valkoiset lista ovenpielissä ja muuallakin valostuttaa kummasti huonetta.Onhan jossain jopa maalattu hirret valkoisiksi,mut sekin on makuasia,itse en maalais.

Susanna kirjoitti...

Hyviä vinkkejä! Mahtavaa! Alan jo olla ihan innoissani olohuoneesta. Kalustettuna se näyttää jo paremmalta, ja hirretkin ovat alkaneet miellyttää silmää.

Tiina kirjoitti...

Jos olohuone olisi minun, vetäisin hirsiin hailakanvalkoisen pinnan, elävän ja sellaisen että hirret säilyisivät hirren näköisinä. Mattapintainen väri ehdottomasti. <3

Sari kirjoitti...

Kahvilla värjääminen on mahtava idea. Täytyy heti guuglata lisää. Meillä on kans noi vaalean kirjavat ongelmat hirsissä, aina olen miettinyt mitä niille tekisi. Hirsien maalaamista sen sijaan en oo koskaan oikein ymmärtänyt.

Sari kirjoitti...

ps. http://www.nba.fi/puukausi/taideaitta/v4.htm

Unknown kirjoitti...

Meillä on nyt ollut vuoden reilu tuo yksi hirsiseinä olohuoneessa esillä. En tykkää. Liian synkkä on. Ja kuten sanoin, roskaa tulee pal-jon. Meillä seinä on sitä paitsi rumempi kuin tuo teidän, joka näyttäisi olevan kunnollisesta ja suorasta puusta tehty.
Itse harkitsen yhä valkoiseksi maalaamista. En ole ajatellut, ettei sitä voisi tehdä "peruuttamattomuutensa" vuoksi:/ Pitääpä ajatella:D

Tiia kirjoitti...

Tuttuja probleemia pyörittelet. Mäkään en aluksi ihan innosta hihkunut hirsiseinistä, joita kaivettiin esille. Mutta nyt tykkään, kun annoin asialle aikaa :)

Ihaillen seurailen sitä, kuinka vauhdilla teidän remppa etenee!

Sari kirjoitti...

Makuuhuoneessa paljas hirsi on totisesti ihan vihoviimeinen juttu. Varsinkin jos on vähän heikompi keuhko.

Susanna kirjoitti...

Minä uskon, että alan tykätä tuopsta. Tykkään jo nyt koko ajan enemmän. Ja uskon myös Sulon tykkäävän. Tosin se pöly pelottaa. Sulon keuhkot eivät takuulla tykkää hyvää. Mutta jos rakoset liisteröidään ja koko helahoito vielä vaikka petsataan tasaisen väriserksi, pölyily varmaan vähenisi paljon.

Jutta kirjoitti...

Hei, minusta paljaat hirsiseinät on tosi kauniit ja tunnelmalliset. Mutta jos on allergiaan taipuvainen, niistä voi tulla ongelmia pölyn takia. Itselläni oli vanhassa kodissa makkarin ja olohuoneen seinät raakalaudalla ja sen aikaa kun asuttiin siellä, myös jatkuva silmätulehdus. En tieten ole varma oliko syyllinen juuri seinä, mutta se oli pääepäilty.

Onko nuo johdot muuten sellaisia monta kymmentä vuotta vanhoja metallipintaisia? Jos on, niin kun niitä liikuttelee niin niissä hapertuneet eristeet menee rikki eivätkä välttämättä ole enää turvallisia. Anteeksi kun on näin masentava kommentti, varoittelen vain huolestuneena.

Unknown kirjoitti...

Susanna: Onko liisteröinti siis joku yleensä käytetty tapa? En ole ennen kuullutkaan! Ihan tavan liisteriäkö niihin laitetaan?

Susanna kirjoitti...

Jutta, ne ovat juuri niitä metallipintaisia, ja voit uskoa, että olen ollut peloissani, kun niitä olen liikutellut. Jakorasiat opvat yhä kiinni lastulevyn palasssa, sillä niitä ei voi ruveta itse aukomaan. Sähkömiehille taas hommia.

Leena, ihan itse keksin, mutta joku taisi jossain kommentissa myös mainita liisteröinnistä.

Anonyymi kirjoitti...

Minä suosittelen laittamaan pinkopahvit kuten kai alunperinkin on ollut, tai sitten huokolevyn. Eihän noita hirsipintoja ole ollut aikoinaan tarkoitus jättääkään näkyville muuta kuin pienissä torpissa korkeintaan.
Missään tapauksessa en ainakaan menisi hirsiä maalaamaan.

Anonyymi lukija

Susanna kirjoitti...

No, pinkopahveja emme varmasti laita. Päätös hirsien näkyviin jättämisestä on jo tehty yhteistuumin, sillä Sulokin tykkää tästä.

Ennenmuinoin tosiaan hirsiä ei oltu tarkoitettu näkyviksi. Vain köyhimmillä ei ollut varaa peittää niitä. Me nyt sitten köyhäilemme olohuoneessamme!
:-)