perjantai 4. maaliskuuta 2011

Kameleonttikaappi


Tänään meillä on violetti kaapisto keittiössä. Minulla ihan tosiaan meinaa välillä mennä hermot värien kanssa. Ne osaavat olla todella vaikeita. Kirkkaita perusvärejä käytettäessä tätä kameleontti-ilmiötä ei niinkään tapahdu, mutta heti, jos värejä aletaan murtaa, tulee hankaluuksia. Minusta on vaikeaa suhtautua kaappiin, joka välillä näyttää melkein vaaleanpunaiselta ja välillä tumman violetilta. Sävy vaihtuu sen mukaan, paistaako aurinko vai onko pilvistä, vai laitanko hehkulampun vai loisteputken palamaan. En uskalla edes ajatella, miten tuo väri mahtaa käyttäytyä sitten, kun se saa kaverikseen oranssin seinän.



Ja entä se oranssi sitten? Oranssi on vaikein väri koko maailmassa! Erityisesti graafisen suunnittelun maailmassa se aiheuttaa minulle ahdistusta. Tietokoneen ruudulla oranssit ovat parhaimmillaan, säihkyvinä ja kirkkaina. Vaan siirräpä sama oranssi painotuotteeseen, niin saat tunkkaisen rusehtavan lopputuloksen. Ärsyttävää! Tietysti menin vielä oman yritykseni logoon valitsemaan värit, jotka eivät ikinä näytä siltä miltä niiden pitäisi: oranssi ja petroolinsininen.

Jännitän jo etukäteen, löytyykö maalikaupan värikartoista tarpeeksi valoisaa oranssia meidän keittiömme seinille.

8 kommenttia:

Aseman laidalla kirjoitti...

Mä varmaan sekoaisin noiden värien kanssa ;DD Ymmärrän täysin, kun katselee tuota oranssinkirjoo!! Miksi niitä on niin monensävyisiä, ei ihmisparka enempäänsä jaksa *hih*

Tsemppiä valinnoissa ja mukavaa viikonloppua!

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

Kylläpä kummasti oma koti näyttää valjulta, kun katselen sinun värivalintojasi. Juuri tänä aamuna mietin oman keittiön seinien maalamista oranssiksi! Saa nähdä kuinka käy, inspiraatio ainakin nousi kybällä sinun maalaustouhuja seuratessa.
Aurinkoista viikonloppua!

Rouva Kukko kirjoitti...

Teidän täytyy hankkia päivänvalolamput keittiöön, niin ei väri ovissa pääse muuttumaan liian usein. Minusta nuo on hyvän väriset, molemmissa sävyissä.

Meillä oli oranssi olohuone kun tänne muutettiin, oli kyllä aurinkoinen huone. Nyt en tiiä yhtään minkä värinen siitä huoneesta tulee, haluaisin sinne kyllä väriä. Minusta täysin valkoiset huoneet on kamalan ankeita, vaikka niissä ois käytetty iloisia väripilkkujakin. Anteeksi kaikille teille joita satuin loukkaamaan mutta ei ole mun pala kakkua niin sanotusti. Tykkään siitä miten sä olet rohkeasti käyttänyt värejä, ihmisten pitäis paljon enemmän uskaltaa käyttää värejä. Sillä seiniä on niin helppo maalata uudelleen, kun kyllästyy entiseen väriin. Haluaisin myös meidän kotiin jokaisesta huoneesta erin värisen. Keittiöstä tulee punainen, eteisestä siniharmaa ja kuistista vaaleanpunainen, loput kahdeksan huonetta onkin sitten vielä mietintä myssyn alla. Eivät onneksi vielä edes ajankohtaisia.

Ja Pantone on paha, miten yhdestä väristä voikaan löytyä liian monta eri sävyä!

vilppumaan erika kirjoitti...

Mä oon varmaan sitten vähän hullu, kun musta liila ja oranssi yhessä on ihan loisto homma :)

Susanna kirjoitti...

Hulluushan on hyväksi. :-)

Rouva Kukko, minulla alkoi eilen tuntua se karmea kauhu siitä, että huopneet loppuvat. Keittiön jälkeen on enää kaklsi huonetta jäljellä! Apua! Mitä sen jälkeen?

Liisa kirjoitti...

Sen jälkeen aloitetaan uudestaan alusta :D

Susanna kirjoitti...

Minä luulen, että Sulo panee minulle tiukan stopin siinä vaiheessa!

Rouva Kukko kirjoitti...

Kun huoneet loppuu sisällä, siirryt ulos vähäksi aikaa. Ja kait sitä pitäis osata ihan vain asuakkin huoneissa, eikä aina vain remontoida.
Välillä ajattelen, että miten siihen oikein pystyy. Tuntuu, että kun remontti vain jatkuu ja jatkuu ja tietää sen jatkuvan, ei aina välitä siitä, jos lapset vaikka vähän piirtelevät lattioihin tai seiniin. Miten sitä sitten osaa varoa uusia pintoja?